Mielenkiintoinen päivä!

Tänään olin päivän haavanhoito-osastolla. Aamulla oletin päivän olevan tylsä. Mutta nyt mietinkin, että jos jään tänne pariksi vuodeksi, että jos hakisikin haavanhoito-osastolle vuoden jälkeen. Silloin saa aikaisintaan vaihtaa osastoa!

Yksi hoitaja oli päivän vuodeosastoilla vaihtamassa sidoksia, kolme hoitajaa vastaanotti poliklinikkapotilaita ja yksi hoitaja oli ylipainekammiossa. Eli samainen kammio, jossa hoidetaan sukeltajantaudin saaneita potilaita. Sukeltajia kammiossa hoidetaan n 5 vuodessa (tänä vuonna on hoidettu 4), mutta haavanhoidon takia kammiossa hoidetaan n 1-3 potilasta päivässä.

”Painekammio on metallista valmistettu sylinterinmuotoinen tila. Suurehko kammio on läpimitaltaan n. 3 m ja pituudeltaan n. 8 m. Siihen liittyy sisäänmeno-aukossa oleva ilmalukko, johon voidaan tarvittaessa kytkeä siirrettävä painekammio.
Kammion seinässä on usein erillinen noin 20 cm läpimittainen lääkeilmalukko, jonka avulla sisään tai sieltä ulos voidaan toimittaa esimerkiksi ruokaa, juomaa tai lääkkeitä paineistusta menettämättä.” Tiedot Wikipediasta.

Kammioon mahtuu 6 istuvaa potilasta kerralla, tai yksi makaava teho-hoitopotilas. Hoitaja on aina mukana kammiossa. Kammio ylipaineistetaan, eli ”sukelletaan”, en kyllä nyt muista että kuinka ”syvälle”. Potilaalle laitetaan tiukka happinaamari, josta potilas saa 100% happea. kun he tulevat ”pintaan”, (joka kestää n 5 min) hengittää hoitaja vuorostaan happea, koska hän on ollut ”syvyyksissä” pari tuntia.

Tämänpäiväinen potilas oli diabeetikko, jolla oli todella paha jalkahaava. Hän saa 15hoitokertaa. Hän saa happea 3x30 min ja välissä on 5 min tauko. Kun potilaan piti saada kipulääkettä kesken hoidon, laitettiin se pienestä luukusta sisään. Potilaan verensokeri mitattiin myös kesken hoidon, koska ylipainehoito laskee verensokeria. Kammiossa on aina omenamehua (ja glukoosiliuoksia) mukana. Jos potilas lakkaa hengittämästä elvyttää hoitaja häntä (hoitajilla pitää olla ACLS, eli ”advanced”, ”täydellisempi” elvytyskoulutus), ja paine nostetaan hitaasti normaaliksi. Mutta, jos potilas tarvitsee täyden elvytyksen, avataan luukku, ja otetaan potilas heti ulos. Sisällä ollut hoitaja joutuu silloin varmuudenvuoksi takaisin kammioon, ja ”sukelluksiin”, jotta hän ei saa sukeltajantautia.

"Sukeltajat, jotka on saanut sukeltajantaudin, ovat kammiossa 5-6 tuntia (aika tylsää hoitajalle…), heidät ”nostetaan” hitaasti pintaan, n 30-60 min eri ”syvyyksissä”.

”Sukeltajantauti (dekompressiotauti) on sairaus, joka ilmenee useimmiten laitesukelluksen yhteydessä. Täsmällisesti ottaen sukeltajantauti on vanha ja poistuva nimitys, joka vielä kummittelee vanhassa kirjallisuudessa. Oikea nimitys on joko dekompressiotauti tai paineilmatauti. Sukellettaessa paineilmalla hengitetystä ilmasta imeytyy kudoksiin typpeä. Sukeltajan noustessa matalampaan veteen, ympäröivä paine heikkenee yleisen kaasujen tilanyhtälön mukaisesti (Boylen laki), myös typen tilavuus kasvaa. Käytännössä typpi alkaa muodostaa tällöin kuplia (vrt. limonadipullon aukaisu), jotka laajetessaan voivat tukkia verisuonia ja jopa rikkoa niitä.

Sukeltajantauti saattaa olla hengenvaarallinen, mutta harvoin johtaa kuolemaan. Taudin oireet alkavat yleensä pian pintaan tulon jälkeen mutta viimeistään kahden vuorokauden kuluttua sukelluksesta. Ensioireisiin kuuluu väsymys ja ihon kihelmöinti. Vakavampiin oireisiin kuuluvat nivelkivut, aistiharhat sekä muut hermoston toiminnan häiriöt, joiden ilmetessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon. Ensiavuksi sopii puhtaan hapen hengittäminen ja liikkumisen välttäminen. Ainoa varsinainen hoitokeino on painekammiohoito, jossa ihminen paineistetaan uudelleen, jolloin typpikuplat pienenevät. Painetta alennetaan hitaasti kohti maan pinnalla vallitsevaa painetta, jolloin typpikuplat ehtivät poistua normaalisti hengitysilman mukana.

Sukeltajantautia ehkäistäkseen laitesukeltajan tulee nousta tietyllä rauhallisella nopeudella ja lisäksi suorittaa ns. välietappeja pintautumisen aikana. Yleinen ohje on, ettei 10 m/min nousunopeus saa ylittyä. Välietapit suunnitellaan erityisesti tähän tarkoitukseen luotua taulukkoa käyttäen.
Sukeltajantautia on tutkittu paljon, mutta edelleenkään ei kaikkia sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä tunneta. Vuosittain muutama sukeltaja saa sukeltajantaudin, vaikka on suorittanut sukelluksen täysin ohjeiden mukaisesti. Tällöin puhutaan ns. "ansaitsemattomasta sukeltajantaudista".

Nykyään keskustellaan paljon niin sanotun PFO:n vaikutuksesta sukeltajantaudin syntyyn. PFO on sydämessä eteiskammioiden välissä oleva reikä. Ruumiinavauksissa tällainen reikä on 17–27 prosentilla vainajista.

Sukeltajantauti vaatii ylipaineisen ilman tai muun sukelluskaasun hengittämistä, vapaasukelluksessa sukeltajantaudin vaaraa ei ole.” Tiedot Wikipediasta.

Poliklinikalla hoidettiin kroonisia haavoja eri vaiheissa, ja vaikka jotkut haavat oli tosi ällöjä, oli hoitajien työ silti aika mielenkiintoista, ja itsenäistä. Olen aika kyllästynyt lääkäreihin. Tai kirurgeihin…
Kävin myös vuodeosastokierrolla olevan haavahoitajan kanssa katsomassa kun hän vaihtoi vakuumi (imu)-sidoksen jalkahaavoihin, niitä mekin sitten laitetaan leikkurissa.

Tänään myös ensin yksi hoitaja kertoi kuinka hämähäkki oli purrut häntä kulmakarvaan, haava oli ollut tosi kipeä, nekroottinen, eikä se meinannut millään parantua. No, sitten tänään tuli myös potilas ensimmäiselle arviokäynnille, jonka haava oli alkanut hämähäkin puremasta. Hyi hitsi! En siis suotta inhoa niitä…

Tässä linkit kuviin (kun ei edelleenkään lataa kuvia...) suurinpiirtein samanlaisesta kammiosta, meidän on vaan aika paljon vanhempi...
Tässä sisältä ja tässä ulkoa