Bermuda Aquarium and Zoo

Eilen käytiin Trishin ja Lizin (australaialainen, n 50v hoitaja, joka tuli leikkuriin 1kk sitten) kanssa Bermudan akvaariossa ja eläintarhassa.





Akvaario osuus oli upea ja valtava, siellä oli monta eri pienempää akvaariota joissa oli todella upeita (ja vähemmän upeita) kaloja. Oli myös valtava koralliriutta akvaario ja toinen iso akvaario jossa oli mm joku todella iso kala sekä hai.




Kalastajan unelmasaalis ;-)



Eläintarhan puoli ei ollut kovin iso, mutta siellä oli mm hylkeitä, flamingoja, ”puukenguruita” ja jättiläismäisiä kilpikonnia. Oli myös osio jossa oli liskoja ja jopa torakoita. Sitä en kyllä käsitä miksi niitä torakoita pitää siellä eläintarhassa pitää näytillä, kun niitä näkee ihan kotonakin ;-) No, turisteille sitten kai!



Alueella oli myös luonnontieteen museo, joka oli mielenkiintoinen. Siellä oli tietoa Bermudan historiasta, turismista, ekologiasta ym.

Täällä on jonkinlaista yritystä kierrätykseen, mutta sairaala ei sitä näytä pahemmin harrastavan. Roskat kerätään päivittäin (sunnuntaista en ole varma), ne jätetään ainakin kaupungissa kadunvarteen ja noukitaan sieltä. Suurin osa roskista poltetaan täällä.

Vessajätteet menee maan alle tankkiin, josta ne sitten päätyy (jonkin prosessin jälkeen?) mereen.

Eilen oli taas aika kylmä, eli illalla joku 17 astetta ja iltapäivällä tuuli aika kovaa. Kun lähdettiin akvaariolle oli aurinkoista ja lämmintä, joten mulla ei ollut pitkähihasta mukana. Mutta, kun myöhemmin syötiin ulkona terassilla, niin mä kyllä palelin lähes koko ajan!

Täällä on satanut lähes joka päivä parin viikon ajan, mutta ne kolme päivää kun kuninkaalliset oli täällä, oli aurinkoista ja lämmintä. Tänäänkin oli n 21 astetta ja aurinkoista. Kävelyllä kävin, mutten ole paljon muuta tehnyt. Huomenna viimeinen työpäivä!


Ankkarokissa elokuussa mun edessä seiso mies jonka T-paidassa luki Bermuda Aquarium and Zoo!

Kiitospäivä

Kalkkunan leikkausta

Eilen oli Kiitospäivä, eli Thanksgiving, USA:ssa. Myös täällä Bermudalla jotkut paikalliset juhlii sitä (monethan on asunut USA:ssa mm opiskeluaikana), ja tietenkin kaikki amerikkalaiset täällä.

Me oltiin juhlistamassa sitä amerikkalaisten Craigin ja Danin luona. Virallisesti Craig asuu vielä täällä asuntolassa, mutta Danin kämppis muutti maanantaina takaisin Australiaan ja Craig muuttaa nyt viikonloppuna Danin luo.

Niillä on sairaalan kämpäksi todella upea kämppä, valtava keittiö ja olohuone, kummallakin omat kylppärit (ja toisessa poreamme) ja valtavat vaatehuoneet. Siitä kämpästä tuleekin varmaan ”party-central” =)

Craig oli ostanut 10kg kalkkunan, Dan teki paahdettuja kasviksia ja vieraat toivat ruokaa mukana. Oli mm bataatti-sosetta, salaattia, maissileipää, karpalohilloa ja lohkoperunoita. Ruoka oli todella hyvää.

Juhlien piti alkaa klo 19, mutta me tiedettiin etteivät pojat kuitenkaan ole ajoissa valmiita, joten me lähdettiin asuntolasta vasta klo 19.30. Syömään päästiin, hyvin nälkäisinä, vasta klo 21.10 aikaan…

Meitä oli 11 henkilöä, yhdeksästä eri maasta, eli: USA, Kanada, Jamaika, Englanti, Australia, Uusi-Seelanti, Guyana, Etelä Afrikka ja mä Suomesta. Ennen kuin me syötiin, pidettiin me kaikki toisiamme kädestä, ja Dan toivotti kaikki tervetulleeksi, piti pienen ”puheen” ja rukoili. Sitten alkoi herkuttelu. Ruokaa oli ihan älyttömästi ja sitä jäi myös paljon yli. Huomasin että vatsa tuli täyteen ihan liian nopeasti, täytyy ruveta harjoittelemaan joulua varten ;-)

Loppu rupeaa häämöttämään

Pääkadulla saa samaan kuvaan joulukoristeet ja palmut!

Liput on nyt sitten varattu! Ja kyllä sai tänäänkin stressata tän lähdön takia. Mulle oli siis sanottu että täällä saa olla 21 päivää työn lopettamisen jälkeen. Kun menin sitten ilmoittamaan asiasta asuntolan pomolle, sanoi hän että mun pitää lähteä kämpästä samana päivänä!!!!! Soitin sitten sille ”uusien työntekijöiden koordinaattorille”, ja hän sitten soitti sille asuntolanpomolle ja järjesti niin että saan olla asuntolassa vielä kaksi viikkoa.

Olin jo ehtinyt silti tehdä plan b:n. Trish on talo(ja kissa)vahtina pari viikkoa yhdelle anestesialääkärille, joka on lomalla Uudessa-Seelannissa. Olisin ollut sitten siellä viikon ja lähtenyt täältä jo 7.12. Mutta, nyt lähden täältä sunnuntaina 13.12 (Craigin synttärijuhlia seuraavana aamuna…), vietän yön samassa hotellissa NYC:issä kun menomatkalla (pitäähän jouluinen Manhattan kokea!) ja lennän Suomeen 14.12 illalla, perillä olen siis keskiviikkona 15.12 aamulla. Juuri sopivasti viikkoa ennen joulua, jotta ehtii toipua jet-lagistä ;-)

Niin, ja se, että maanantai 30.11 todellakin on mun viimeinen päivä, kävi ilmi sillä, että eilisen ”salitapahtuman” jälkeen oltiin osastonhoitajan huoneessa käymässä läpi asiaa, ja huomasin yks kaks lapun pöydällä, jossa oli mun nimi ja viimeinen työpäivä. Kun muut lähti huoneesta, kysyin häneltä että ”onko tuo nyt siis mun viimeinen työpäivä”, ja hän sanoi että ”ainiin, unohdin koko asian…” Eli, jos ei oltais oltu siellä huoneessa, en olisi saanut sitäkään varmaan tietää varmuudella kun ties milloin.

Olen myös saanut jo yhden työtarjouksen Ruotsista, mutta katsotaan nyt mihin minä päädyn. Kauan en joka tapauksessa aio Suomessa olla, mutta vähintään tammikuun kolmannelle viikolle asti, sillä olen kaverin luona kissavahtina kaksi viikkoa!

Me Naiset suosittelee :-)

Olin jo aikaisemmin huomannut että lukijoita oli tullut mun blogiin Me Naiset lehden kautta, mutta unohdin asian, kunnes taas tänään huomasin että parikin lukijaa oli tullut sitä kautta. Päätin sitten käydä niitten nettisivuja katselemassa, löysin blogit kohdan, ja siellä oli mun blogi! Lehti siis suosittelee mun blogia. En tiedä onko joku tuttu lähettänyt sinne linkin vai miten se blogi on sinne päätynyt. Eka olin ihan paniikissa, eihän sinne uskalla enää kirjoittaa mitään ;-)

Mutta, julkisella blogilistallahan se on, joten kyllähän mä tiesin että sitä varmaan monet lukee. On vaan vähän noloa kun tämä leikki loppuu lyhyeen… Mutta kaikille tiedoksi, etten ole koskaan ennen irtisanoutunut näin nopeasti ulkomailla, ja en ole todellakaan tänne julkisesti kaikkia syitä kirjoitellut. Mutta pääpointti on se että työpaikka ei todellakaan ollut semmoinen kuin odotin. Enkä myöskään halua olla osallisena hoitotyössä, joka ei mielestäni aina ole laadultaan kovin korkeaa. Tänäänkin tapahtui jotain, mun salissa, minkä lopputulos ei näytä hyvältä, ja toivon todella että asiaa tutkitaan.


Salien ikkunoista on upeat näköalat. Voisivat vaan pestä ikkunoita vähän useammin...


Kyllä meillä on merinäköala, ei vaan kuvasta näy kauhean tarkasti!

Tänään sain sitten varmuuden siitä, että viimeinen työpäivä on todellakin maanantai 30.11. Olisin kyllä ihan hyvin voinut työskennellä viikon loppuun, mutta ei sitten! Enää kolme työpäivää, jee!!! Huomenna varmistuu että kauanko täällä nyt loppujenlopuksi saa olla töitten loputtua, ja käyn myös juttelemassa asuntolan pomon kanssa, varmistamassa että saan olla vielä asunnossa töitten loputtua. Eli, jos asiat menee niin kuin haluan, lomailen sitten täällä vielä noin kaksi viikkoa, mikäs täällä ollessa kun ei töitä tartte tehdä, ja palaan Suomeen maanantaina 14.12.



Bermuda täyttää tänä vuonna 400 vuotta, ja Kuningatar Elisabeth II on nyt täällä kolmen päivän vierailulla. He lensivät tänne eilen Lontoosta British Airwaysin erikoislennolla ja asuvat kuulemma pääministerin luona. Yksi työkaveri oli aamulla käynyt kaupungilla katsomassa kun Kuningatar ja Prinssi Philip olivat ajanut ohi avonaisilla hevoskärryillä.

Irtisanouduttu, melkein ainakin...

Bermudan anglikaaninen katerdraali

Tänään meni työpäivä tosi nopeasti. Koko aamun olin mukana leikkauksessa, kirurgi oli mukava ja homma sujui! Sen jälkeen olikin jo ruokatunti. Kun tulin syömästä oli tämän inhottavan plastiikkakirurgin, Dr J:n leikkaus juuri alkamassa. Ei mennyt kauaa kun hän rupesi huutamaan toiselle hoitajalle, ihan mitättömästä jutusta, kyse oli sitä paitsi väärinkäsityksestä. Se sitten valitteli pitkän aikaa, ja sanoi sitten mulle ”tervetuloa Bermudalle”. Sanoin sitten siihen, etten jää, irtisanoudun tänään. Hän sitten harmitteli, sanoi että olen yksi niistä hyvistä hoitajista! Ihmettelen kyllä tuota, koska olen työskennellyt hänen kanssa vain kerran ennen, silloin hänellä oli vain yksi leikkaus. Taisi olla jotain ”aivopeliä” (mindgame), ja tarkoitettu sen hoitajan korville, jolle hän huusi. Mikä idiootti!

Kello 14.30 mulla sitten olikin taas tapaaminen sen ”ylihoitajan” kanssa. Irtisanouduin, ja hän vaikutti mun mielestä vähän liiankin positiiviselta ;-) Muutenkin hän taas puhui ummet ja lammet ihan asiaankuulumattomia juttuja… Hän oli myös siltä mieltä että viimeinen työpäivä olisi ensi maanantai, eli kun viimeinen päivä, palkanlaskun takia.

Sitten kävin ilmoittamassa osastonhoitajalle, hän ei ollut asiasta vielä kuullut. Hän olisi kovin halunnut että olisin katsonut koeajan loppuun (tammikuun puoliväli), sanoin että niin olin suunnitellutkin, mutta ”ylihoitaja” halusi vastauksen tällä viikolla. Hän käski mun silti miettiä asiaa yön yli.

Seuraavaksi mun piti tavata ”new hire coordinator” (uusien työntekijöiden koordinaattori) henkilöstöhallinnossa. Hän halusi tietää yksityiskohtaisesti syyt lähtöön, latelin sitten niitä ja hän kysyi voisinko jutella myös ”quality and risk managementin” (laatu ja riskienhallinta) kanssa näistä ongelmista mitä mun mielestä leikkausosastolla on. Ihan sama, joten sanoin että käy se. Eli se tapahtuu sitten varmaan tällä viikolla joskus.

Kysyin myös mun lähdön aikataulusta ja hän sanoi että ihan höpöä että pitäis muka lopettaa kuun viimeisenä päivänä. Joten luultavasti olen kaksi seuraavaa viikkoa töissä, sitten saan olla täällä vielä viikon jos haluan, eli ehdin vielä täällä vähän turisteeratakin ;-) Eli näillä näkymin palaan Suomeen kolmen viikon kuluttua.
Koordinaattori oli myös sitä mieltä että mun olisi pitänyt katsoa koeajan loppuun, mutta sanoin että kun mut nyt oli vähän niinkuin ”painostettu” tekemään päätös, niin en sitä enää halua muuttaa. Olen jo ollut niin innoissani että pääsen jouluksi kotiin, etten sitä enää peru! Sitä paitsi monet töissäkin tietää että lähden, joten en senkään takia haluaisi enää jatkaa 1.5 kk. Hänkin käski silti vielä miettiä asiaa huomiseen.

Jouluksi kotiin!

Nyt se on sitten päätetty! Palailen maitojunalla kotiin jouluun mennessä! Nyt kun päätös on tehty, tuntuu se oikealta ja helpotuksen tunne on valtava!

Perjantaina meidän leikkausosaston ”opetushoitaja” tuli juttelemaan mun kanssa. Hän kyseli miten menee ja ajattelin olla rehellinen ja sanoin etten ole varma onko tämä oikea työpaikka minulle. Hän sanoi että on harmi jos lähde, mutta päätös on mun oma. Hän myös sanoi että jonkin verran hoitajia (vuoden, parin aikana ainakin kaksi englantilaista ja yksi amerikkalainen) on lähtenyt 3kk koeajan aikana.

Ei mennyt kauan tuosta juttelusta, kun ”ylihoitajan” (Program manager for the surgical program) sihteeri soitti ja sanoi että mun pitää mennä tapaamaan ”ylihoitajaa” klo 14.30 (eli n 4h myöhemmin). Nopeaa toimintaa… Trish on yrittänyt saada aikaa ”ylihoitajalle” koko viikon, mutta sai ajan vasta ensi tiistaille.

”Ylihoitaja” on reilusti päälle viisikymppinen Bermudalainen joka asui pari vuosikymmentä Englannissa ja on asunut täällä sen jälkeen parikymmentä vuotta. Ensiksi hän jutteli vähän niitä sun näitä, ihan asiaan kuulumattomia juttujakin, ja lopulta palasi asiaan.

Hän sanoi että mulla on ollut osastonhoitajan (irlantilainen, joka on ollut täällä varman parikymmentä vuotta) kanssa väliarvio. ”Ei ole”, sanoin. ”Kyllä on” hän sanoi. ”Olinko itse silloin paikalla” kysyin häneltä. ”Kyllä” hän vastasi. Silloin muistin että reilu viikko sitten osastonhoitaja oli kysynyt voinko käydä hänen huoneessaan ja hän halusi kysyä kuulumisia. En todellakaan tajunnut että se oli ollut väliarvio! Kysyin myöhemmin Trishiltä ja Teresalta, olivatko he tienneet että heidän tapaamisensa osastonhoitajan kanssa oli ollut väliarvio, ja he olivat yhtä ällikällä lyötyjä… Sekin varmaan kertonee jotain tästä paikasta! Joka tapauksessa ”ylihoitaja” oli kadottanut mun arviointikaavakkeen…

”Ylihoitaja” sanoi että on ihan mun oma päätös jos haluan lähteä, mutta että jos on onneton töissä on parempi lähteä, ettei se tartu muihin työntekijöihin. Hän halusi minun ajattelevan asiaa viikonlopun yli ja että ensi viikolla hänen sihteeri soittaa ja antaa mulle ajan ”ylihoitajan” tapaamiselle, ja silloin mun on annettava päätös (ja mä kun olin ajatellut sinnitellä tammikuun puoleenväliin). No, parempi näin.

Sitten hän kyseli syitä miksi haluaisin lähteä. Otin esiin vihkoni, johon olin listannut plussia ja miinuksia, ja kerroin samat syyt, jotka olin myös kertonut ”opetushoitajalle” kun meillä oli tapaaminen reilu viikko sitten. ”Ylihoitaja” selaili joitain mun papereita samaan aikaan, ei edes vaikuttanut kauhean kiinnostuneelta. Esitti kyllä joitain kysymyksiä, sitten hän keskeytti mut ja sanoi että nuo on vain tekosyitä, vaikka siis kaikki oli syitä miksi en viihdy töissä (mm aseptiikka, siisteys, peittely materiaalit, peittelyt, kamojen tuhlaus, kirurgien käyttäytyminen, pukukaappien puute jne. Kerron näistä syistä enemmän myöhemmässä postauksessa). Hän käski minun miettiä viikonlopun yli, mikä on OIKEA syy!!! Jos mulla oli vielä ennen tapaamista pieni epävarmuus siitä, haluanko todellakin lähteä, niin se ainakin hävisi tuon tapaamisen myötä!

Illalla oli yhden amerikkalaisen hoitajan, Andrean, läksiäiset meidän asuntolassa, mutta meidän yläpuolella olevassa kerroksessa. Juttelin siellä monien kanssa, ja monet oli samaa mieltä ettei osastonhoitaja ja ”ylihoitaja” vaikuta kauhean kiinnostuneilta tekemään asioitten muuttamiseksi mitään.

Täällä on vähän sama meininki kuin Saudeissa, halutaan enemmän paikallisia ihmisiä töihin, ja varsinkin korkeisiin toimiin. Periaatteessahan se on ihan hyvä idea, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos joku paikallinen, joka on ainakin näennäisesti yhtä pätevä kuin sinä, haluaa sun työpaikan, menetät sen. Tiedän parikin ihmistä täällä jotka ovat joutuneet vaihtamaan osastoa sen takia. Se myös tarkoittaa sitä että korkeassa toimessa voi olla joku, joka ei kykene/jaksa/viitsi hoitaa asioita parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Bermudalla on karibialainen mentaliteetti, asiat toimivat täällä välillä tuskastuttavan hitaasti. Eilen meinasi mennä hermot kaupassa kun oli vähän kiire (juhlimaan!) ja edellinen asiakas sekä myyjä olivat melkein koomisen hitaita, ihan kuin olisivat olleet huumeissa tai jotain, mitä siis eivät varmaankaan olleet!



Eiliset juhlat olivat taas ihan huippubileet! Puoli iltaa laulettiin taas karaokea, aluksi jotkut lauloi yksin, mutta pian lauluista tuli ryhmälauluja, ja suurin piirtein kaikki lauloi. Töistä oli aika paljon porukkaa, oli kiva nähdä joitakin ihmisiä ensimmäistä kertaa töitten ulkopuolella. Sosiaalielämää ja bileitä jään ehdottomasti kaipaamaan. Mutta, ei kyllä näinkään voi loputtomasti elää, tänäänkin on yhden heräämöhoitajan läksiäiset, hänen kolmantensa (oltiin niissä toisissa joskus kk sitten, siellä missä tanssin salsaa ensimmäistä kertaa!). Elikkä, luultavasti taas todella hauskat juhlat tiedossa.


"Total eclipse of the heart" taisi olla suosituin laulu!

Eilinen ilta oli lämmin, mutta tuulinen. Jossain vaiheessa iltaa seisoin parvekkeella, T-paidassa, ja katselin sairaalaa. Toisaalta on kyllä haikea olo lähteä, saari on niin upea, ilmasto sopivampi ja olen saanut todella mahtavia kavereita.

Kun nyt olen näitä asioita miettinyt niin mietin miksi tällä kertaa en pysty sisulla kärvistelemään, kun se on ennenkin onnistunut. Ensimmäinen vuosi jonka vietin Saudeissa 2001-2002 oli todella vaikea, työ oli huonoin ja rankin mikä mulla koskaan on ollut, mutta päätin olla siellä koko vuoden. Mutta ehkä se on osasyy. Päätin sen jälkeen etten koskaan enää aio olla työpaikassa jossa olen niin onneton. Toinen syy voi myös olla se, että kaipaan siskontyttöäni ihan mielettömästi, haluan ehdottomasti olla enemmän osana hänen elämäänsä. Eli, haluan olla niin lähellä että voin silloin tällöin käydä edes viikonloppuisin käymässä, enkä vaan lomilla kerran, kaksi vuodessa. Olen siis sen suhteen tehnyt jo suunnitelmia, mutta niistä myöhemmin enemmän. Suomeen en joka tapauksessa jää asumaan, se on kyllä lähes varmaa.

"Siellä minne aurinko ei paista..."

Ei oikein ollut postaukseen sopivaa kuvaa ;-) joten kuva ihanasta sushi ateriasta jonka söin torstaina!

Koko tän viikon olen ollut tähystyssalissa. Siis paksusuolentähystyksissä. No, on meillä ollut muutama vatsalaukuntähystyskin. Tähystyksiä on ollut n 12-14 päivässä. Ja kerrankin on ollut lähes mukava viikko töissä ;-)

Maanantaina meni puoli päivää kun kaikki oli mun mielestä aika ällöttävää. Ennen ei ole onneksi pahemmin tarvinnut olla mukana näissä toimenpiteissä, koska yleensä ne hoidetaan omalla osastollaan (Endoskopiassa). Ja, jos joku tarvitsee nukutuksen, ja toimenpide tehdään leikkausosastolla, tulee endoskopian henkilökunta tekemään toimenpiteen. Loppupäivästä homma ei enää ällöttänyt ja oli oikeastaan mukavaa!

Päivät menee nopeasti, koska toimenpiteet ja vaihdot on niin nopeita, mutta koska ei tarvitse pukeutua steriilisti eikä ole pesuja eikä peittelyjä, ei tarvitse stressata eikä työskennellä niin hiki hatussa. Porukka on ollut pääasiassa mukavaa, lähes kaikki lääkärit myös.

Välinehuolto onneksi pesee nykyään skoopit (”tähystyslaitteet”), vielä pari kuukautta sitten se oli hoitajien hommaa! Me vaan laitetaan pöydät valmiiksi, testataan skoopit ja huuhdellaan ne läpi salissa ennen viereiseen pesuhuoneeseen siirtoa.

Yhden aamupäivän vietin kyllä pesemällä niitä, meidän pitää osasta se koska iltavuorossa yksi hoitaja pesee ne mitä välinehuolto ei ole ehtinyt päivällä pestä (colonoskooppeja on 6, niitä tähystyksiä n 10-12 päivässä). Siinä on aika monta momenttia mitä pitäämuistaa, missä järjestyksessä pestään, mitä letkuja ym pitää milloinkin kiinnittää että tulee pestyä oikein jne. Mutta oli siis mukava aamupäivä, vaikka vähän kiire olikin, mutta sai miettiä omia ja keskittyä vaan yhteen asiaan kerralla!

Täällä vakuutusyhtiö maksaa jokaiselle yli 50-v tähystyksen, ja sen jälkeen tarpeen mukaan 5-20 vuoden välein. Joten täällä on paljon tähystettäviä, suurin osa on juuri noita kontrolleja. Nuo kontrollit on todella nopeita, nopeimmat kestää vaan 8-10 min, mutta aina välillä löytyy jotain ja toimenpide kestää vähän kauemmin.

Eilen yhdelle lääkärille, joka on täällä töissä, tehtiin kontrollitähystys. Musta se oli vähän outoa että hän teetti sen omalla työpaikalla. Lääkärit silti tienaa täällä todella hyvin, ja jos menee omasta tahdosta USA:han toimenpiteeseen, jonka voi suorittaa täällä, korvaa vakuutus siitä silti puolet (jos siis toimenpidettä ei voi tehdä täällä korvaa vakuutus koko homman). Tuskin tämä nopea toimenpide on mitenkään älyttömän kallis. Sitten hän vielä ennen toimenpidettä harmitteli ettei ollut ehtinyt sanoa Andrealle hyvästi, joten Andrea haettiin paikalle hyvästelemään! Myös yksi toinen hoitaja kävi salissa vitsailemassa lääkärille, että hänellä on videokamera ja hän filmaa toimenpiteen. Ei oikein tuntunut todelliselta…

Bermudalaisia taloja

Käytiin sunnuntai-iltana, kun aurinko vihdoin alkoi paistaa sateisen viikon ja viikonlopun jälkeen, Trishin kanssa kävelyllä. Käveltiin eri reittiä kaupunkiin kuin tavallista. Otin paljon kuvia taloista matkan varrella. Harmi vaan että aurinko oli laskemassa, jotkut kuvat on vähän liian tummia. Mutta tässä nyt kuvapläjäys joka tapauksessa.


Sairaala








Vähän liian sininen talo!


Tiet on paikoin todella kapeita ja joka paikassa ei myöskään ole jalkakäytäviä.


Happy Valley Park, varmaan kiva paikka asua =)




Monien talojen seinissä on lintuja tai kaloja koristeina


Värikkäitä taloja, on kivan näköstä, eikä jokainen talo naapurostossa ole saman näköinen!




Vaaleansininen paloasema! Ja paloautotkin on neon-vihreitä.

Kaupungissa mentiin syömään pizzeriaan, jossa on saaren ainoa kiviuuni. Kokeilin semmoista eksoottista pitsaa kuin kylmäsavulohi! Pizzapohjan päällä oli ohut juustokerros, joka oli ollut uunissa. Sen jälkeen oli päälle laitettu kylmäsavulohisiivuja, punasipulia ja ranskankermaa. Oli kyllä hyvää, mutta ravintola oli aika hinnakas eikä palvelu ollut mitenkään erikoista, joten tuskin sinne palataan.

Rugby finaali

Päätin sitten eilen lähteä mukaan katsomaan rygbya. Ja juuri kun oltiin Trishin kanssa lähdössä rupesi satamaan kaatamalla. Täällä on kolmenlaista sadetta. On tavallinen ärsyttävä tihkusade ja sitten kaatosade, jolloin sataa niin niin paljon ja niin kovaa että kadut lainehtii, eilenkin pahimmillaan oli n 5cm vettä kadulla! nuo kaksi edellistä sadetta ei täytä vesitankkeja (jälkimmäinen ei täytä koska sade tulee niin kovaa että se vain roiskuu katolta pois), eli toivottavin sade on ”säiliösade”, sopivan iso sade jolloin vesi valuu katolta vesisäiliöihin.

Me sitten jäätiin odottamaan pahimman sateen loppumista ja tihkusateessa lähdettiin kävelemään n 15-20 min päähän stadionille. Sisäänpääsymaksu oli $ 25 ja kahlattiin valtavien vesilätäkköjen läpi sisäpuolelle, jossa tavattiin Teresa. Teresa muutti eilen toiseen sairaalan asuntoon, koska hänelle tulee vieras parin viikon kuluttua ja tänne ei saa tuoda vieraita. Nyt Teresa jakaa 2 makuhuoneen kämpän, kummassakin huoneessa on omat kylppärit, Uusi Seelantilaisen avioparin kanssa, jotka onneksi matkustavat paljon.

Sade oli enää pientä tihkua ja mentiin istumaan. Finaali, Englanti vs Uusi Seelanti oli juuri alkamassa. Aikaisemmin Argentiina oli voittanut Australian pronssimatsissa. Kenttä näytti aika hyvältä, paitsi keskikenttä oli aika mutavellissä.



Ennen pelin alkua Uusi Seelantilainen joukkue, All Blacks, esitti Maorien sotatanssin, Hakan. Wikipediasta tietoa siitä löytyy suomeksi täältä ja englanniksi täältä. All Blacks joukkueen Haka tanssista tietoa englanniksi täällä.


All Blacksien esittämä Haka

Peli oli aika raju, paljon hurjia ”kolareita” ja ”taklauksia”, mutta aika tylsä, ensinnäkin koska en tiedä pahemmin säännöistä mitään, ja toiseksi koska kenttä oli valtava ja välillä pelaajat oli aika kaukana ja lähes koko ajan makasivat kasana pallon päällä ;-) Pelaajia on kerralla 15 kentällä, ja ainakin joillakin oli hammas suojat ja parilla oli jonkinlaiset pääsuojat, mutta muuten suojia ei ollut. Uusi Seelantilaisilla oli mustat vaatteet, Englantilaisilla siniset paidat ja sini-vaaleanpunaiset sortsit sekä vaaleanpunaiset sukat!




Kuvat saa valtaviksi klikkaamalla niitä

Peliä pelattiin kaksi erää, 30 min kumpaakin ja välissä oli yksi n 5 min tauko. Uuden Seelannin joukkue oli ylivoimainen ja voitti luvuin 24-0.

Pelin jälkeen tavattiin Dan ja Craig, jotka olivat ihan litimärkiä sadekuurosta. Alueella oli suuri juomateltta, jonka ”lattia” lainehti lähes kokonaan vedestä. Näin märkää siellä ei ole kuulemma koskaan ennen ollut. Siellä soitti myös bändi. Pian alkoi taas tihkumaan, ja käytiin syömässä. Jaksettiin olla siellä kentällä noin puolitoista tuntia pelin jälkeen, sitten päätettiin että on liian märkää ja lähdettiin kotiin.

Tänään sitten taas sataa, edelleen. No, hyvä syy vihdoin siivota huone ja sitten illalla mennään Trishin, ja ehkä Craigin ja Danin, kanssa Intialaiseen ravintolaan syömään.

Lohta ja tequilaa!

Eilen kokkasin, tai oikeastaan höyrytin, lohta, perunaa ja vihanneksia neljälle kaverille. Oli vasta toinen kerta kun kokkasin itse, keskiviikkona höyrytin itselleni ”koeannoksen”. Muuten olen syönyt ravintolassa, Craigin tekemää ruokaa (Craig tykkää kokata ja kokkaa meille aika usein, me sitten maksetaan hänelle), salaatteja tai leipää. Olen myös ostanut kaupasta valmista ”kotitekoista” lämmintä ruokaa. Täällä lähes kaikissa ruokakaupoissa saa itse kasata annoksensa, valinnanvaraa on paljon, löytyy salaatteja sekä terveellistä ja vähemmän terveellistä ruokaa. Annos punnitaan kassalla. Enkä muuten ole lihonut, vaan itse asiassa laihtunut =) Ravintolaruoka alkaa jo oikeastaan vähän kyllästyttämään.



Eli, Saudeissa ”tutustuin” kertakäyttöisiin (okei, ei kovin ekologista) höyrytyspusseihin. Todella käteviä. Laitoin yhteen pussiin viipaloidut perunat, pariin pussiin tuoreita vihreitä papuja, parsakaalia ja porkkanoita (porkkanoita jouduin metsästämään oikein olan takaa! Vasta kolmannesta kaupasta löytyi ylikallis porkkanapussi. Raastettua porkkanaa ja pakasteporkkanoita kyllä löytyy, mutta nekin siivuja, ei esim babyporkkanoita. Jopa Saudeissa oli niitä!). Laitoin vihannesten mukaan vähän oliiviöljyä ja suolaa. Lohifileiden päälle laitoin sitruunapippuria.



Kaikki kehui ruokaa todella hyväksi, varsinkin sen terveydellisyyden takia. Silloin kun laitoin vain itselleni, kesti ruoanlaitto n 10 min! Juotiin sitten ruoan kanssa pari pulloa viiniä ja seuraavaksi korkattiin mun tequilapullo, tehtiin Margaritoja sekä shottailtiin tequilaa, ½ dl mitasta, kun ei ollut shottilaseja =) Mulla oli myös mukana pienenpieni (siis 1dl tai vastaava) pullo Turkinpippurivodkaa, se oli kaikille uusi tuttavuus, mutta vain Craig taisi tykätä siitä ;-)



Meidän ex-tempore bileisiin tuli mukaan pari muutakin asuntolasta ja pian Jamaicalainen Shavonne opetti meille, reggaen tahtiin, miten karibialaiset tanssii. Osa liikkeistä on aika provosoivia, eli kuten monet tanssii Cafe Cairossa! Eli todella hauska ilta kaiken kaikkiaan.





Tänään olisi tarkoitus mennä rugbyn finaaliin, jossa Englanti ja Uusi Seelanti pelaa vastakkain(!), Trish ja Teresa haluavat tietysti kovasti tietää kumpaa kannustan. No, Englantialaisia, totta kai! Toisaalta, olen jutellut Uusi Seelantilaisten pelaajien kanssa, ja Englantilaiset eivät edes tulleet tervetuliaisjuhliin… Sen jälkeen on päätösjuhlat, ulkona kentällä, jossa on live musiikkia. Mutta, ulkona on nyt satanut kaatamalla jonkin aikaan, joten saa nähdä viitsinkö lähteä.

Pyhäpäivä

Eilen oli vähän positiivisempi päivä. Sain vihdoin juteltua meidän ”clinical instructorin”, eli jonkinlaisen opetushoitajan, kanssa. Sanoin suoraan mitä mieltä olin asioista, hän kuunteli ja oli selvästi kiinnostunut mun mielipiteistä hygieniatasosta ym. Musta tuntu ettei mulla ole mitään hävittävää, jos ne haluaa lähettää mut suorapuheisuuden takia kotiin, niin sittenpähän lähettävät.

Nyt olen ajatellut sinnitellä täällä puoli vuotta (näyttää paremmalta CV:ssä) ja suunnittelen jo tulevaa. Suomeen en jää asumaan, mutta lähemmäksi joka tapauksessa.

En viitsinyt kysellä osastonvaihdon mahdollisuudesta, koska jo yksi neljä kuukutta sitten tullut etelä-afrikkalainen on pyytänyt siirtoa heräämöön, ja siinä on ilmeisesti jotain ongelmia. Periaatteessa voi siirtoa anoa vasta vuoden jälkeen. Ja sitä paitsi, jos joudunkin ojasta allikkoon. Onkin sitten hankalampi lähteä jos on jo siirretty toiselle osastolle.

Nyt kun ”honeymoon period” on ohi, niin on tämä aika ahdistavan pieni ja kallis paikka. Saudeissa pystyi sentään käydä shoppailemassa kun ahdisti, ja lomallekkin pääsi parin kuukauden välein! Täällä lomaa on vain n 3 vkoa vuodessa (Saudeissa 8!!!). Eli, nyt kun olen päättänyt lähteä, niin ei edes tee mieli jäädä, vaikka työ yks kaks muuttuisikin paremmaksi. Siskontyttöäkin on kova ikävä, tuntuu ihan käsittämättömältä etten näe häntä vielä lähes puoleen vuoteen.

Saari on kyllä edelleen aivan ihana ja upea ja viikonloput huippuja. En todellakaan kadu tänne lähtemistä, olen saanut mahtavia kavereita, hauskaa on ollut ja mulle on vihdoinkin alkanut selkiytyä mitä oikeasti haluan mun elämältä. Ei siihen mennytkään kun 35 vuotta ;-)

Töiden jälkeen käytiin kaupungilla ja mentiin syömään Cafe Cairoon, joka on mun lempi ruokaravintola täällä. Yleensä tilaan Libanonilaisen kanavartaan, Shish Tawookin. Todella hyvää. Eilen tilattiin myös hummusta, sitä olinkin jo kaivannut. Päivällä siellä siis syödään, ja me käydään siellä usein klo 17-19 välillä, koska silloin ruoka ja juoma on -25%. Täällä päivällisaika on yleensä n 19-22. Illalla paikka muuttuu villiksi yökerhoksi. Myös Pickled Onion, jossa käydään usein iltaa viettämässä, on ruokaravintola klo 22 asti, sen jälkeen siellä on live musiikkia tiistai-lauantai iltaisin.


Shish Tawook couscousin kanssa

Tänään on pyhäpäivä, kaatuneiden muistopäivä, ja ulkona on satanut ja tuullut ihan koko päivän. Ja suurin piirtein kaikki on kotona asuntolassa, vain pari on töissä, ja kaikilla on yhtä tylsää. Voi sanoa että on ollut aika ärsyttävä päivä… Äsken katsottiin elokuva, Enkeleitä ja Demoneita. Kaikki oli vissiin sen nähnyt, onneksi minäkin, koska oli aika ärsyttävää katsoa kun kaikilla oli koko ajan jotain kommentoitavaa…

Täällä kanssa ravaa koko ajan porukkaa, jotka on joskus asunut täällä, muttei enää. Monet tulee tänne viettämään 1h ruokatuntiaan ja toiset pesemään pyykkiä. Päivällä käytävän läpi kulkee työporukkaa, joilla on toimistot tässä rakennuksessa ja ovat menossa sairaalaan. Voisivat todellakin laittaa lukot käytävän oviin!.

Maitojunalla kotiinko?

Pulkkamäki? Ei, vaan ison hotellin kalkkikivinen sadeveden "puhdistaja" juomavedeksi.

Niin, mä nyt ihan vakavissani mietin että nielenkö ylpeyteni ja lähden täältä joulukuun lopussa. Ensimmäisen 3kk aikana (koeaika) saa lähteä milloin haluaa, muuten on 3kk irtisanomisaika. Saarelta en todellakaan haluaisi lähteä (vaikka maksa varmaan kiittäisi…), mutta en tiedä pystynkö/haluanko työskennellä tolla osastolla. Onneksi ei ihan vielä tarvitse päättää mitään, pari viikkoa voin vielä miettiä. Toinen vaihtoehto on tietenkin kokeilla vielä pari kuukautta, ja vain lähteä, jos edelleen tuntuu siltä ettei täällä työskentely kerta kaikkiaan onnistu. Jotkut on tehnyt sillain, mutta en oikein haluaisi lähteä niin epärehellisesti. Mutta 3kk irtisanomisaika on pitkä, jos on päättänyt lähteä!

Edelleenkään ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta kaikki on edelleen niin epästeriiliä, sekavaa ja hankalaa. Olihan mulla Saudeissakin joku kriisi alussa, eli voihan tämä olla jotain kulttuurishokkiakin, tai koti-ikävää, mutta kyllä mulla on ihan eri fiilikset kuin silloin, ja osittain eri syistäkin.

Tänään myös Trish kertoi kuinka heidän salissa piti ottaa läpivalaisu potilaasta. Hoitajat saa tuoda laitteet saliin, mutta vain röntgen-teknikko saa ottaa kuvan. Ortopedi oli hermostunut teknikon odottamisesta ja oli käskenyt yhden hoitajan ottamaan kuvan. Hän ei ollut ensin suostunut, kuten ei myöskään anestesialääkäri, mutta lopulta hoitaja oli sitten ottanut kuvan. Kun teknikko tuli paikalle ja huomasi että kaksi kuvaa oli otettu, teki hän valituksen jollekkin. Kun osastonhoitaja oli tullut saliin ottamaan asiasta selvää oli ortopedi väittänyt ettei hän ollut käskenyt kenenkään ottaa kuvaa!!! Ihan uskomatonta!

Meillä oli myös tänään tämä maailman lapsellisin plastiikkakirurgi, joka oli onneksi hyvällä tuulella. Mutta kyllä hän silti valitti jokaisesta hitsin asiasta. Ja mulle varotettiin etukäteen että mitä ja miten pitää olla sille AINA valmiina jne, muuten se vetä hirveät pultit. Aah, sitä päivää kun ei enää tarvitse työskennellä kirurgien kanssa ;-)

Täällä on ilmat ruvennut pikkuhiljaa viilenemään. Päivisin on vain n 20c ja aika tuulista. Lähes päivittäin myös sataa jonkin verran. Viime yönä en kuullut pikkusten puusammakoiden sirkutusta, ehkä ne ei sirkuttele näin ”viileällä” ilmalla.
Perjantaina meidän piti mennä suositun ravintolan ”Happy Hour” kauden päättäjäisiin. Ravintola sijaitsee 5-tähden hotellissa lahden toisella puolella, ja happy hour vietetään ravintolan terassilla. Koska perjantaina myrskysi aika lailla oli tilaisuus peruttu. Me sitten mentiin pariin muuhun paikkaan, mutta oli aika tylsää ja mä olin tosi väsynyt, joten olin kotona jo puolen yön aikaan.



Lauantaina käytiin taas lautalla Dockyardilla, lounaalla ja vähän kiertelemässä. Aurinko paisto, mutta tuuli edelleen jonkin verran ja neule oli pidettävä päällä, ensimmäistä kertaa päiväsaikaan! Käytiin myös Rommi kakku tehtaalla, maistamassa rommikakkuja. Oli mm banaanin, kahvin ja kookoksen makusia, mutta mun lemppari oli ihan peruskakku. Rommikakut on maustettu paikallisella Goslingin Black Seal rommilla. Rommi, jota on valmistettu vuodesta 1863, on saanut nimensä, "Musta Sinetti", koska ensimmäisen maailmansodan jälkeen rommi myytiin Brittiläisten uupseerien käytetyistä shamppanjapulloista, ja korkki sinetöitiin mustalla sinettivahalla. Rommi on pohjana kahdelle Bermudalaiselle drinkille, Rum Swizzle ja Dark n' Stormy, sekä sillä maustetaan myös paikallinen kalakeitto.


Rommikakku

Illalla oli pääkadulla, eli Front Streetillä, katujuhlat, vaikka ne oli kyllä itse asiassa parkkipaikalla. Juhlat oli siis Rugby-kilpailun tervetuliaisjuhlat. Drinkit oli halpoja, $5 kappale, eli n €3,50 (yleensä, happy houria lukuun ottamatta, $7-10. Vaikka ruoka on Suomea kalliimpaa, on alkoholi useimmissa ravintoloissa Suomea halvempaa), ja DJ soitti todella hyvää musiikkia! Trish löysikin pian Uuden Seelannin joukkueen ja juteltiin ja hengailtiin niiden kanssa jonkin aikaan. Tuuli oli laantunut ja ilta oli lämmin. Katujuhlista jatkettiin taas matkaa Pickled Onion yökerhoon pikkutunneille asti!

Eilen illalla, kun suurin osa meidän kerroksesta oli keittiössä kokkailemassa tai olohuoneessa netissä tai telkkaria katsomassa meni sulake yks kaks. Kun sitten soitettiin sairaalan huoltomiehelle, sai Craig jankuttaa sen kanssa aika kauan puhelimessa. Huoltomies sanoi ettei kenelläkään ole avainta ”sulakehuoneeseen” on, että pitäis odottaa maanantaihin. No, Craig sanoi että monella oli kokkailut kesken, ja sitä paitsi mites meidän ruoat jääkaapissa? Lopulta huoltomies tuli käymään ja sanoi että oli soittanut päivystävälle sähkömiehelle, joka tulee kotoa… Ja oli kuulemma liikaa kun mikroa ja vedenkeitintä oli käytetty samaan aikaan. Voi pyhä sylvi!!!! Saudeissa oli sama juttu, jos käytti mikroa ja leivänpaahdinta samaan aikaan sulake meni. Mutta se oli onneksi semmonen joka vaan napsautetaan takaisin.

Kimberly Clark sucks - edelleen!

Rum Swizzle valmistumassa. Neljää eri rommia sekä votkaa, lisäksi applesiinimehua, ananasmehua, "Inkivääriolutta" ja pari muuta "salaista" ainesosaa. Hyvää oli!


Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin Saudiblogiin samannimisen jutun Kimberly Clarkin peittelymateriaaleista, ja olen edelleen samaa mieltä. Kyllä on taas Mölnlyckeä ikävä! Täällä siis kanssa käytössä noi Kimberlyn tuotteet, ja mun mielestä niiden laatu ei ole mitään parhainta. Takit repee helposti saumoista tai hiha repee kun yrittää vetää hanskaa käteen (suljetulla tyylillä, hihasta vetäen), sivuliinoissa on vain parin cm paksuinen liimareuna – kaikki falskaa, ei ole hihansuojuksia eikä leikkausteippiä (tai ainakaan niitä ei tilattu Saudeihin eikä tänne, joten se ei välttämättä ole Kimberly Clarkin syy). Myös piirrokset, jotka näyttää miten päin joku liina pitää laittaa ovat välillä ihan outoja, eikä oikein tiedä miten päin se pitää laittaa (no, lääkärit peittelee, joten eipä ole mun murhe…) jne, jne.

Tänään meillä oli polviproteesi, ja siinä aseptiikka oli jo vähän paremmin kohdallaan. Salista kyllä mentiin sisään ja ulos, kuin rautatieasemalla, mutta leikkaavalla lääkärillä oli ”avaruus-kypärä” (assarilla ei), ja jalka pestiin kahta ”pesupuikkoa” käyttäen (jotkut pesee Betadinellä (jodilla) tai Klorhexidinillä, joihin kastetaan yksi (joskus kaksi) taitos joka on pesupihdin päässä, mutta jotkut pesee sienellä, jonka kahvassa on klorhexidiniä ja alkoholia, ja distaalisesta päästä painamalla aine valuu sieniosaan, nämä oli Saudeissa käytössä).

Loppuviikko on ollut vähän parempi töissä, mutta edelleen kyllä niin moni asia ottaa pattiin. Mut toivottavasti sitä kohta sopeutuu eikä enää kiinnitä huomiota jokaiseen pieneen epäkohtaan, ja tottuu tän paikan älyttömiin tapoihin.

Niin, munhan ei pitänyt bloggata ennen viikonloppua, mutta on niin kireinen viikonloppu tiedossa, etten ehkä ehdi kirjoitta ;-) Perjantaina mennään työporukan kanssa yhden suositun hotelliravintolan ”Happy Hour”-päättäjäisiin (talvi tulee =( täällä kyllä edelleen 22-25c päivisin!). Ensi viikolla on ”seniorien” (yli 30v) rugbyn, eli amerikkalaisen jalkapallon, World Rugby Classic-kisa täällä, ja lauantaina on tervetuliaisjuhlat kaupungilla!

Valitusta...

Paikallinen lintu, näitä täällä on eniten. Kauheasti lintulajeja täällä ei vaikuta olevan.


Täällä ollaan elossa, mutta koska tällä hetkellä ei ole paljon positiivista kirjoitettavaa, en edes viitsi kirjoittaa… Sanotaan nyt vain että esim tänään leikattiin yksi vaivaisenluu ja potilaalla oli kynsilakkaa leikattavassa varpaassa (ja kaikissa muissakin, tietty)! Mielessä käy välillä että en halua osallistua näin huonoon hoitoon, että pitäs ehkä lähteä, mutta toisaalta en todellakaan halua lähteä tältä saarelta! Onhan kohta taas ihana viikonloppu tiedossa =)

Toisaalta nämä väittää ettei niillä ole kauheasti haavainfektioita, joten onko kaikki se stressaaminen mitä me tehdään Suomessa ihan turhaa??? Mutta, seuraako ne täällä infektioita yhtä hyvin kun me Suomessa seurataan, tai ainakin siellä missä olin töissä seurattiin. Kun me Suomessa pestään potilas ennen leikkausta tarkkaan, vähintään kolmeen kertaan, aluetta pienentämällä ja odotetaan että alue kuivuu ennen peittelyä, riittääkö se muka täällä että pestään ensin koko jalka yhdellä taitoksella, vetäen ylös ja alas, sitten kuivataan alue paperilla ennen kuin peitellään?!

Muutenkin on todellakin kehitysmaafiilis täällä sairaalassa, kun kaikki on niin huonolaatuista, halpaa, epäkäyttäjäystävällistä jne. Kyllä täällä onneksi hyviäkin juttuja löytyy, esim saleihin ei tartte raahata torneja tähystysleikkauksia varten, vaan ne roikkuu katosta pendeleissä (joissa myös diatermia), jotka kääntyy kumpaankin suuntaan itsensä ympäri, ja muutenkin liikkuu helposti, ei niin kun mun edellisessä suomalaisessa sairaalassa, jossa ne liikkuu hankalasti ja vain yhteen suuntaan!

Huomenna mennään illalla jonnekin sairaalan järjestämään ”illanviettoon” (klo 20-22) joka on tarkoitettu uusille työntekijöille. Perjantaina lähdetään ”Happy Hour” –kauden päättäjäisiin, turistisesonki on siis virallisesti ohi. Tuskin se meidän perjantaijuhlintaa silti hillitsee, onhan se viikon kohokohta ja ainoa jonka turvin jaksaa kauhean työviikon =)

Mutta jokatapauksessa, seuraava teksti tulee varmaan vasta viikonloppuna…

Halloween

Perjantaina oli töissä vähän parempi päivä, mutta ehkä sen takia koska olin mukana leikkauksessa (hysterektomia, jossa oli valtava myooma) joka oli tosi hankala, vuoti paljon ja kesti yli 3 tuntia, joten aika kului nopeasti ja tuntui että vihdoin pääsi kunnolla tekemään jotain, ja osasikin jotain!

Saatiin myös Teresan kanssa lähteä tuntia aikaisemmin töistä, koska meidän pankin ensimmäiset palkat maksettiin shekkinä, ja saatiin mennä sitten työaikana pankkiin laitamaan ne tilille, koska pankit sulkee kello 15.30. Huomattiin sitten pankissa että sehän sulkee muina päivinä klo 15.30, mutta perjantaina vasta klo 16.30! Niin, ja onhan se kyllä lauantainakin auki. Mutta osastonhoitaja ei vissiin tiennyt sitä, kun ehdotti että voidaan mennä…

Perjantai-iltana oltiin Halloween juhlissa, Fright Night, joka oli Fort Hamilton linnakkeessa. Juhlat oli ulkona, joten onneksi ei satanut, pari viimeistä vuotta on kuulemma satanut. Oli siellä kyllä telttakatoksiakin.



Meitä lähti Trsih (noita), Teresa (piru), Craig (hippi) ja minä (noita). Daninkin (Ali Baba) piti lähteä, mutta hän sairastui. Ensin Craig kokkasi meille ja parille muulle meidän kerroksesta. Craig on hyvä kokki ja tykkää laittaa ruokaa ja hän kokkailee meille usein, ja me annetaan hänelle sitten rahaa.

Juhlapaikalla oli jo aika paljon porukkaa kun me saavuttiin sinne. Kaikilla oli naamiaisasut, joillakin ihan mielettömän kekseliäät. Pääasiassa suurimmalla osalla tytöistä oli tiukat, paljastavat lyhyet mekot (poliisi, hoitsu, sisäkkö, piru, noita jne), poikien asut oli yleensä kekseliäämpiä ja hauskempia. Parit oli usein pukeutunut samankaltaisiin asuihin, esim vanki ja poliisi. Yksi kaveriporukka oli pukeutunut kolmeksi terroristiksi ja yhdeksi kidnapatuksi.

Ensin haettiin yhdet juomat ja sitten oli vuorossa ”kummitus talo”. Eli linnakkeen kellariin oli tehty tosi pitkä, ihan mieletön ja aika pelottava rata, jota pitkin käveltiin. Siellä oli aika pimeetä, joskus tuskin näki mihin käveli, siellä kuulu kaiken maailman ääniä ja usein joku tuli jostain yllättäen pelottelemaan. Välillä näki vaan jonkun silhuetin, mutta se olikin nukke, ja joskus kuvitteli että joku oli nukke, mutta se olikin oikea ihminen, joka pelästytti yks kaks! Tuli kyllä huudettua ääni melkein käheeksi =) Yhdessä paikassa olin ihan varma että nyt jommalta kummalta puolelta varmasti joku pelästyttää, ja olin olevinaan valmistautunut, mutta yllättäen yläpuolelta tulikin käsi joka tarras päästä kiinni. Arvatkaa vaan säikähdinkö!!!







Paras puku voitti huutoäänestyksessä lentolipun New Yorkiin. Voittaja oli mies joka oli pukeutunut piruksi, mutta mun mielestä voitto olisi kuulunut tälle miehelle, maailman älyttömimmästä ideasta:


Siellä esiintyi myös aika hyvä cover bändi, joka esitti Guns n’ Rosesin biisejä.





Lauantai-iltana päätettiin lähteä kaupungille, Dan voi paremmin ja halusi pukeutua asuunsa, joten Craig ja Dan pukeutui ja lähti Robin Hoodiin jossa oli Halloween pippalot. Teresa oli liian ”väsynyt” eikä jaksanut lähteä, Trishin kanssa ei pukeuduttu asuihin, mutta mentiin Rosa’s Cantinaan syömään meksikolaista ruokaa ja niiden ”Frozen” Mansikka Margariita oli todella herkullinen =)

Sen jälkeen me mentiin pubiin jossa oli trubaduuri joka soitti tosi hyvää musiikkia. siellä ei ollut paljon porukkaa ja me saatiin toivoa mitä lauluja me haluttiin kuulla.

Sieltä jatkettiin matkaa Pickled Onioniin jossa tavattiin pojat, mutta ei me kauan jaksettu ja lähdettiin pian kotiin. Suurin osa ihmisistä oli pukeutunut naamiaisasuihin, mutta monet ihan tavallisissakin vaatteissa.



Tänään mentiin 10 hlön porukalla lounaalle (tai brunssin nimellä se kyllä meni, mutta alkoi klo 12.15) the Reef’s hotelliin. Ruoka oli todella hyvää ja oli vaikka mitä mistä sai valita, oli siis seisova pöytä. Kallista oli, en välttämättä mene toista kertaa, mutta oli kiva käydä ainakin kerran. Hotellilla oli upeat uima-altaat, ja se oli ihan rannalla. Täällä asuvat saa talvella hotellihuoneita puoleen hintaan, eli ehkä menen sinne joku viikonloppu, kun rupeaa asuntolaelämä ahdistamaan liikaa ;-)