Kuukausi!

Kaikilla koululaisilla on koulupuvut, ja joka koululla on omanlaisensa.

Eilen lähdettiin Trishin ja Teresan kanssa kaupungille suoraan töistä. Meidän piti vain käydä hakemassa mulle verkkosukkahousut ja T&T:lle asusteita Halloween juhlia varten. Siis sitä varten ne mun sukkiksetkin on. Halloween on lauantaina, mutta täällä juhlitaan sitä tosi isosti ja huomenna on siis juhlat vanhassa linnakkeessa.

Matkalla kaupunkiin tajuttiin että oltiin oltu täällä jo kuukausi, tai siis neljä viikkoa! Kuukausi tulee täyteen huomenna. Eli pitihän sitä mennä juhlistamaan yksille drinksuille. Ensin käytiin ostoksilla ja sitten mentiin Fresco’siin.

Oltiin juotu yhdet, kun Craig soitti ja kysy missä me ollaan. Craig ja Dan sanoivat tulevansa kanssa, joten otettiin sitten toiset drinkit. Rum Swizzlet. Täällä ei mitata alkoholia mitalla ja Rum Swizzlet on aika vahvoja, mutta ne ei yleensä maistu rommille. Siihen käytetään yleensä paria eri rommia, joista yksi on paikallinen tumma rommi Gosling. Lisää Rum Swizzlestä englanniksi täällä.

Kun pojat tuli, piti ottaa vielä yhdet drinksut… Sitten meillä olikin jo aika nälkä, ja päätettiin mennä kiinalaiseen ”Chopsticks” ravintolaan syömään. Ruoka oli tosi hyvää!

Dan on nuorekas, lähes viisikymppinen Jenkki, jonka isä on Liettualainen ja äiti Argentiinalainen. Hän on ollut nuorena laivastossa töissä neljä vuotta ja on nyt jonkinlainen röntgenhoitaja, en ole ihan varma mitä tekee, mutta ei ota tavallisia röntgenkuvia. Hän on myös työskennellyt Saudeissa pari vuotta ja puhuu englantia, liettuaa ja espanjaa sujuvasti ja sen lisäksi myös jonkin verran saksaa, arabiaa ja tagalogia (Filippiinien kieli), koska hänellä on ollut filippiiniläinen tyttöystävä. Ja osas hän jonkin verran suomeakin ennestään! Hän sitten jutteli ravintolassa tagalogiksi Filippiiniläisille tarjoilijoille, jotka oli ihan innoissaan siitä.

Tänään oli taas kauhea päivä töissä, en tiedä miten pystyn tottumaan siihen miten huonosti potilaita hoidetaan ja miten vanhaa, vanhanaikaista ja epästeriiliä kaikki on. Meillä oli taas urologiaa ja TURPin jälkeen urologi oli kasvoja myöten ihan litimärkä. Juttelin töitten jälkeen Teresan kanssa ja hänellä on samoja ajatuksia, että paikka on työpaikkana aika kauhea. Mutta että saari on niin ihana ja meillä on niin hauskaa täällä (töitten ulkopuolella) että ehkä sen takia kannattaa kärsiä. Ja niinhän se on. Ja onneksi töissä ollaan vaan 7h päivässä, kun ruokatunti on tunnin.

Tänään meillä oli myös osastokokous töitten jälkeen. Kokoukset on kerran kuussa, mutta niihin ei ole pakko osallistua, koska ne ei ole työaikana. Mutta ajan saa kyllä takaisin, jos osallistuu.

Lisää työjuttuja

Ruma työpuku

Tänään oli ihan mukava työpäivä! Meillä oli urologiaa, ja urologi, paikallinen eläkeikäinen mies, oli todella mukava ja kohtelias. Kaikki kuulemma tykkää siitä ja yks hoitaja halasikin sitä, kun se tuli saliin =) Mäkin sitten sain mennä puikkoihin pitkästä aikaan, kystoskopiaan ja vasektomiaan, jee ;-) Vasektomiat (miehen sterilisaatio) tehtiin nukutuksessa, Suomessa yleensä paikallispuudutuksessa!

Vaikeaa on se miten likaista kaikki on ja miten huolettomasti kaikki tehdään. Jynssäsin imun tänään, sen nappulat oli niin ällöt, ettei niihin tehnyt mieli koskettaa. Olen nähnyt parin hoitajan pyyhkivän anestesiapiuhoja leikkausten välillä, mutta en ole varma tekeekö sitä kukaan jos ei salissa satu olemaan semmoista hoitajaa joka tekee sen itse. Mä olenkin sitten tässä kaksi päivää jynssännyt niitä piuhoja…

Ja kaikki on niin vanhaa, vanhaa, vanhaa, ja käyttäjäepäystävällistä! Pitäisi pitää tuplahanskoja, mutta ei ole alushanskoja, kuten indikaattorihanskat (täällä vain tavalliset Biogel hanskat käytössä). No, sain vuonna 1999 Englannissa leikkausosaston tilaamaan Biogel indikaattoreita kun olin ortopediassa töissä, ehkä onnistuu täälläkin ;-)

Saarella on toistaiseksi vain tämä yksi urologi, joka jää pian eläkkeelle. Hän on siis mukava, mutta vanhoillinen. Hän ei käytä kameraa tähystyksissä, vaan katsoo suoraan skoopista sisään. TURPissa hänellä on vain muovi essu ja hanskat päällä! Täällä ei ole hienoa pussipeittelysysteemiä jossa on ”siivilä” jonne lastut tippuu eikä vesi mene pussista imuun vaan valuu lattialle, ja urologin jaloille… Kun Suomessa, jossa olin töissä, hoitajaa ei leikkauksen aikana edes tarvita, täällä hoitajan aika menee Elliksin evakuaattorin täyttämiseen ja tyhjentämiseen, kun urologi sillä koko ajan tyhjentää rakkoa. Siivilällä sitten siivilöidään lastut. Olin juuri Suomessa oppinut tykkäämään urologiasta, kun se oli niin siistiä siellä, nyt se on taas niin ällöä. Onneksi urologi on sentään ihana!

Ärsyttävää oli myöskin semmoinen pieni asia ettei huuhteluletku ollut kaksiosainen ”Y” mallinen, vaan aina piti sitä samaa letkua työntää uuteen pussiin. Eikä siinä ollut myöskään hoitajalle sulkijaa.

Kun käytiin urologian vastuuhenkilön kanssa läpi uron kärryn kamoja, löyty sieltä kertakäyttöisiä laajentimia, jotka oli mennyt vanhaksi vuosina 2002-2007!!!

Potilas makaa kokopitkän ”telttakangas” (canvas) alustan päällä, kun hän tulee sängyllä saliin. Alustan alla on vielä lakana. Alusta otetaan potilaan alta, pyytämällä potilas ensin istumaan sängyssä, rullataan kangas alas, potilas käy makuulle, nostaa takapuolta ja kangas vedetään pois. En oikein ymmärrä miksi sen täytyy olla valmiiksi siellä potilaan alla… Se on siis se siirtolakana, jonka avulla potilas siirretään leikkauspöydältä sänkyyn, siirtolevyä apuna käyttäen.

En tiedä mainitsinko jo aikaisemmin ettei meillä ole pukukaappeja. Tai niitä on, mutta avaimia on kuulemma kadonnut eikä ne saa millään ketään avaamaan niitä jne, joten meitä on vaika kuinka monta ilman pukukaappia. Ja pukuhuone on muutenkin aihan minimaalinen. Onneksi on sentään monta eri työvuoroa, joten kaikki ei ole siellä samaan aikaan... Työvuorot on muuten: 7.30-15.30, 8-16, 12-20 ja 15.15-23.15 (putkeen ma-pe, joka yö päivystys).

Positiivisiakin asioita töissä on, tässä joitain, lisää sitten kun muistan. Meidän ei tarvitse kerätä kamoja leikkauksiin! Välinehuoltajat kerää edellisenä päivänä kärryihin, me käydään ne vaan sitten läpi ja lisätään langat, puudutteet ym. Tunnin ruokataukokin on ihan kiva, vaan eipä siitä kylläkään makseta palkkaa. 15 min aamutauko on palkallinen. Hommat vaikuttavat aika helpoilta, eikä niitä ole kauheasti päivässä per sali, paitsi endoskopia-salissa, jossa tehdään n 12-14 gastro/kolonoskopiaa päivässä, ja usein ovat valmiita jo klo 14-15 aikaan! Viikonlopputöitä on kaksi viikonloppua seitsemästä (muistaakseni), mutta kumpanakin viikonloppuna vain yksi päivä työtä ja saman yön päivystys.

Dockyard

Eilen käytiin Trishin ja Teresan kanssa Royal Naval Dockyardilla. Me mentiin sinne lautalla Hamiltonista (siis pääkaupungista, jonne meiltä n 1,5km kävelymatka). Bussimatka olisi kestänyt lähes tunnin, lauttamatka kesti n 20 min.



Dockyard oli ennen Britannian laivaston tukikohta, mutta laivasto lähti täältä jo vissiin 60-luvulla, ja lahjoitti alueen Bermudalle. Siellä on vielä paljon vanhoja kivirakennuksia, jossa on nykyään pikku (matkamuisto)myymälöitä ja ravintoloita. Sinne tulee myös ne kaikkein suurimmat risteilyalukset, jotka eivät pysty tulemaan Hamiltoniin, kapean väylän takia. Eilenkin siellä oli valtava alus, kaikissa hyteissä näytti olevan omat parvekkeet. Semmoisella mäkin voisin risteillä jossain Karibialla!


Jewel of the Sea alus, 293.2 m pitkä, vertauksen vuoksi; Silja Serenade on 203 m pitkä

Päivä oli ihanan helteinen ja aurinkoinen, lämpötila n 27 astetta, mutta onneksi tuuli myös jonkin verran. Me syötiin ensin lounas Frog and Onion pubin terassilla, ruoka oli todella hyvää. Sitten lähdettiin shoppailemaan. Kaupoissa oli alennusmyynnit, mä löysinkin yhdet kaprit ja varvassandaalit alennuksella, ja ostin myös yhden normaalihintaisen paidan.



Me palattiin lautalla myös takaisin Hamiltoniin. Matkan varrella näkyi joitain todella upeita huviloita. Hamiltonissa käytiin vielä Cairossa yksillä Rum Swizzle drinkeillä, siellä kun on parhaat Rum Swizzlet, ja oli myös Happy Hour meneillään, joten ne oli 25% alennuksella!


Pastellinvärisiä taloja lauttamatkan varrella

Auringon laskettua oli jo melkein vilpoista, kun tuulikin vähän. Viikon, parin kuluttua täytyy varmaan jo ruveta kuljettamaan neuleita mukana kun lähtee illalla ulos =(

Tänään oli ensimmäinen ”oikea” työpäivä! Mä olin gynekologian salissa, jossa oli kaksi gynen hommaa, sitten yksi hammasleikkaus, tahdistimen patterinvaihto, lumbaalipunktio ja lopuksi kolme kipupotilasta, joille laitettiin johtopuudutuksia.

Päivä oli ihan ok, mutta kyllä on taas niin paljon uusia tapoja mitä pitää oppia, ja unohtaa myös paljon mitä on ikinä aseptiikasta oppinut… Onneksi on isot ikkunat josta upea merinäköala, joten voi tuijotella ulos, kun ei voi katsoa miten epä-aseptisesti jotain tehdään… Hammaskirurgia oli kyllä ihan pohjanoteeraus, mutta onneksi se nyt ei kovin steriiliä puuhaa olekaan. Mutta kun hammashoitajalla oli pöydällä monta lääkepulloa, joita sitten käytetään monelle potilaalle, eikä se pullojen väliputsaus kyllä kovin hääppöistä ole!

Tänään on todella kuuma ja kostea päivä, ja lopulta satoikin pari kertaa, kuten arvelinkin että tulisi tapahtumaan, kun ilma tuntui niin kostealta. Viime aikoina ilma ei ole ollut yhtä kosteaa kuin pari viikkoa sitten. Ei onneksi kastuttu kauppamatkalla!

Viikonloppumeininkiä

Tämän viikonlopun piti olla rauhallinen. Eilen kuitenkin lounaalla saatiin kutsu lähteä illalla ”sushi happy houriin”. Joten, totta kai lähdimme! Ravintola oli tosi hieno ja lahden rannalla. Meitä oli n 14 ja tilattiin valtava tarjotin erilaista sushia. Hyvää oli, nam. Mutta kallista, vaikka happy hour olikin… Sieltä sitten jatkettiin taas kaupunkiin, jossa tapasimme Craigin, Danin, Marissan ja Reggien.

Ensin mentiin Lemon Tree pubiin, joka oli iso terassi ja osa viereistä puistoa. Sisältä, pienestä ”voileipäbaarista”, ostettiin drinkkilippuja ja baarit oli ulkona. Oli ihanaa kun ulkona oli juuri sopivan lämmintä eikä mitään pitkähihaista tarvittu!

Kun baari sulki klo 24, me jatkettiin matkaa Pickled Onioniin ja sieltä päädyttiin taas Cairo yökerhoon, jonne ei kyllä todellakaan voisi mennä ilman että on miespuolisia kavereita mukana. Tuli taas tanssittua loppui ilta. Meno oli taas aika hurjaa, ja usein joku mies tuli tanssimaan aivan selkään kiinni, eikä lopettanut ennen kuin vaihto paikkaa jonkun meidän porukkaan kuuluvan kundin kanssa. Ja kuten edelliselläkin kerralla, yksi meidän porukan kundeista (mutta eri kuin viimeksi) meinasi joutua tappeluun, paikan ulkopuolella tällä kertaa. Syykään ei oikein selvinnyt. Ehkä tuonne ei kannata enää mennä… Kotona oltiinkin sitten vasta klo 4…



Ulkona on taas todella upea ilma, aurinkoista, lämmintä n 25c ja vähän tuulta. Pitäis varmaan raahautua ulos, mut ei oikein jaksa. Teresa Ja Trish menivät rannalle, mutta ehkä mä nyt otan tän päivän rauhallisesti, kun täällä on ollut niin älyttömän hektistä. Huomenna vois sit mennä rannalle. Illalla Trish ja minä mennään lapsenvahdiksi sinne Trishin tutun luokse. Kiva nähdä se ihana 3kk vanha vauva taas! Isosisko taitaa olla jo nukkumassa kun me tullaan sinne.

Perjantaina oli orientaation viimeinen päivä, maanantaina aloitetaan vihdoin leikkurissa. Perjantain mä olin välinehuollossa, oli ihan kiva pakkailla vähän instrumentteja pitkästä aikaan (Ruotsissa kun olin siellä päiväkirurgiassa töissä me pestiin, pakattiin ja steriloitiin kaikki instrumentit itse!).

Heräämössä

Vain Bermudalla - vaaleanpunainen (metodisti)kirkko


Tänään olin heräämössä. Se oli aikamoista liukuhihnatyöskentelyä. Jokaisella hoitajalla oli kaksi paikkaa valvottavana, paitsi vastuuhoitajalla, jolla oli yksi. Mikään ei ole tietokoneella, joten kaikki kirjataan käsin. Onneksi heräämössäkin oli tutut Datexin monitorit, joten niitä ei tarvinnut harjoitella. Muutenkin paperit oli aika selkeät. Kun potilas tulee ja sen jälkeen 15 min, 30 min ja 1h jälkeen arvioidaan potilaan vointi, kun potilas saa 10 pistettä saa hän periaatteessa lähteä osastolle, mutta vähintään 30 min pitää olla heräämössä, jollei ane-lääkäri toisin määrää.
Pisteytys:
*Tajunta – ”Tajuton” 0p, Heräteltävissä 1p ja orientoitunut aikaan ja paikkaan 2p
*Hengitys – Tarviiko happea, jne; 0-2p
*Verenpaine - ≤ 20mmhg lähtöpaineesta 2p, ≥ 20mmhg lähtöpaineesta 1p ja sit joku muu raja oli 0p
*Raajat – Liikuttaa käskystä 4 raajaa 2p, 2 rajaa 1p, ei yhtään 0p (tätä en kyl oikeastaan tajua, potilaat siis nukutettuja, ei spinaali-puudutettuja)
*Sit oli vielä yks kriteeri, mut sitä en nyt kyllä millään muista, sori.

Näiden lisäksi 15 min välein kirjattiin verenpaine, hengitys, jne ja kaiken maailman muita huomioita. Potilaat heräteltiin tosi nopsaa, eivät saaneet oikeastaan nukkua kuin 10-15 min ja sit ruvetaan pakottaa hereille. Monilla potilailla oli morfiini PCA pumput (potilas voi itse ”ottaa” nappulaa painamalla tarvittaessa lisää lääkettä), esim umpisuoli potilaalla!

Potilaat makasivat kaikki rivissä vierekkäin, eikä heidän välissä käytetty verhoja, vain jos katsottiin sidoksia tai muuta. Vähän outoa, koska saari on kovin pieni, ja kaikki tuntee toisensa.

Anyway, päivä oli kiireinen ja aika mukava, vihdoin sai tehdäkkin jotain, ja tulee olemaan ihan kivaa vaihtelua kun joutuu joskus olemaan heräämössäkin. Sain ottaa aika monta verensokeria, diabetes on tosi yleinen täällä. Mittariin laitetaan oma numero (jokaisella työntekijällä on numero, mun on 11062, Saudeissa se oli ekan kerran 18700 ja nyt viime kerran 94621, noita ei vaan voi unohtaa… Muistan myös edelleen parin muun kirurgin ja hoitajan numeron mun salista viime Saudien keikasta, kun niitä piti päivät pitkät kirjoitella!) ja potilaan sairaalanumero. Sitten skannataan purkin kyljestä sarjanumero ja otetaan näyte. Kun laite laitetaan takaisin lataukseen, siirtää se automaattisesti kaikki tiedot johonkin tietokoneelle. Eli joitain hienouksia näillä on.

Sairaalassa on myös robotti, jonka kautta joku lääkäri USA:sta voi puhua potilaan kanssa, nähdä potilaan, ja jopa kuunnella keuhkoja! Sairaalan yhteistyökumppaneita ovat Johns Hopkins sairaala Baltimoressa, Marylandissa ja Massachusetts General ja Lahey Clinic Massachusettsissa. Sieltä tulee välillä kirurgeja tänne leikkaamaan viikoksi pariksi, ja täältä lähetetään potilaita sinne.

Päiväkirurgia

Hah, keksin miten saan kuvat tänne! Lataan ensin kuvat ja kopioin vasta sitten tekstin! En kyllä tiedä miks...

Istun nyt mun huoneessa ja odottelen josko, ehkä, joku huoltomies tulisi katsomaan mun huonetta. Kun tulin äsken töistä oli lavuaari ja sen ympäristö täynnä mustia pilkkuja ja lavuaarin ympärillä oli vettä. Eka ihmettelin että mitä se oikein on, mutta Trish päätteli että viemäristä olisi noussut paineella vettä. Yäk. Ihan kun niistä torakoista (tapoin taas eilen yhden) ja hämähäkeistä ei olisi jo ihan tarpeeksi (pään)vaivaa…


Banaanipuu. Täällä kasvaa vaikka mitä, mm avokadoja, meidän pihallakin kuulemma!

Tänään olin aamupäivän ”klinikalla”, jossa potilaat tavataan ennen leikkausta (pre-admission clinic). Siellä hoitaja, anestesialääkäri ja apulaislääkäri (ja tarvittaessa fysioterapeutti) tapaavat potilaan n viikkoa ennen leikkausta ja käyvät läpi sairaudet, lääkitykset ja muut taustatiedot.

Iltapäivän vietin ”päiväkirurgian” osastolla. Yksi hoitaja vastaanottaa potilaat erillisessä vastaanotto-huoneessa. Potilaat tulevat n 1 h ennen leikkausaikaa (LEIKO, leikkaukseen kotoa, potilaat tulevat 2 h ennen, he saavat yleensä rentouttavan esilääkkeen, kipulääkkeitä ei anneta ennen leikkausta). Ennen leikkausta potilaat odottavat joko ”päiväkirurgian” valvontahuoneessa sängyillä, tai nojatuoleilla huoneen ulkopuolella.



Leikkauksen jälkeen kaikki potilaat, myös paikallispuudutetut, menevät ensin tavalliseen heräämöön, josta siirtyvät valvontahuoneeseen. Siellä heiltä otetaan vielä pari verenpainetta ym ja he saavat juotavaa ja keksejä. Hoitaja käy kotihoito-ohjeet läpi (aikalailla samat kuin Suomessa, paitsi potilaita neuvotaan myös olla tekemättä laillisia päätöksiä leikkauspäivänä!) ja poistaa kanyylin (ennen kuin potilas on ollut liikkeellä). Potilas allekirjoittaa kaavakkeen, että hän on saanut kaikki vaatteensa ja tavaransa mukaan mitä oli tullessa. Hoitaja soittaa potilaan hakijalle, hakija odottaa pääaulassa ja hoitaja tai apulainen vie potilaan pyörätuolissa pääovelle, ihan kuten amerikkalaisissa TV-sarjoissakin. Seuraavana päivänä hoitajat soittavat kaikille potilaille kysyäkseen vointia.



Paikka vaikutti ihan kivalta, kuten myös suurin osa henkilökunnasta, eli toinen mahdollinen tuleva työpaikka ;-)



Huoltomiehet kävi kattomassa mun huonetta ja olivat ihan ymmällään. Olivat samaa mieltä et tuli varmaan viemäristä, mut eivät tienneet miksi. Toivottavasti se oli ainoa kerta!

Kuvia

Nyt näyttää onnistuvan, joten tässä vähän kuvia!

Ensiksi kuvia kämpästä:


Shavonne kokkailee


Trish (piilossa) ja Craig ruokailu/olohuoneessa


Teresa katsoo "I love Lucyä"


Suihkut, joista vain yksi toimii kunnolla ja jonka viemäri vetää...


Vessat


Warwick Beach




Viinakaupassa puoli näyteikkunaa on omistettu Finlandia vodkalle

Mielenkiintoinen päivä!

Tänään olin päivän haavanhoito-osastolla. Aamulla oletin päivän olevan tylsä. Mutta nyt mietinkin, että jos jään tänne pariksi vuodeksi, että jos hakisikin haavanhoito-osastolle vuoden jälkeen. Silloin saa aikaisintaan vaihtaa osastoa!

Yksi hoitaja oli päivän vuodeosastoilla vaihtamassa sidoksia, kolme hoitajaa vastaanotti poliklinikkapotilaita ja yksi hoitaja oli ylipainekammiossa. Eli samainen kammio, jossa hoidetaan sukeltajantaudin saaneita potilaita. Sukeltajia kammiossa hoidetaan n 5 vuodessa (tänä vuonna on hoidettu 4), mutta haavanhoidon takia kammiossa hoidetaan n 1-3 potilasta päivässä.

”Painekammio on metallista valmistettu sylinterinmuotoinen tila. Suurehko kammio on läpimitaltaan n. 3 m ja pituudeltaan n. 8 m. Siihen liittyy sisäänmeno-aukossa oleva ilmalukko, johon voidaan tarvittaessa kytkeä siirrettävä painekammio.
Kammion seinässä on usein erillinen noin 20 cm läpimittainen lääkeilmalukko, jonka avulla sisään tai sieltä ulos voidaan toimittaa esimerkiksi ruokaa, juomaa tai lääkkeitä paineistusta menettämättä.” Tiedot Wikipediasta.

Kammioon mahtuu 6 istuvaa potilasta kerralla, tai yksi makaava teho-hoitopotilas. Hoitaja on aina mukana kammiossa. Kammio ylipaineistetaan, eli ”sukelletaan”, en kyllä nyt muista että kuinka ”syvälle”. Potilaalle laitetaan tiukka happinaamari, josta potilas saa 100% happea. kun he tulevat ”pintaan”, (joka kestää n 5 min) hengittää hoitaja vuorostaan happea, koska hän on ollut ”syvyyksissä” pari tuntia.

Tämänpäiväinen potilas oli diabeetikko, jolla oli todella paha jalkahaava. Hän saa 15hoitokertaa. Hän saa happea 3x30 min ja välissä on 5 min tauko. Kun potilaan piti saada kipulääkettä kesken hoidon, laitettiin se pienestä luukusta sisään. Potilaan verensokeri mitattiin myös kesken hoidon, koska ylipainehoito laskee verensokeria. Kammiossa on aina omenamehua (ja glukoosiliuoksia) mukana. Jos potilas lakkaa hengittämästä elvyttää hoitaja häntä (hoitajilla pitää olla ACLS, eli ”advanced”, ”täydellisempi” elvytyskoulutus), ja paine nostetaan hitaasti normaaliksi. Mutta, jos potilas tarvitsee täyden elvytyksen, avataan luukku, ja otetaan potilas heti ulos. Sisällä ollut hoitaja joutuu silloin varmuudenvuoksi takaisin kammioon, ja ”sukelluksiin”, jotta hän ei saa sukeltajantautia.

"Sukeltajat, jotka on saanut sukeltajantaudin, ovat kammiossa 5-6 tuntia (aika tylsää hoitajalle…), heidät ”nostetaan” hitaasti pintaan, n 30-60 min eri ”syvyyksissä”.

”Sukeltajantauti (dekompressiotauti) on sairaus, joka ilmenee useimmiten laitesukelluksen yhteydessä. Täsmällisesti ottaen sukeltajantauti on vanha ja poistuva nimitys, joka vielä kummittelee vanhassa kirjallisuudessa. Oikea nimitys on joko dekompressiotauti tai paineilmatauti. Sukellettaessa paineilmalla hengitetystä ilmasta imeytyy kudoksiin typpeä. Sukeltajan noustessa matalampaan veteen, ympäröivä paine heikkenee yleisen kaasujen tilanyhtälön mukaisesti (Boylen laki), myös typen tilavuus kasvaa. Käytännössä typpi alkaa muodostaa tällöin kuplia (vrt. limonadipullon aukaisu), jotka laajetessaan voivat tukkia verisuonia ja jopa rikkoa niitä.

Sukeltajantauti saattaa olla hengenvaarallinen, mutta harvoin johtaa kuolemaan. Taudin oireet alkavat yleensä pian pintaan tulon jälkeen mutta viimeistään kahden vuorokauden kuluttua sukelluksesta. Ensioireisiin kuuluu väsymys ja ihon kihelmöinti. Vakavampiin oireisiin kuuluvat nivelkivut, aistiharhat sekä muut hermoston toiminnan häiriöt, joiden ilmetessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon. Ensiavuksi sopii puhtaan hapen hengittäminen ja liikkumisen välttäminen. Ainoa varsinainen hoitokeino on painekammiohoito, jossa ihminen paineistetaan uudelleen, jolloin typpikuplat pienenevät. Painetta alennetaan hitaasti kohti maan pinnalla vallitsevaa painetta, jolloin typpikuplat ehtivät poistua normaalisti hengitysilman mukana.

Sukeltajantautia ehkäistäkseen laitesukeltajan tulee nousta tietyllä rauhallisella nopeudella ja lisäksi suorittaa ns. välietappeja pintautumisen aikana. Yleinen ohje on, ettei 10 m/min nousunopeus saa ylittyä. Välietapit suunnitellaan erityisesti tähän tarkoitukseen luotua taulukkoa käyttäen.
Sukeltajantautia on tutkittu paljon, mutta edelleenkään ei kaikkia sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä tunneta. Vuosittain muutama sukeltaja saa sukeltajantaudin, vaikka on suorittanut sukelluksen täysin ohjeiden mukaisesti. Tällöin puhutaan ns. "ansaitsemattomasta sukeltajantaudista".

Nykyään keskustellaan paljon niin sanotun PFO:n vaikutuksesta sukeltajantaudin syntyyn. PFO on sydämessä eteiskammioiden välissä oleva reikä. Ruumiinavauksissa tällainen reikä on 17–27 prosentilla vainajista.

Sukeltajantauti vaatii ylipaineisen ilman tai muun sukelluskaasun hengittämistä, vapaasukelluksessa sukeltajantaudin vaaraa ei ole.” Tiedot Wikipediasta.

Poliklinikalla hoidettiin kroonisia haavoja eri vaiheissa, ja vaikka jotkut haavat oli tosi ällöjä, oli hoitajien työ silti aika mielenkiintoista, ja itsenäistä. Olen aika kyllästynyt lääkäreihin. Tai kirurgeihin…
Kävin myös vuodeosastokierrolla olevan haavahoitajan kanssa katsomassa kun hän vaihtoi vakuumi (imu)-sidoksen jalkahaavoihin, niitä mekin sitten laitetaan leikkurissa.

Tänään myös ensin yksi hoitaja kertoi kuinka hämähäkki oli purrut häntä kulmakarvaan, haava oli ollut tosi kipeä, nekroottinen, eikä se meinannut millään parantua. No, sitten tänään tuli myös potilas ensimmäiselle arviokäynnille, jonka haava oli alkanut hämähäkin puremasta. Hyi hitsi! En siis suotta inhoa niitä…

Tässä linkit kuviin (kun ei edelleenkään lataa kuvia...) suurinpiirtein samanlaisesta kammiosta, meidän on vaan aika paljon vanhempi...
Tässä sisältä ja tässä ulkoa

The honeymoon is over...

Kuherruskuukausi taitaa olla ohi! Ärsytyskynnys on aika korkea tällä hetkellä. Osittain ärsyttää tietysti se että on taas uusi ja kaikki tehdään ihan erin lailla kun mihin on tottunut ja jotkut kohtelee kuin en osaisi mitään. Normaalia, tiedän, mutta ärsyttää! Tänään ärsytti myös sairaalan haju. Yleensä sairaalat tuoksuu (haisee) puhtaalle, pesuaineille etc, tämä haisee ruuankärylle ja kosteudelle.

Ruokala on ihan hirveen käryinen ja hajuinen, ja palvelu tosi hidasta. Sinne en aio enää mennä, pitää ottaa omat eväät mukaan, tai tulla kämpille syömään, ruokatauko on tunnin, mutta palkaton. Kaikki astiat on myös kertakäyttöisiä, kuten myös osastolla, siellä ei ole tilaa omille kupeille, eli joka kerta kuin juot, otat uuden kertis mukin. Ärsyttää kun ei ole pukukaappia ja myös leikkausvaatteet ovat rumia, epäkäytännöllisiä ja haisee. Mutta onneksi saari on edelleen aivan ihana, vaikka tänään onkin satanut lähes koko päivän (ja golfin PGA turnaus alkoi täällä tänään…), kaverit on mukavia, ja Halloweenille on mahtavat pippalot tiedossa ;-)

Tämä postaus on tästä eteenpäin vain työjuttuja, ihan vaan tiedoksi =)

Nyt on sitten taas vietetty päivä leikkaussalissa. Aamupäivällä meillä oli saaren ainoa plastiikkakirurgi, josta olin kuullut jo ennen. Lapsellinen, inhottava ja on saanut ”koviakin” hoitajia itkemään. ”Dr J” on alkujaan USA:sta, mutta asunut täällä jo vuosikausia. Hän oli onneksi todella mukavalla tuulella ja jopa jutteli mulle, yleensä ei huomioi uusia ollenkaan, paitsi jos huutaa niille… Hänellä oli vain yksi leikkaus, iltapäivällä oli sitten silmäkirurgiaa.

Täällä on yleensä aamupäivällä eri kirurgit kuin iltapäivällä. Meillä oli siis iltapäivällä kaihileikkauksia. Kone on sama, Infinity, kuin Suomessa, vihdoin jotain tuttua. Taidan ehkä ruveta tykkäämään kaiheista täällä, kun ei tartte itse kauheella vauhdilla tehdä koko listaa, kun on 2-3 hoitajaa i-puolella. Leikkaukset meni saman kaavan mukaan ja yhtä nopeasti kuin Suomessa. Mutta kirurgi pesi potilaan silmänympäryksen Betadinella (jodi) pesupihtiä käyttäen… Täällä kirurgit pesee ja peittelee kaikki leikkaukset. Hoitajat oli valmistelussa laittanut silmätipat, mutta kirurgi laittoi puudutusgeelin salissa. Kirurgin vihkisormus oli sormessa leikkauksen ajan… Täällä saa pitää vihkisormusta (mutta ei esim pientä kaulakorua), mutta se pitäisi ottaa pois kun on steriili. Täytyy sanoa että aika monen asian suhteen Saudeissa oli puhtaampaa ja ”steriilimpää” kuin täällä!'

Täällä kaikki tekee myös anestesiaa, eli 3kk koeajan jälkeen on jonkunmoisen anestesiakurssin vuoro. Anestesialääkärihän on toki koko ajan salissa, ja kirjaa, joten anestesiahoitaja auttelee sitten i-puolella myös. Anestesiakoneet on muuten Datexin Aisys!

Meidät perehdytetään myös heräämöön, koska siellä nyt on niin huutava pula hoitajista. Niin, täällä siis kirjataan edelleen kaikki käsin. Ja miljoonaan eri paperiin. Time-out on myös täällä käytössä, kuten oli Saudeissakin. (Time-Out, joka on rantautumassa Suomeenkin, tehdään kun potilas on pesty ja peitelty ja kaikki on paikalla. Sanotaan potilaan nimi, ”sairaalanumero”, leikkaus, allergiat ja jos on jotain erikoista).

Eikä kuvia edelleenkään, kohta menee jo hermot tän kans...

Salsa!

Unohdin kertoa että perjantaina meillä oli työterveyshoitajalla käynti. Sairaalalla on nollatoleranssi huumeille, ja meiltä otettiin virtsanäyte, josta näkyy jos on lähiaikoina käyttänyt huumeita ja hiuksia, josta näkyy viimeisen 3 kk aikana käytetyt huumeet. Tehtiin myös tuberkuloositesti ja otettiin jotain verikokeita. Saan myös jäykkäkouristus ja kurkkumätärokotukset, koska ne menee umpeen tänä vuonna ja hinkuyskärokotuksen, koska se on lisääntynyt USA:ssa.

Täällä Bermudallakin on rikollisuus lisääntynyt viime aikoina, pääasiassa huumeiden takia. Viime viikolla leikkaussalissa tehtiin laparotomia miehelle, joka oli itse ilmoittautunut poliisille kun oli tullut huonovointiseksi. Hän oli nielaissut 11 pussukkaa huumeita, jotka olivat jäänyt kiinni suolistoon.

Täällä on myös ollut aika monta tappoa viime aikoina. Vaikka saarella asuu paljon miljonäärejä, asuu täällä myös paljon ihmisiä jotka joutuvat tekemään kolmea työtä jotta rahat riittäisivät. Marijuanan hallussapidosta saa $ 1000 sakot. Aseet on kielletty. Jos ryöstää turistin saa siitä kaksinkertaisen rangaistuksen verrattuna jos ryöstää paikallisen ihmisen.

Eilen oltiin tosi kivoissa kotibileissä. Meitä lähti sinne koko meidän asuntolakerros kahta lukuun ottamatta, jotka oli töissä. Mäkin sitten tanssin salsaa ensimmäistä kertaa elämässä. Se oli tosi hauskaa. Eikä ollut kovin vaikeata, koska viejä oli niin hyvä tanssimaan. Kotiin tultiin jo klo 1 aikaan, koska emännällä oli aamuvuoro seuraavana aamuna! Outoa, mutta ihan hyvä, eikä menty kaupungillekaan, joten säästy rahaakin!

Täällä on taas ollut tosi helteinen viikonloppu (n 28c) viime viikon ”vilpoisten” ilmojen jälkeen. Satanut on kyllä joka päivä se kuuro tai pari, ja tänään taas salamoikin jonkin verran.

Tänään oltiin koko iltapäivä ja ilta Trishin tutun Hillaryn luona, joilla on 3kk vauva ja 21kk tyttö. sen mies oli koko päivä töissä, joten mentiin sinne hengailee, auttaa lastenhoidossa ja syömään. Oli ihan kiva ja rento päivä, ja vauvakin nukahti mun harteille!

Ja edelleenkään ei kuvien lataaminen onnistu...

Pubikierroksella ukkosmyrskyssä

Paljon onnea maailman ihanimmalle siskon(ja kummi)tytölle, joka täytti eilen 1v! Harmi etten voi olla mukana juhlimassa =(

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa leikkaussaleissa. Mä olin salissa jossa oli hammaskirurgiaa. Aamulla leikkasi eri hammaskirurgi kuin iltapäivällä. Kummallakin oli omat hammashoitajat instrumentoimassa. Meitä olikin sitten kolme passaria ja anestesiahoitaja… Salissa oli myös suomalainen anestesialääkäri, joka on ollut saarella vuoden alusta. Sitä ennen hän on ollut 10 v Lähi-idässä töissä.

Hygieniataso on taas täällä, sanotaanko, erilainen ;-) Saleista löytyy kyllä, onneksi, käsidesiä (toisin kun Saudeissa, jossa ei ollut paloriskin vuoksi!), ja sairaala-apulaiset siivoavat aika hyvin leikkausten välillä, mutta kaikki taustat on pölyssä. Ja koska kaikki on vanhaa ja kulunutta, näyttää ne vielä nuhjuisemmalta. Mutta saleissa on ikkunat ja merinäköala, totta kai!

Töitten jälkeen oltiin lähdössä Robin Hood pubiin happy houriin. Juuri ennen lähtöä satoi taas kaatamalla n 5 min, mutta aurinko paistoi taas kun lähdettiin. Robin Hood sijaitsee kaupungin toisella puolella, joten päätettiinkin pysähtyä matkalla Lemon Tree pubin terassille. Siellä oli myös ilmaista pikkupurtavaa, minivoileipiä ja wrapsejä. Sieltä jatkettiin sitten parin drinksun (Rum Swizzle) jälkeen Robin Hoodiin. Siellä ei ollut enää paljon porukkaa, ja pääasiassa paikallisia nuoria, joten lähdimme takasin kaupunkiin.

LV’s vaikutti kivalta, vaikka kalliilta, mutta päätimme ottaa yhdet drinksut terassilla. Siellä oli myös ”ilmaista” purtavaa, paahtopaistista ja sämpylästä sai tehdä itselleen hampurilaisen! Yks kas alkoi salamoida ja pian satoi taas ihan kaatamalla. Kaikki sisälle ja ovikin piti sulkea, sadetta tuli niin paljon. Eli jouduttiin ostamaan toiset drinkit ;-)

Kun sade taas lakkasi, jatkettiin me matkaa Flanagansiin, ja koko ajan salamoi jossain kauempana. Oltais haluttu parvekkeelle, mutta paikallinen tarjoilijamies sanoi että 4 min kuluttua sataa kaatamalla, ette te voi mennä sinne. Siinä sitten kiisteltiin vähän aikaa, mies jopa sanoi vitsillä että jos me mennään parvekkeelle meitä ei päästetä sisään vaikka sataa ;-) No, noin minuutin kuluttua alkoi taas mieletön kaatosade ja me tyydyttiin sitten ikkunapöytään. Nyt alkoi myös ukkostaa ja kerran jyrähti niin kovaa että tuntu että ikkunat helisi, ja koko ravintola huudahti! Pian sade taas lakkasi ja ukkonen meni ohi! Kysyttiin sitten tarjoilijalta että ehditäänkö kävellä kotiin ennen seuraavaa sadetta, hän tutki hetken ajan ikkunasta ulos ja sanoi että ehditään! Ja niin ehdittiinkin!

Tänään täällä on taas helle. Kohta kaupunkiin ja illalla kotipippaloihin!

P.S Jostain syystä tää ei anna ladata mitään kuvia nyt, joten tämä nyt sitten ilman!

Asuntojahdissa

Tänään tuulee

Olen vissiin jo sopeutunut ilmastoon, koska tänään päivällä oli n 21 astetta ja tuuli jonkin verran ja mulla oli melkein viileä! Nyt illalla taas melkein myrskyää. Pilvet oli todella tummia, mutta toistaiseksi ei ainakaan ole satanut. Toivottavasti viikonlopuksi tulee taas lämmin, olisi kiva päästä vielä ainakin kerran rannalle!

Tänään oltiin katsomassa muistaakseni viidettä asuntoa. Ollaan Teresan ja Trishin kanssa käyty katsomassa viime viikosta kämppiä, koska tämä ei ole mikään maailman ihanin paikka asua. Makuhuone on ihan jees, eikä ihmisissä ole valittamassa, nytkin meitä on 8 tyyppiä olo/ruokailu huoneessa, jotkut netissä (joka toimii vaan täällä, ”lainattu” potilaille tarkoitettu langaton netti…), pari (yrittää) katsoo elokuvaa ja pari syö ja kikattaa. Mutta suihkut ja vessat on kauheet!

Anyway, toivomus olisi saada 3 hengen sairaalan kämppä, mutta niitä ei nyt ole vapaana, mutta ollaan käyty katsomassa sairaalan kämppiä, jotta olisi vähän ideaa minkälaista on tarjolla. Alkuviikosta käytiin tosi kivassa, kahden makkarin ja kahden kylppärin kämpässä. Muut on ollu aika huonoja. Eilen käytiin katsomassa yhtä vapailla markkinoilla olevaa, pääasiassa kalustettu ja aivan ihana, iso kämppä. Alue vaan ei ollut kauhean kiva, ja rannalle oli ”pitkä” matka. Okej, saari on pieni ja lähes joka paikasta voi nähdä meren, kunhan on tarpeeksi korkealla. Sieltäkin oli merinäköala, mutta rannalle oli ainakin 10-15 min kävelymatka, mäkiä ylös ja alas… Tänään käytiin katsomassa vasta remontoitua (mutta hutiloidusti) kämppää, jonka sairaala ehkä ottaa nimiinsä. Sijainti on aivan mahtava, vajaat 3 km sairaalasta ja 5 min kävelymatka rannalta. Eli se riippuu nyt periaatteesta siitä, tuleeko kämppä sairaalan nimiin, jos tulee, me varmaan muutetaan siihen. Se ei ole kalustettu, mutta jos sairaala ottaa sen nimiinsä, he kalustavat sen!

Opiskelu on jatkunut ihan älyttömän tylsänä, onneksi huomenna päästän saleihin. Vaikka mä olen hammaskirurgia salissa… Maanantaina ollaan myös saleissa, sitten loppuviikko ollaan välinehuollossa, heräämössä ja potilasvastaanotossa (tai joku muu vastaava, en ole ihan varma mikä se on). Meillä on tarkoitus myös toimia anestesiahoitajana (anestesialääkäri koko ajan salissa) ja myös silloin tällöin heräämössä, heillä on kauhea pula henkilökunnasta (vink, vink).

Huomenna on onneksi perjantai ja saatiin kuulla pubista jossa on ”happy hour koko yön”. Katsotaan saadaanko yhtä mahtavat bileet aikaiseksi kun viime viikonloppuna ;-)

Kuvia mun huoneesta:

Sataa, sataa ropisee...

Tänään vaan sataa. Ja kunnolla sataakin. Päivällä oli ihan mieletön myrsky ja uskomaton kaatosade. Syksy on myös täällä! Kai sitä on jo alkanut sopeutua kuumuuteen, kun tämän päivän 22 astetta tuntuu jo vähän viileältä ;-)

Sunnuntaina oltiin sillä mahtavalla kiertoajelulla. Kuski oli todella hyvä ja kertoi mm seuraavanlaista tietoa Bermudasta:

• Täällä on enemmän kirkkoja ja pubeja” per asukas per neliömaili” (per capita per square mile) kuin missään muualla.


Pienen pieni kappeli vuosimmallia 1616

• Täältä löytyy maailman pienin nostosilta, 23 tuumaa, eli 58cm, siitä mahtuu vain purjeveneen purje

• Bermudan ympärillä on paljon (koralli) riuttoja ja kaikki laivat jotka saapuvat tänne saatetaan luotsilla. Pari vuotta sitten yksi risteilyalus ajoi karille. Ennen vanhaan Bermudalaiset seisoivat rannalla lyhtyjen kanssa jotta laivat ajaisivat karille, jotta Bermudalaiset pystyivät ryöstämään heidät. Sanotaan että suurin osa Bermudaan ”vanhasta rahasta” on peräisin merirosvoudesta. Saaren ympärillä on myös kymmeniä hylkyjä jonne voi sukeltaa.

• Maalis-huhtikuussa valaiden ”muuttomatka” kulkee Bermudan ohi, silloin niitä pääsee katsomaan veneillä! Joskus täällä voi myös nähdä delfiinejä.

• Saarella on vain n 5 puutaloa. Puutalot ovat nykyään kielletty, talot pitää rakentaa joko betonista tai Bermudan kivestä.

• Kaikki talot piti maalata pastelliväreillä 1950 luvulle asti. Suurin osa on edelleen pastellivärisiä, mutta myös oransseja, keltaisia ja kirkkaan violetteja näkyy. Sairaala on vaaleansininen!



• Juomavesi kerätään sadevedestä talojen katolta. Talojen katot ovat päällystetty kalkkikivellä ja vesi valuu katolta putkia pitkin talon alle säiliöön. Arvatenkin minä juon pullotettua vettä ;-) Jos vesi loppuu pitää sitä tilata tankkiautolla lisää.


Rakenteilla olevasta talosta näkee kuinka putket menee katolle vettä varten

• Autot sallittiin Bermudalla vasta vuonna 1946, sitä ennen saarella kuljettiin junalla, polkupyörällä tai hevosella ja kärryillä. Junarataa ei ole enää ollut pariin kymmeneen vuoteen. Jokaisessa taloudessa saa olla vain yksi auto, Koska kadut ovat hyvin kapeita, on vanha kupla-volkkari kielletty saarella, koska se on lian leveä!

• John Barnes, eläkkeellä oleva bussikuski tervehtii joka aamu klo 6-9 ihmisiä sairaalan vieressä olevassa liikenneympyrässä sanomalla "huomenta" ja "rakastan sinua". Hänen on sanottu olevan Bermudan onnellisin ihminen ja hänestä on myös tehty patsas liikenneympyrän viereen.


John Barnesin patsas

• Bermudalla ei ole vaarallisia eläimiä, eikä käärmeitä. Ainoa villi eläin on kana. Niitä näkee joka paikassa. Saarella on enää parin alkuperäistä lintua, loput on tuotu tänne. Puluja olen nähnyt vain pari kpl ja lokkejakin vissiin vain yhden! Pikkusammakoita, muurahaisia ja torakoita sen sijaan riittää…

• Rahtilaivat saapuvat maanantaina ja torstaina, eli tiistaina ja lauantaina saa tuoreempaa ruokaa. Keskiviikkona saa ruokakaupoissa 10% alennuksen.

• Saari on pieni ja ”kaikki tuntee kaikki”, joten lauantaisin jotkut tapaavat vaellella sairaalassa ja katsella jos siellä on tuttuja. Voi olla noloa jos on nolon vaivan takia sairaalassa… Myös psykiatrisen sairaalan nimi piti vaihtaa ”Mid-Atlantic Wellness Institutiksi” koska oli liian noloa tulla nähdyksi siellä jos oli vaikka psykologilla tai vastaavalla.


George Somers toi ensimmäiset asukkaat Bermudalle

Enempää en nyt tällä hetkellä muista, laitan lisää kun tulee mieleen.

Kiirettä pitää!

On ihan uskomatonta miten kiirusta täällä on ja aika menee myös tosi nopsaa! En voi tajuta että koko ajan on jotain tekemistä, menoa jonnekin, eikä se edes haittaa mua! Netissäkään ei ehdi kauheesti olla, varsinkin kun se toimii välillä miten sattuu. Tätä blogia ja facebookia priorisoin, joten sori vaan jos menee päiviä ennenkuin vastaan maileihin.


Rantakuvat Horse Shoe Bay rannalta

Eilen mentiin aivan ihanalle rannalle, Horse Shoe Bay, joka on suosituin ranta, sinne turistit menee yleensä. Vesi oli aika lämmintä. Ja ilma n 27 astetta =)
Rannalta mentiin viereiseen viiden tähden hotelliin syömään ja tapaamaan Trishin perhetuttua Uudesta Seelannista. Hilary on naimisissa Etelä Afrikkalaisen kanssa ja niillä on 2v tyttö ja 2,5kk poika. Me ollaan Trishin kanssa lupauduttu joku kerta lastenvahdiksi. Ei sitten illalla jaksettu mennä enää kaupungille tapaamaan seiloreita, oli vihdoin aikaisen illan aika!



Tänään oltiin 5h bussiretkellä saaren ympäri. Tää on ihan uskomattoman, fantastisen upea saari! Sairaala järjestää sen uusille työntekijöille joka 4 kk. Meillä oli säkää, kun se osu meidän ekan viikon jälkeen. Yritän huomenna ehtiä laittaa kuvia ja kertoa enemmän Bermudasta. Bussikuski oli aivan mahtava, kertoi koko ajan tarinoita ja historiaa Bermudasta. Mä rakastan tätä paikkaa joka päivä enemmän ja enemmän! Valitettavasti en ole vieläkään astunut jalallakaan leikkausosastolle, joten toivottavasti se paikka on ok, koska nyt ainakin tuntuu että voisin olla täällä parikin vuotta!



Tänään mentiin sitten kiertoajelun jälkeen taas kaupungille. Käveltiin sinne ja takaisin ja käytiin parilla drinkillä. Nähtiin myös pari tuttua seiloria, huomenna ne jatkavat matkaa takaisin Eurooppaan. Matkaan he ovat lähteneet heinäkuun lopulla ja käynyt ainakin Kanadassa ja New Yorkissa, nyt Bermudalla ja kotimatkalla käyvät Espanjassa, Ranskassa ja Tanskassa. Kotona he ovat joulukuussa.


Englantilaisten HMS Quorn (isompi) ja hollantilaisten laivat

Äsken syötiin taas Craigin tekemää hyvää ruokaa. Se taisikin olla viimeinen kerta vähään aikaan, sillä huomenna Craig muuttaa täältä. Ensi viikolla alkaa salaattilinja. Ja pitäisi kai vähentää tuota alkoholipuoltakin… Nyt kun me viellä ollaan ”lomalla”, on tultua juotua lähes joka ilta ainakin 1-2 olutta tai drinksua. Vaikka kaikki muu on täällä paljon kalliimpaa, niin alkoholi on ravintoloissa vähän halvempaa kuin Suomessa!

Laivasto tuli kaupunkiin!

Tanskalaisten ja Virolaisten laivat

Ensinnäkin, läpäisin sittenkin sen 50 kysymyksen lääketentin!!! Rimaa hipoen, mutta joka tapauksessa. Luulin et 84% oikein oli hylätty, mutta se olikin ensimmäinen hyväksytty arvosana! Jee! Piti sitten vain uusia insuliini koe, läpäsin sen ihan ongelmitta, vain yksi virhe!

Torstaina, kun oltiin kaupungilla syömässä, tuli joku laivaston laiva rantaan. Kun käveltiin kotiin, käytiin rannassa kattomassa poikia, mutta jäi vähän epäselväksi että kenen laiva se oli.

Oltiin torstaina sovittu että me kolme, mä, Trish ja Teresa mennään Craigin kanssa syömään ja parille drinkille perjantaina klo 20. No, perjantaina meillä oli koko päivän kaiken maailman harjoituksia; deffa, physical assessment, virtsan stiksausta ym. Hoitaja, joka opetti meile deffan käyttöä, kertoi että sinä iltana olis happy hour kaupungilla klo 17 eteenpäin, eli sinne suurin piirtein heti harjoittelujen jälkeen.

Kun me tultiin kaupungille, me huomattiin että laivoja oli tullut enemmän. Kun käveltiin englantilaisen laivan ohi ne vilkutti meille ja nainen tuli just laivasta. Se kertoi meille että laivat oli NATO harjoituksessa ja laivoja oli Englannista, Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ja Virosta. Myös Norjasta, mutta niitten laiva hajosi ja oli toisella puolella saarta korjattavana. Englantilaisilla olisi laivalla pippalot klo 21, ja kaikki naiset olisi tervetulleita!


Tanskalaisilla on suurin laiva täälläkertaa

Mentiin sitten Flanaganisiin parille drinkille ja juteltiin viereisessä pöydässä olevien britti-seiloreitten kanssa. Myöhemmin Craig liittyi seuraan ja mentiin Thaimaalaiseen ravintolaan syömään älyttömän hyvää ruokaa! Paitsi että tarjoilija kaatoi täysinäisen vesilasin mun syliin…


Brittiläinen seilori

Klo 21 lähdettiin laivasto pippaloihin, porukkaa oli älyttömästi, mies-nainen ratio noin 20:1! Kapteeni soitti kitaralla ihan mielettömän hyvin, Oasiksen ”Wonderwallin” kaikki lauloi täysillä mukana! Juttelin jonkin aikaa parin virolaisen seilorin kanssa. Myöhemmin nähtiin samat brittiseilorit jotka oli Flanagansilla ja ne kierrätti meillä laivalla. Sitten päädyttiin seiloreitten messiin jossa oli baarikaappi ja juotiin parit drinksut. Sieltä jatkettiin matkaa Pickled Onion yökerhoon ja ilta oli aivan mahtava! Eipä siitä sen enempää ;-)



Seiloreitten oma baarikaappi

Eilen täällä oli kuulemma käynyt joku Suomalainen yläkerrasta etsimässä mua. Asuntola on siis kaksi kerroksinen, mutta kerrokset eivät ole oikeastaan missään tekemisissä toistensa kanssa, vaikka oman kerroksen porukan kanssa tehdään vaikka mitä yhdessä! Täytyy kohta käydä siellä ylhäällä. Mielenkiintoista sinällään että orientaation aikana monet ”opettajat” sano ettei täällä ole ennen ollut suomalaista. On kuulemma suomalainen anestesialääkärikin. Ja myös suomalainen hoitaja vauva-teholta oli soittanut mulle eilen…

Kohta lähdetään rannalle, ekaa kertaa. Ja illalla vissiin tapaamaan taas seiloreita… Elämä täällä on ihan liian kiireistä – ja hauskaa!!!!

Ja kuinka sitten taas kävikään...

"Päivän drinkki", alkoholiton paikallinen inkivääriolut

Läpäisin puolet tenteistä, ehkä siitäkin voi iloita… 50 kysymyksen lääkeosiosta jäin pisteen vaille läpäisyä (grrrrrr), sen uusin maanantaina. Lääkelaskut meni 100% oikein, verensiirto-osion läpäisin mutta insuliini ja diabetes osion uusin huomenna. Sen kyllä läpäisen, en olut oikeistaan lukenut siihen yhtään, nyt aion kohta lukea paperit pari kertaa läpi. Uskon myös läpäiseväni lääketentin maanantaina, koska tiedän nyt mitä pitää opiskella! Teresa läpäisi kaikki, Trish ja Shavonne (meidän ”opettaja”!!) joutuu kumpikin uusimaan yhden osion.


Shavonne opettaa meille lääkelaskuja

Muuten oli taas tylsä päivä, suurin osa luennoista ei koskenut meitä leikkuri-ihmisiä. Lounaalla me käytiin Bermuda Botanic Gardenissa, eli kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli ihanaa ja upeat näkymät merelle. Ostettiin voileivät kahvilasta ja syötiin ulkona.


Näkymä lounaalla!

Koulun jälkeen lähdettiin taas kaupungille. Meidän kurssin järjestäjä oli menossa samalla kaupunkiin ja päästiin hänen avoauton kyydillä! Käytiin sosiaalitoimistossa rekisteröitymässä henkilönumeroa (social security number) varten ja sitten parin kaupan jälkeen syömään. Ensi viikolla ruvetaan kokkailemaan itse. Ehkä.

Ainiin, korjaus eiliseen, meni puurot ja vellit sekaisin. Craig on se mukavampi röntgenhoitaja joka teki meille ruokaa, Greg vähemmän mukava. Just so you know ;-)


Kasvitieteellisen puutarhan kahvila

Viimehetken opiskelua

Eilen oli vähän hauskempi päivä orientaatiossa. Ensin joku PR osastolta näytti hauskan filmin, jossa soi taustalla ”Let’s get this party started” biisi ja henkilökunta eri osastoilla tanssi. Vanhat ja nuoret. jopa sairaalan pomo =) PR nainen oli kyllä siellä enemmän kertomassa miten käyttäydytään jos media haluaa haastatella jne, mutta tuo oli kiva aloitus!

Päivän päätteeksi meillä oli ” diversity” (monimuotoisuus) luento, eli käsiteltiin kulttuureja. 80% sairaalan henkilökunnasta on ulkomaalaisia. Meidän yleisessä sairaalaorientaatiossa oli paljon Bermudalaisia ja Jamaicalaisia, me kolme ”länsimaista” hoitajaa, pari Jenkkiä ja pari muualta Karibialta. Tällä ”luennolla” meidän piti kertoa; nimi, mistä tulee ja mikä on erikoista omassa kulttuurissa. No, mä kerroin että kaikilla on saunat ja saunotaan alasti jne. Siinä riitti monella ihmettelemistä!

Meidän Jamaicalainen hoitajakaveri, Shivonne, kertoi orientaation jälkeen että muut Bermudalaiset ja Karibialaiset naiset olivat kysyneet siltä että puhutaanko me todellakin hänelle ja ollaanko me kivoja jne. Niitten mielestä oli jotenkin ihmeellistä että me hengattiin Shivonnen kanssa…

Eilen sain myös kutsun henkilöstöhallintoon; ihmetteli miksi mun todistus on erinäköinen kuin muiden. Mulla on vanha, 4 sivuinen paperi jossa tavallinen leima, ja kaikilla ulkomaalaisilla on sellaiset diploomit, jotka pannaan seinälle, ja joissa on sinetti-leima. No, selitin, että tämä se on, muunlaista ei ole. Oli kuulemma ongelmia rekisteröinnin /maahantuloviranomaisten kanssa. Kysyin, saanko työskennellä, sanoivat kyllä, mutta voi olla että 3 kk kuluttua työlupaa ei uusita, tilapäinen menee silloin umpeen. Jaahas. No, tänään käytiin Bermudan sairaanhoitaja-rekisteröinti viranomaisen luona, joka sijaitsee sairaalassa, ja sain paperin, jonka mukaan olen rekisteröitynyt seuraavat 2v. Joten, en ymmärrä missä ongelma on, vai onko sitä edes?


Eilinen drinkki, Dark n' Stormy, rommia ja inkivääriolutta!

Illalla me kolme mentiin taas kaupungille, syötiin Cairo ravintolassa, jossa oltiin viime lauantaina tanssimassa. Ruoka oli todella hyvää! Risteilyalus oli vielä satamassa, joten se häiritsi meidän näkyvyyttä. Syömästä päätettiin mennä johonkin pubiin vielä yhdelle, ollaanhan me vielä ”lomalla” ;-) Eipä tullut taas opiskeltua lääketenttiin...Illalla löysin myös makkarista ensimmäisen torakan, se sai kyytiä mun uudella suihkeella!


Trish ja Teresa Cairossa

Tänään alkoi sairaanhoitaja orientaatio, jossa me ollaan nelistään. Päivä oli pitkä ja luennot oli tylsiä. Saatiin myös tietää että huomenna on meidän lääketentti, joten tänä iltana ollaan sitten opiskeltu. Shivonne osaa suurin piirtein kaikki lääkkeet ja on auttanut meitä paljon! Me kutsutaan sitä ”opettajaksi” ja se opetti meille lääkelaskujakin. Tai siis palautti muistiin miten niitä laskettiin. Muutkin asuntolassa ovat olleet avuliaita ja kannustavia. Greg, Floridalainen röntgenhoitaja, tekee meille parhaillaan ”chicken Parmigianaa” illalliseksi =) Me kolme ei kyllä uskota että kukaan meistä läpäisee huomenna… Piti jokatapauksessa pitää lyhyt bloginkirjoitustauko!

Greg on mukava, mutta täällä on myös Craig, toinen Floridalainen röntgenhoitaja, joka on kummallinen ja ärsyttävä. Hän on hetero, mutta ei pidä naisista! Ei puhu koskaan meille, omii telkkarin koko ajan ja kattoo rugbyä. Onneksi se muuttaa lauantaina pois!

Orientaatio alkoi

Drinksut ensimmäisen orientaatiopäivän kunniaksi...

Eilen oli taas harmaa ja sateinen päivä, lokakuu on kuulemma sateisin kuukausi. Eilen alkoi myös meidän orientaatio. Ensin kahden päivän yleinen sairaala-orientaatio ja sitten viikon orientaatio meille neljälle hoitajalle, eli mun lisäksi Trish Uudesta Seelannista, Teresa Englannista ja Shavonne Jamaicalta.

Päivän kiinnostavinta antia oli ”hurrikaani-luento”. Lokakuu on vielä hurrikaanisesonkia. Ensiksi kerrottiin kahdesta suurimmasta hurrikaanista jotka olivat osuneet Bermudaan viime aikoina, eli ”Emily” vuonna 1987 ja ”Fabian” vuonna 2003, jolloin 4 ihmistä kuoli ja osa ihmisistä oli ilman sähköä jopa 6 viikkoa. Sitten käytiin läpi miten hurrikaaniin pitää varautua kotona ja mitä sairaalassa tapahtuu. Kotona pitää hurrikaanikauden alussa (eli kesäkuu - lokakuu on hurrikaanisesonki) valmistaa ”hurrikaanisetti”, jossa on taskulamppu, pattereita, radio, VETTÄ, kynttilöitä, kuivamuonaa, ensiapupakkaus ja ilmastointiteippiä, jolla voi teipata ”x:ät” ikkunaan, jotta lasit ei mene rikki paineesta.

Sairaalassa osastoille tuodaan myös ”hurrikaanisetit” 8 tuntia ennen odotettua hurrikaanin alkua. Setit sisältävät myös radiot, taskulamput ym, mutta ei ruokaa eikä vettä. Työntekijöitten lähiperhe saavat tulla sairaalaan, jotta henkilökunnan ei tarvitse murehtia perheestään. Henkilökunta jaetaan kahteen ryhmään, kummatkin tekevät 12h vuoroa, vuoronperään. Sairaalassa olevat perheenjäsenet auttavat tekemällä leipiä, kaitsevat lapsia ja petaavat esim sänkyjä. Hurrikaanit ovat täällä ihmisiä yhdistäviä, naapurit kokoontuvat yleensä yhteen ja jos sähköt menevät, he grillaavat kaiken pilaantuvan lihan ym pakkasesta =)

Muuten päivä oli aika tylsähkö, oli paljon asiaa eläkkeistä, vakuutuksista, liitoista ym. Koulutuksen jälkeen me lähdettiin Trishin ja Teresan kanssa kaupungille. Siellä oli ensimmäinen, valtava, risteilyalus meidän aikana. Nähtiin myös hevosia kärryineen, niitä ei ole muina kertoina näkynyt, eli olivat siellä risteilyaluksen takia. Mentiin sitten irkku pubin terassille, syömään ja juotiin siniset drinkit, jotka oli tehty paikallisesta kookosrommista ja ananasmehusta. En tiedä mistä sininen väri tuli, ehkä Curacao likööristä.

Sunnuntai

4.10.09 Sunnuntai

Tässä tulee nyt vielä neljäs postaus samaan putkeen.

Tänään oli tarkoitus lähteä ekaa kertaa rannalle, mutta suurin osa päivää on ollut aika harmaata ja sateista. Nyt aurinko taas paistaa, mutta tunnin kuluttua alkaa jo hämärtymään, joten ensi viikolla sitten. Opiskelin sitten vihdoin pari tuntia niitä lääkejuttuja…



Täällä on toistaiseksi tunne että olis lomalla (niin Saudeissakin oli alussa…), mutta niin täällä kuulemma on aina. Työ ei kuulemma ole kovin rankkaa, yleensä henkilökuntaa on ihan tarpeeksi, tai oikeastaan liikaakin. Työviikko on lyhyt ulkomaiseksi, taukoineen 40-h työviikko, eli 8 tunnin päiviä.

Eilen lähettiin puolen päivän uusi-seelantilaisen Trishin kanssa kaupungille. Taas oltiin ihan hiestä märkiä siinä vaiheessa kun päästiin sinne. Käytiin pankissa avaamassa tilit (jep, lauantaina!) ja sitten kirjastossa netissä. Yhtään risteilyalusta en muuten ole vielä nähnyt, nyt alkaa olemaan off-season, ehkä niitä ei sitten kovin paljon enää tule ennen ensi kesää. Sitten mentiin irlantilaiseen pubiin parvekkeelle (josta näkymät merelle), luonaalle ja oluelle, hyvää (ja kallista…) oli!

Illalla oltiin sitten yhden täältä pois muuttaneen Filippiiniläisen Reggien synttäri bileissä. Hän asuu n 5 min taksimatkan päässä (taksi on suomea vähän halvempi!), kahden muun filpparin kanssa talon alakerrassa, yläkerrassa asuu vuokranantaja. Meitä lähti 8 tyyppiä meidän kerroksesta. Vuokranantaja-nainen, viisikymppinen Bermudalainen oli myös osan aikaa pippaloissa. Tarjolla oli paljon todella hyvää filippiiniläistä ruokaa ja väkeä oli paljon, eniten filippiiniläisiä ja karibialaisia, yhteensä ihmisiä noin paristakymmenestä maasta. Filippiiniläiseen tyyliin laulettiin myös karaokea. Kaikilla filippiiniläisillä on karaoke laite, jopa kaikkein köyhimmilläkin, ja ne osaa ja uskaltaa laulaa. Erittäin hyvä esitys oli myös meidän Jamaicalasien Shivonnen ja St Vincentiläisen Godfreyn yhteinen laulu; Bob Marleyn ”No woman no cry”!

Puolen yön aikaan lähdettiin taksilla kaupunkiin. Mentiin Cairo nimiseen yökerhoon, joka sijaitsee ”Front-streetillä”, eli pääkadulla, joka kulkee rannan vieressä. Yökerholla oli myös iso parveke, josta näkyi merelle. Siellä myös maistoin kertaa drinkkiä, Rum Swizzleä. Se on sekoitus 80% rommia, ananas- ja appelsiinimehua ja joitain muita ainesosia. Todella hyvää, mutta salakavalaa! Tanssittiin seuraavat pari tuntia putkeen. Pääasiassa musiikki oli aika ”mustaa”, mutta myös joitain tuttuja hittejä oli joukossa. Meno tanssilattialla oli ihan älytöntä. Olen moista nähnyt vain jossain MTV:ssä (siis musakanavalla). Meno oli siis aika k-18! Meitä oli onneksi reilun 10 tyypin porukka, joista puolet miehiä. Aika ajoin joku tuntematon mies tuli jonkun naisen taakse tanssimaan, tai siis oikeastaan hinkkaamaan itseään ihan kiinni, mutta sillon me vaihdettiin nopsaa paikkaa jonkun kundin kanssa ja ”hinkkaaja” siirty =)

Kun yökerho suljettiin kello 3 aikaan, oli ulkopuolella paljon poliiseja. Ihan hyvä, sillä parikin tappelua meinasi yökerhossa syntyä.

Asuntolaelämää...

3.10.09 Lauantai

Mulla on ollut vaikeuksia päästä nettiin, joten nyt tuli sitten kolme postausta kerralla! Sairaalassa on ilmainen langaton netti, ja nyt olen vihdoin saanut salasanan sille. Kävin jo eilen kaupungillakin kysymässä nettiliittymästä, se olis maksanut suurin piirtein $90 kuussa, joten en sitten ottanut… Omassa huoneessa en pääse nettiin, signaali on liian heikko, täytyy istua olohuoneessa.

Tämä asuntolaelämä ei kyllä sovi mulle. Ihan kivoja ihmisiä täällä asuu, mutta inhottavaa kun vessa esim käytävän toisessa päässä. Ja tänäänkin oli pöntön lauteella märkiä läikkiä… Keittiössä on kaikki astiat ruuanlaittoon, mutta ne on aika huonossa kunnossa. Jääkaapit on täynnä, sinne ei paljon mahdu tavaraa, plus sekin on ihan käytävän toisessa päässä. Tuntuu ettei voi mennä edes laittamaan aamupalaa ennen kuin on käynyt suihkussa ja pukeutunut… No, ehkä tähän tottuu, kunhan tutustuu kaikkiin paremmin.


Tuolla piiiiiiiiiiiitkän käytävän päässä on vessat, kylppäri, keittiö ja olohuone

Suihkut on myös tosi heikkoja eikä viemärit vedä kunnolla. Sairaala on ihan vieressä ja kaupunkikin tosi lähellä, niin ja vuokra ”halpa”; $600 kuussa, mutta ei ole mun mielestä sen väärti että välttämättäasuisin tässä koko 6kk, jonka saa asua. Mut sa nyt nähdä.

Olin siis Suomessa ajatellut että asun tässä joku 4-5kk ja sitten hankin oman kämpän vapailta markkinoilta. No, kun mulla oli se tapaaminen sen asuntolan pomon kanssa, se ei todellakaan suositellut oman hankkimista. Kalliin vuokran lisäksi tulee vielä vesi ja sähkölaskut päälle, jotka kesällä on tosi kalliita ja jos vesi loppuu (vesi kerätään talon katoille säiliöihin sadevedestä) on se kallista ja hankalaa tilata lisää. Asunnot on usein kalustamattomia eikä lähellä ole välttämättä edes itsepalvelupesulaa. Sairaalalla on paljon kahden hengen jaettuja asuntoja, jonka hintaan kuuluu vesi ja sähkö, kaikki kalusteet, taloissa on yhteiset pyykinpesuhuoneet ja sairaalan tuki ongelmatilanteissa. Joten, olen nyt sitten kallistunut tälle kannalle, Voihan sitä sitten muuttaa sieltä pois, jos tuntuu ettei siitä tule mitään. Sitä saa kuulemma käydä katsomassa kaikkia vapaita huoneita ja tavata sen toisen asukkaan ennen kuin päättää minne muuttaa.

Se mikä myös vähän ihmetyttää on että meitä on ainakin kolme jotka aloittavat leikkurissa. Osasto on pieni, vain 6 salia, joten vähän mietityttää että onko siellä pula henkilökunnasta vai onko vain sattumalta monta lähtenyt samoihin aikoihin ja uusia on ollut vaikea saada tilalle. Ne kaksi muuta ovat viisikymppinen nainen Uudesta-Seelannista (14h aikaero, huhhuh!) ja toinen nelikymppinen nainen Englannista. Muita meidän kerroksessa asuvia on kaksi filippiiniläistä miestä, kaksi amerikkalaista miestä, yks mies St Vincentistä, yks Jamaicalainen nainen, yks etelä-afrikkalainen nainen ja yks intialais-britti nainen ja sitten pari muuta tummaa naista, joita en tunne. Eli erittäin kansainvälistä.

Eilen illalla, kun luin kirjaa sängyssä, huomasin yks kaks kauheesti muurahaisia jotka käveli edes takas seinällä. Kun menin tutkimaan tilannetta huomasin vaatekaapin oven välissä jonkun kuoleen ötökän (torakka???) jonka kimpussa ne kaikki oli. En ole vielä ostanut tuholaistorjunta-ainetta (tänään aion todellakin ostaa!), joten otin ne rohkeasti (!) nenäliinaan ja laitoin pussiin jonka suljin ja laitoin roskispussiin jonka myös suljin. Kun murkkuja tuli lisää tapoin nekin nenäliinoilla, kunnes vain pari kävi silloin tällöin, mutta kun eivät mitään enää löytäneet niin n 1h kuluttua niitä lakkasi tulemasta. Huhhuh!


Tämmösen sit ostin

Eilen tapasin henkilöstöhallinnosta jonkun, jonka kanssa käytiin läpi mm vakuutus asioita. Kaikki joutuu ottamaan yksityisen vakuutuksen ja käytiin läpi mitä siihen haluaa, kaikki ekstra maksaa tietenkin ekstraa. Mun vakuutus kattaa lääkärissä käynnit (piti ottaa ekstrana, perus kattoi vaan lääkkeet, mutta käynnit olis pitänyt maksaa itse), matkavakuutus, tarvittavat lennot ulkomaille (USA tai Kanada) jos sairautta ei voi hoitaa täällä ja asuminen ja hoito ulkomailla ja lisänä vielä ”silmähoidon”, eli saan takaisin $ 300 vuodessa piilolinssiostoksista, kun se vakuutus oli n $130 vuodessa, joten pientä säästöä tulee. Hammashoitoa en ottanut, enkä myöskään sitä että saan sairaalassa yksityisen tai max kahden hengen huoneen. Siihen kuului myös automaattinen henkivakuutus, jonka sairaalamaksaa, ja jonka edunsaajiksi laitoin veljen ja siskon (ettäs tiedätte!).

Maanantaina alkaa sitten orientaatio, ensin kahden päivän sairaala-orientaatio kaikille uusille ja sitten 1,5 viikon sairaanhoitajien orientaatio, Ja ei, en ole vieläkään opiskellut niitä lääkejuttuja… Orientaatiossa on pukukoodi (!!), ei saa käyttää farkkuja, lenkkareita, narutoppeja eikä napa-paitoja =)

Ihmiset täällä on hyvin ystävällisiä, tuntemattomat ihmiset tervehtivät usein jos kohtaa kadulla, ja varsinkin sairaala-alueella. Myös kaupoissa ja ravintoloissa tervehditään amerikan malliin. Saari on todellakin sekoitus amerikkalaisuutta ja englantilaisuutta. Kaupoissa suurin osa ruokia on amerikkalaista ja tuo ystävällisyys on myös kovin amerikkalaista. Mutta sitten tuo kaikki konservatiivisuus (mm pukukoodit) on taas brittiläistä.