Viimeinen työpäivä

Eilen oli sitten viimeinen työpäivä. Päätös lähteä on kyllä varmasti oikea, sillä jo herättyäni sunnuntaiaamuna alkoi jonkinmoinen ahdistus siitä, että huomenna pitää mennä töihin. Vaikka oli kyse viimeisestä työpäivästä…

Kun menin aamulla töihin, mua pyydettiin menemään aamupäiväksi ”päiväkirurgian osastolle”, koska niillä oli pula henkilökunnasta. Siellä oli sama, mukava, Guyanalainen Erika joka oli mun ”ohjaaja” kun vietin siellä puoli päivää orientaation aikana. Aamu meni kivasti, haastattelin ja valmistelin potilaita leikkaukseen (verenpaine, pulssi, saturaatio ja lämpö mitattiin ennen saliin menoa). Alustava haastattelu oli jo tehty ”pre-admission” klinikalla, joten ei tarvinnut montaa kysymystä esittää. Hämmästyttävää oli se, että kun joillekin potilaille (Leiko) annettiin esilääkkeeksi Diapamia 5mg, oli Diapamit ”huumekaapissa” ja kahden hoitajan piti tarkistaa lääke ja kirjata se lääkkeen seurantakorttiin ja potilaan papereihin!

Kun potilaat saapuivat heräämöstä saivat he kupin teetä tai kahvia, keksin tai pari, ja sitten he saivatkin jo pukeutua. Heille annettiin pikaiset kotihoito-ohjeet ja sitten hoito-apulainen vei potilaan pyörätuolilla ala-aulaan, jonne hoitaja oli potilaan hakijan soittanut. Potilaita ei todellakaan makuuteta kauaa, jotkut oli vaan n 30 min heräämössä ja ehkä n 15-30 min tällä osastolla!

Vaikka työ oli suht ”aivotonta” liukuhihnatyöskentelyä, uskon että olisin varmasti kyseisellä osastolla pystynyt vuoden työskentelemään. Työ itsenäistä, mukavia työkavereita, eikä ollut oikeastaan mitään steriilejä toimenpiteitä, joten ei tarvinnut stressata semmoisesta.

Iltapäivällä olin sitten salissa jossa laitettiin kipupotilaille injektioita selkään (facet block) läpivalaisulaitteen avulla. Siellä oli taas kaiken maailman sählinkiä menossa ja ajattelin taas kertaalleen että lähtöpäätös on oikea. Myös täällä, niin kuin Saudeissa oli, on monta hoitajaa jotka vaan eivät osaa käyttää omia aivoja (koska monessa maassahan sitä ei ”sallita”), tekevät asioita robottimaisesti eivätkä pysty ”ajattelemaan laatikon ulkopuolelle” (okei, toi kuulostaa tyhmältä suomeksi, mutta siis ”to think outside the box”).

Sain myös palkkashekin, ja palkka oli kyllä parempi kuin odotin! Taas meni suuri summa sairaskuluvakuutukseen, kyllä me eurooppalaiset ollaan onnekkaita kun on ”ilmainen” terveydenhuolto. Toisaalta veroihin ei sitten mennytkään paljon mitään. Mutta sitten oli vielä sosiaalimaksuja ja liittomaksu (ja vuokra), joten kyllähän niistäkin silti jonkinmoinen summa kertyi. Yllätyksekseni osastonhoitaja kertoi vielä, juuri kun olin lähdössä, että mulle olisi vielä yksi shekki, viimeisen viikon palkka (!), jonka saisin hakea palkkatoimistosta. Siitä palkasta ei ollut onneksi vähennetty muuta kuin verot ja viimeisen kahden viikon vuokra. Joten en nyt sitten varmaan mennyt, ainakaan kauheasti, miinukselle tämän keikan takia =)

Craig oli läpivalaisemassa niitä selkiä mun salissa ja kysyi miten aion juhlistaa viimeistä työpäivää. Sanoin ettei mulla ole suunnitelmia, joten hän ehdotti että lähdettäis Rosa’s Cantinaan meksikolaiselle. Sanoin että sopii, ja hän sanoi että Dankin voisi varmaan tulla, ja Trish ja Teresa. Lopulta meitä olikin sitten kahdeksan tyyppiä, eli edellä mainitut, sekä Teresan kaveri Mike joka on täällä kolmen viikon lomalla, sekä Liz ja sen kaveri, Kanadalainen Gwen. Ilta oli mukava, ruoka todella hyvää, varsinkin mansikka Margaritat!