Kohti Bermudaa

Tässä fiilistelynä Beach Boysien "Kokomo", jonka kertosäkeistössä mainitaan Bermuda.

Matka alkaa lähestyä! Jos saan työluvan ajoissa (ei pitäis olla mitään ongelmaa), niin lähden n 4,5 viikon kuluttua. Toivottavasti saan sen jo ensi viikolla. Niin, tai en kyllä tiedä minkälainen se on, kai se on joku paperi joka saapuu postissa. No, jää nähtäväksi.

Eli, olen siis lähdössä Bermudalle töihin. Kirjoitan tätä blogia pääasiassa ystäville ja sukulaisille, mutta tervetuloa vaan kaikki muutkin lukijat. Hurahdin blogeihin kun olin vuoden töissä Saudi Arabiassa, josta palasin helmikuun lopulla. Kirjoitin itse blogia sieltä ja seurasin monia muita, tuttujen ja tuntemattomien, blogeja. Puoli vuotta olen siis ollut ilman blogia, ja olen kyllä kaivannut tätä kirjoittamista. Mutta eipä ole kauheesti ollut kirjoitettavaa täältä Suomesta…

Tässä vähän taustatietoa minusta: olen 35v sairaanhoitaja pääkaupunkiseudulta ja olen työskennellyt Suomen lisäksi myös ulkomailla (Englanti 2.5v, Ruotsi 2 x 1v ja Saudit 2 x 1v). Olen myös viettänyt au-pair vuoden USA:ssa kun olin 18v ja kesän au-pairina Saksassa. Saksaa en kyllä oikeastaan enää osaa…harmi. Opiskeluaikoina olin myös joitain lomia Tukholmassa vanhainkodissa töissä. Muutenkin olen matkustellut paljon, aina pitää olla joku matka suunnitteilla, mutta paras tapa tutustua toiseen kulttuuriin on asua siellä. Mutta se siitä!

Idean lähteä Bermudalle töihin sain Uusi-seelantilaiselta työkaverilta Saudeissa. Olin aika kyllästynyt muuttamaan koko ajan ja olin päättänyt asettua aloilleni. Päätin lähteä vielä kerran Saudeihin töihin tienaamaan käsirahaa asuntoa varten. Parin kuukauden kuluttua Saudeihin tulon jälkeen juttelin tämän työkaverin kanssa, joka kertoi että oli ollut kahden vaiheilla tullako Saudeihin vai mennäkö Bermudalle töihin. Kiinnostuin Bermudasta jonkin verran ja sain välitystoimiston yhteystiedot, mutta vaikka Bermuda vaikuttikin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta, olin silti päättänyt asettua Suomeen. No, jonkin ajan kuluttua, ja Suomen (talvella) loman jälkeen, päätin etten olekaan valmis asettumaan aloilleni. En kyllä tiennyt mitä halusin, mietin reppuselkämatkailua Aasiaan ja Australiaan (no ei silti ihan mun juttu, asun mieluummin 4 tähden hotellissa kuin hostellissa…), sitten mietin karmaa ja ajattelin lähteä Equadoriin vapaaehtoistöihin orpokotiin pariksi kuukaudeksi (tästä olin jo 90% varma), kunnes muistin taas Bermudan ja asiaa vähän tutkittua päätinkin olla itsekäs ja unohtaa vapaaehtoistyön ja hakea Bermudalle töihin.

Saari on pieni, Bermudan pinta-ala on vain 58,8 km² ja asukasluku on noin 67 800. Saarella on vain yksi sairaala ja kuulemma halukkaita työntekijöitä on paljon, jonotus listalle asti. Välitystoimisto käski laittaa jo heti helmikuussa alustavan hakemuksen, johon laitoin että halusin aikaisintaan matkustaa syyskuun puolen välin jälkeen. Halusin viettää ihanan kesän Suomessa! Yllätys oli suuri kun 7.3. tuli puhelu Bermudalta, jossa kysyttiin että sopiiko jos he soittavat tunnin kuluttua ja haastattelevat minua. Haastattelu oli ”conference-call”, eli puhelimen päässä oli 3-4 henkilöä, ainakin sairaalan rekrytointipäällikkö tai vastaava ja leikkausosaston pomo. Haastattelu jännitti hieman, mutta oli kyllä rennompaa olla puhelimessa kun ”face-to-face”. Kysyivät pari tiukkaa kysymystä ja haastattelun jälkeen jäi fiilis että en varmaan saa paikkaa, olivat sitä mieltä että koska olen ollut niin monta vuotta päiväkirurgian osastolla töissä, etten ehkä pärjäisi heidän leikkausosastolla (!!!!). Selittelin kyllä että olen silti tehnyt kaikkia heidän erikoisalojaan joskus, puhun hyvää englantia ja olen tottunut työskentelemään ulkomailla… He myös luulivat että voisin aloittaa jo kesäkuussa. ”Jaahas, mitäs sitten keksin” ajattelin haastattelun jälkeen. Haenko siis taas Englantiin töihin, vaiko Norjaan tällä kertaa, olin jo päättänyt joka tapauksessa että haluan ulkomaille töihin… Illalla sainkin sitten sähköpostin jossa onniteltiin työpaikan saannista. En ollut edes vielä lähettänyt heille kunnon hakemusta… Tuntui kyllä silloin aika utooppiselta koko homma, oli niin kaukana tulevaisuudessa. Nyt jo odottelen matkaa, vähän jännittyneenä, mutta enemmän innoissani.

Paperisota oli sitten aikamoinen, melkein jopa vähän enemmän kuin Saudeja varten. Piti olla jopa ystäviltä ”character referenssejä”, eli millainen ihminen olen, mutta mitään negatiivista niihin ei saanut kirjoittaa (!). Kiitos vaan teille kaikille jotka mulle ihanat suositukset kirjoititte <3 Tarvitsin myös neljä eri suositusta nykyiseltä (Saudit) ja entisiltä työnantajilta. Kävin maaliskuussa Ruotsissa ja sain myös sieltä suositukset. Sitten oli myös lääkärintarkastus työlupaa varten ja miljoona paperia rekisteröintiä varten. Samaan aikaan aloitin uuden, aika haastavan työn, uudella osastolla Suomessa, joten oli kyllä aika stressaavaa aikaa.

Rahaa on palanut pääasiassa lääkärintarkistuksiin, notaarilla käynteihin ja eri todistuksiin (virkatodistus, rikosrekisteriotteisiin Suomesta ja ulkomailta ja TEO:n, vai mikä se nykyään on, todistukseen, että saan harjoittaa ammattiani Suomessa). Matkan joudun myös maksamaan itse, enkä ole vielä voinut varata lippua, koska lähtöpäivä ei ole vielä selvä. Saan kyllä 3kk koeajan jälkeen ja 18 kk työnteon jälkeen bonukset, jotka peittävät näitä kustannuksia.

Sopimus on siis 3 vuotta, mutta sen saa irtisanoa halutessaan 3kk irtisanomisajalla. Saa nyt nähdä miten siellä viihtyy, mutta suunnitelmissa olisi kyllä olla ainakin 2 vuotta.

Palkka on paljon parempi kuin Suomessa (missä nyt ei olis…), verot 4.25% ja sairaskuluvakuutus pitää maksaa itse. Vuokrat on erittäin kalliita, koska saari on pieni ja asunnoista on pulaa. Vaikka lähes puolet palkasta menisi vuokraan, jää mulle silti reilusti enemmän käteen kuin Suomessa. Eläminen on kallista, mutta luulen että hinnat ovat verrattu halpaan USA:an ja voi olla että ne ovat ihan normaaleja kalliiseen Suomeen verrattuna. =) Ensimmäiset 6 kk saan asua sairaalan asuntolassa, sitten on löydettävä oma vuokrakämppä. Ja aion hankkia oman, vaikka hieman kalliimpaa onkin, en todellakaan aio jakaa asuntoa kenenkään kanssa!