Bermudablogi

Blogi päättyy

2010-01-04T11:42:00.002-04:00

Nyt olen aloittanut uuden blogin, ja tämä Bermudablogi päättyy tähän.

Uusi blogi löytyy täältä: http://soilenblogi.blogspot.com.

Tervetuloa seuraamaan!

Bermuda Music Mix

2010-01-02T02:15:00.004-04:00

Kun siellä Bermudalla nyt tuli käytyä niin paljon juhlimassa (enemmän 2,5kk aikana kuin varmaan edelliseen 5v yhteensä ;-) niin tietyt biisit soi aina uudestaan ja uudestaan ja päätin että teen niistä itselleni muistoksi CD:n. Ja päätinpä sitten laittaa tännekkin niitä biisejä!

Tästä tykkään aika paljon!

Tän oikea nimi on siis Katy Perry ja video Hot n Cold, tämä jää soimaan päähän...

Tämä soi aina ja joka paikassa

Tämän Pickled Onion baarin bändi soitti joka kerta, ja myös veneparaatissa tämä soi yhdessä veneessä täysillä!

Tästä mä en hirveesti tykkää

Tää on aika huono versio, tästä oli suurinpiirtein jokainen video muutettu youtuben puolesta, tai poistettu. Alla sama jossa ääni parempi mutta ilman videoa.

Tää on ihan okei, mutten varmaan tätä kuuntelisi jollen olisi ollut siellä Bermudalla

Ja Bob Marley, tottakai. Tämä ja "No woman no cry" oli suosituimpia.

Tää on musta tosi hyvä! Sitä en kuullut kuin pari kertaa, mutta kaikki laulo aina täysillä mukana! Alapuolella live versio, mutta mun mielestä tää nauhoitettu on paljon parempi.

Tän Brittiläisen NATO-aluksen kapteeni soitti siellä laivaston juhlissa, ja kaikki laulo täysillä mukana!

Ja vielä lopuksi yksien pippaloiden suosituin karaoke biisi!

Tätä teknologiaa...

2009-12-30T01:40:00.005-04:00

Olin kirjoittanut jo Bermudalla postauksen Hamiltonista, mutta en saanut sitä silloin julkaistua hitaan nettiyhteyden takia, joten se jäi luonnokseksi. Nyt kun sen julkaisin, hyppäsi se 12.12 päivän kohdalle, jolloin olin sen kirjoittanut, joten se löytyy tuolta blogin oikean reunan "blog archivesista", nimellä "Hamilton".
Viime yönä nukuinkin reilut 8h ja heräsin vasta klo 6.45, jee. Kyllä se tästä lähtee!!!

Hyvää Uutta Vuotta!

2009-12-29T06:54:00.007-04:00

Nyt on jo kaksi viikkoa lumisessa ja kylmässä Suomessa takana, ja luulisi jo jet-lagin helpottaneen, mutta ei, eilenkin olin ihan poikki koko päivän. Menin nukkumaan n klo 21, heräsin klo 01 ja sen jälkeen torkuin klo 05 asti, jolloin päätin nousta… Mulla on siis ollut todella paljon ongelmia nukkumisen suhteen, mutta on kyllä ollut aika kiiruistakin, joten ehkä nyt kun on vähän rauhoittunut, niin pääsisi siihen nukkumisenkin rytmiin!

Lento Suomeen meni kivasti, katselin taas koko lennon ajan tv-sarjoja ja yhden elokuvan siltä pieneltä ruudultani. Taidan ensi syksynäkin lentää sinne Etelä-Amerikkaan Finnairilla New Yorkin kautta, vaikka vähän kalliimpi olisikin, käy tuo lento niin kivuttomasti.

Seuraavat pari yötä valvoin pääasiassa, kuten päivätkin, ja perjantaina lähdin aamulla mummille ja myöhemmin kaverille (jonne tuli myös kaverin sisko ja ”lanko”, sekä ihana Pertti-koira) glögille, saunomaan ja iltaa viettämään, ja hauska ilta meillä olikin!

Lauantaina olikin vuorossa 22h pikkujouluristeily Baltic Princessillä, minne yllättäen pääsinkin mukaan =) Se olikin jo kolmas risteily tänä vuonna, kun sitä ennen en ole ollut risteilyllä varmaan viiteen vuoteen!

Risteily oli todella hauska, varsinkin kun laivalla esiintyi Scandinavian Hunksit. Vaan, aika tavallisilta suomipojilta ne näytti, yksi tumma mies onneksi tarjosi silmänruokaa ;-)

Sitten olinkin maanantaista tiistaihin käymässä mun toisen kummitytön perheen luona, puolentoista tunnin junamatkan päässä. käytiin myös vähän shoppailemassa, vihdoin pääsikin taas ostelemaan halvalla parin kuukauden kiskurihintojen jälkeen ;-)

Jouluaaton vietimmekin ensi kertaa siskoni luona, koska 14kk siskontytön nukkumisten takia olisi kaikki helpompaa heillä. Ihan vielä tyttö ei oikein arvostanut lahjoja, pakettinarut ja pahvilaatikot oli leluja kiinnostavimpia (ja varsinkin niitä pehmeitä paketteja kiinnostavimpia), ensi jouluna taitaakin olla jo eri meininki! Erittäin kiltti tyttö on kyllä ollut, lahjamäärästä päätellen!

Tuon punaisen mekon on mun kummitäti joskus aikoinaan tehnyt mulle!

Nyt olen sitten kissavahtina kaverin luona joka on kaksi viikkoa Brasiliassa. Pariin päivään en aio tehdä muuta kuin levätä, nauttia yksinolosta (erittäin hellyydenkipeän Osku-kissan seurassa) ja yrittää päästä takaisin rytmiin!

Oikein mukavaa uutta vuotta kaikille!

Jääpuikkona Suomessa

2009-12-18T04:46:00.002-04:00

Täällä on kylmä. Siis todella kylmä. Miten ihmeessä mä valitinkin Bermudan viimeisen illan +17 asteesta.. Täällä nyt -17c. No, kai siihen tottuu. Ja onneksi on sauna ja villasukat. Ja glögi. Sitä maistelemaan tänä iltana.

Mä olen nyt vielä viikon nettipimennossa, mutta sen jälkeen laitan tänne vielä jotain kuvia ja juttuja Bermudalta, joita en ole ehtinyt laittaa!

Mutta, nyt toivotan joka tapauksessa kaikille oikein rauhaisaa joulunaikaa, Suomeen ja ulkomaille, ja onnellista uutta vuotta 2010!

Terveisiä New Yorkista!

2009-12-14T11:30:00.005-04:00

Eilen aamulla taksi tuli tilattuun aikaan klo 6.45, josta olin positiivisesti yllättynyt! Aurinko oli juuri noussut, ja saari oli kauneimmillaan. Puolen tunnin matkan aikana ehdin ihailla tätä uskomattoman kaunista saarta vielä kerran!

Kentällä ei ollut pahemmin jonoa, ja se mikä oli mielenkiintoista, ja erittäin kätevää, että USA:n maahantulo tehtiin jo Bermudan puolella. Ensin tehtiin tavanmukainen check-in, laukut punnittiin (mun laukut painoivat sallitun 23 kg sijasta 25 kg kappale, ei tarvinnut maksaa) ja sitten vein ne itse läpivalaisuun, josta ne jatkoi matkaa.

Mä sitten menin halliin, jossa luki ”Welcome to USA”, ja musta otettiin valokuva, sormenjäljet, ja kuulusteltiin mitä aion tehdä USA:ssa, kauanko olen siellä, miksi lähdin Bermudalta jne…

Kun kone oli noussut, kaartoi se aika korkealla Bermudan ohi, harmi että oli jonkin verran pilviä, muuten olisin varmaan saanut valokuvan johon koko Bermuda olisi mahtunut! Nyt se vain pilkisteli pilvien takaa!

New Yorkissa jätin mun toisen, pyörättömän valtavan laukun, säilytykseen, ja menin odottamaan hotellin ilmaisbussia. Jouduin odottelemaan sitä puolisen tuntia kylmässä (n 6-8c) ja tuulessa (ja sateessa, mutta oli sentään katos pään päällä!)

Kun tulin hotellille, sama jossa yövyin menomatkalla, sain huoneen heti, vaikka check-in aika oli vasta 2,5h kuluttua! Heitin vain kamat huoneeseen ja otin jo seuraavan hotellin bussin takaisin kentälle (niitä menee tunnin välein). Kentältä (tai Federal Circle stationilta) otin ”ilmajunan” Metrolle ja metron Manhattanille. Aikaa yhteensä meni n 1h 15 min.

Manhattanilla oli aivan kauhea ilma, tuuli todella kovaa ja satoi. Mä olin syönyt vain muffinssin aamupalaksi n 8h aikaisemmin, ja myöhemmin yhden myslipatukan, joten nälkä oli mieletön, ja olin myös ihan jäässä, joten suunnistin heti viereiseen mäkkäriin, jossa söin ja join kahvin, ja lämpesin.

Koska en voinut kauheesti shoppailla, kun laukut oli jo ylitäynnä, päätin jättää mun lempikaupan Macy’sin väliin, ettei tule houkutuksia, ja lähdin kävelemään Times Squarelle ja sieltä 5th Avenueta pitkin. Välillä tuuli niin että sateenvarjo kääntyi ylösalaisin, ja ihmispaljoudessa oli välilläaika hankala kävellä, kun kaikilla oli sateenvarjot. Joka kadunkulmassa oli suurin piirtein joku, joka myi sateenvarjoja!

Valokuvia n kauheasti ottanut, koska se oli niin hankalaa sateen ja tuulen takia. Kun kävelin St Patrickin katedraalin ohi, josta olen monet kerrat ohi kävellyt, päätin piipahtaa sisällä. Se oli todella vaikuttava, valtavin katedraali jossa olen koskaan käynyt. Alttarin takana, pienessä ”kappeliosiossa” oli juuri ollut, tai alkamassa, ristiäiset!

Joku Neitsyt Marian "palvontapaikka" tai vastaava

Jeesus ja itämaan tietäjät (?) eivät olleet vielä saapuneet

Tässä vaiheessa olin taas ihan jäässä, ja housun puntitkin oli läpimärät jonnekkin lähes polviin asti, joten päätin että nyt riitti, ja lähdin takaisin hotellille. Matkalla hotellille huomasin että MoMa:ssa oli Monetin näyttely, se olisi ollut kiva nähdä.

Hotellilla sitten lämmittelin, bloggasin, katsoin elokuvan, ja tilasin ruokaa ravintolasta, joka toimittaa hotellille.

Tänään siten aurinko paistaa pilvien välistä ja ja sade ja tuulikin on laantunut. Mä lähden kohtapuolin kentälle odottamaan lentoa jääkylmään kotosuomeen!

P.S Eilen ei kuulemma videot näkynyt, nyt muutin niiden "privacy settings" ja toivottavasti näkyvät!

Boat parade

2009-12-13T22:31:00.013-04:00

Eilen illalla oltiin siellä veneparaatissa. Se oli paljon parempi kuin mitä oletin. Harmi vaan että oli (tosi) kylmä, jotain 16-17 astetta ja tuuli jonkin verran. Meille se oli kylmää, varsinkin kun ei oltu pukeuduttu oikein asian mukaisesti…

Iltapäivä meni pakkaillen, kyllä se sitten on niiiiiiiin tylsää ja ärsyttävää! Onneksi sitä omaisuutta nyt ei silti niin paljon täällä ollut, joten ei siinä mennyt kuin vajaa kaksi tuntia, pakaten ja sorteeraten. Paraati alkoi klo 18.30, sitä ennen käytiin Flanaganissa syömässä.

Jotkut ihmiset olivat tulleet katsomaan paatteja jo paljon aikaisemmin, heillä oli retkituolit (toppatakit ja filtit koska oli niin kylmä!) ja eväät, ja olivat varanneet parhaat paikat. Kyllä mekin saatiin hyvät paikat, vaikka tultiin paikalle vasta n klo 18.15, vaikka seisomapaikat nyt olivatkin.

Paraati kesti pari tuntia, jonka aikana paatit kiersivät lahden kahdesti. Juontaja esitteli suurimman osan paateista ja odottaessa ja aina välillä soi joululauluja. Hieman rupesi jo pääsemään joulufiilikseen, varsinkin kun oli niin kylmä ;-)

Paatit kilpailivat eri palkinnoista, oli mm eri kokoluokkien parhaimmat, parhaat bileet laivalla jne. Teemana oli Bermuda 400v. Yritin googlata, mutta en löytänyt voittajia, ehkä huomisessa lehdessä on jotain.

Tässä kuvapläjäys veneparaatista. Joittenkin kuvien laatu nyt on mitä on, mutta halusin laittaa tänne paljon eri kuvia, jotta saa paremman käsityksen minkälaista siellä oli. Ja kuvat saa taas klikkaamalla suuremmaksi, kuten ennenkin.

Bermuda oli joskus, miljoonia vuosia sitten, tulivuori. Tässä "tulivuoressa" paloi oikea tuli!

Tämän poron jalat liikkuivat

Lohikäärme sylki tulta ja sen jalat ja siivet liikkuivat, vuoron perään

The Grinch

Akvaarion ja eläintarhan veneessä oli mm flamingoja ja kilpikonna

Tämä vilkutteli

Tämä oli ehdottomasti paras mun, ja monen muun, mielestä!

Piti laittaa videot Youtuben kautta, en saanut niitä muuten laitettua tänne

Paraatin jälkeen oli upea ilotulitus, mutta siitä me nähtiin vain osa, koska istuttiin jo taksissa matkalla Craigin synttäripippaloihin, kun ei kestetty enää kauempaa kylmässä ;-)

Kuva "kolmesta muskettisoturista, joksi meitä usein kutsuttiin ;-)samassa paikassa kun ensimmäinen yhteiskuva 2kk aikaisemmin!

Edit. Niinhän se Michael Jackson paatti voitti pääpalkinnon! Tässä linkki Royal Gazette lehden juttuun

Viimeinen ilta kaupungilla

2009-12-12T15:06:00.003-04:00

Eilen olin Craigin synttärit, ja mentiin ensiksi Chopsticks thaimaalaiseen ravintolaan syömään.

Sieltä matka jatkui ensin Flanagans’iin, jossa oli muitakin tuttuja, ja lopulta ilta päättyi taas Cairoon. Niitä Cairon Rum Swizzle drinkkejä jään kyllä kaipaamaan! Tälläkin kertaa oltiin vaan ravintolan parvekkeella, ja siellä sai taas tanssia ihan rauhassa.

Musta oli ihanaa olla parvekkeella lyhythihaisessa paidassa ja katsella rannassa jouluvaloilla koristeltuja palmuja. Joulukuun puolivälissä, aah!

Me saatiin meidän suureksi yllätykseksi joulukuusi maanantaina. Koko viikon se oli nurkassa koristelematta, kunnes eilen illalla pari kämppistä oli sen vihdoin koristellut!

Tänään olenkin sitten pakkaillut kamoja ja näköjään kaikki mitä haluan ottaa mukaan mahtuu laukkuihin, joten ei tarvinnut onneksi stressata sen takia!
Kohta on ensin satamassa jotkut venekauden päättäjäiset, jossa kaikki veneet on valaistu ja koristeltu jouluiseksi. Sitten on vielä Craigin synttäribileet Craigin ja Danin luona. Täytyy yrittää ettei mene kovin myöhään, lentohan on huomenaamuna klo 9.05…

Hamilton

2009-12-12T03:33:00.007-04:00

Kirjotin tämän postauksen Bermudalla jo pari viikkoa sitten, mutta huonon nettiyhteyden takia en saanut sitä silloin julkaistua, joten se tulee nyt sitten!

Hamilton on ollut Bermudan pääkaupunki vuodesta 1815. Kaupunki sai nimensä Kuvernööri Sir Henry Hamiltonin mukaan. Asukkaita pääkaupungissa on vain, eri arvion mukaan, joko n 1000 tai 1500.

"Sessions house", en ole oikein varma mikä se on mutta joku parlamenttitalo tai vastaava

Koko kaupunki on nyt joulukoristeltu, amerikkalaiseen tyyliin isoilla ja näyttävillä koristeilla. On se kyllä kaunista, koska se on tehty (yleensä) hyvällä maulla. Onneksi ihmiset ei koristele pihojaan valtavilla koristeilla ja miljoonalla värivalolla, kuten Bermudan valtava länsinaapuri, mutta joulukuuset on pilkottanut monesta ikkunasta jo joulukuun alusta. Myös ambulanssien ”eturistikossa”, siis siinä puskurin yläpuolella, on valtavat punaiset rusetit =) Olen myös nähnyt yhden auton jolla oli poron sarvet ja punainen nenä!

Kaupungintalo ja taidekeskus

"Cabinet building", eli senaatti kokoontuu täällä

Cafe Cairo

Karma

2009-12-10T19:41:00.005-04:00

Loquat, Bermudalaisten lempihedelmä

Mä rupesin joskus reilu vuosi sitten miettimään karmaa. Ehkä, jos haluan jotain hyvää tapahtuvan mulle, ehkä mun pitäisi tehdä jotain hyvää! Joten rupesin miettimään että voisin varmaan tehdä jotain vapaaehtoistöitä.

Toisaalta, jos asiaa miettii enemmän, taitaa mulla silti olla aika hyvä karma. Mulla on (aina) töitä, koti, perhe, maailman ihanin siskontyttö ja hyviä ystäviä, jopa ympäri maapalloa! Mutta ajatus joka tapauksessa kyti, yli vuoden, ja siksi päätin että ensi syksyllä lähden vapaaehtoistyöhön Etelä-Amerikkaan.

En ole toki minnekään vielä hakenut, enkä aiokaan vielä pariin kuukauteen, mutta vanhalla tutulla itsevarmuudella tässä mennään ;-) Olen periaatteessa ’90-luvun loppupuolen jälkeen saanut jokaisen työpaikan jota olen hakenut, joten en usko että syksyn suunnitelmiakaan mikään estää.

En tiedä onko kaikella tarkoitus, vai uskonko että jos asiat menee hyvin, ja niin kuin haluan, niin uskon että näin oli tarkoitus. Jää nähtäväksi , onko työpaikka, jonka juuri sain Ruotsista, juuri se joka mun pitikin, vai olisiko mun silti pitänyt mennä sinne länsirannikolle, josta myös tarjottiin töitä, ja josta ensisijassa töitä hain.

Olin myös päättänyt että asun nyt nämä 6kk Tukholmassa ”pääsairaalan” asuntolassa, vajaan tunnin työmatkan päässä (kävely, bussi, juna, bussi), koska se on ”helpompaa” kuin se että on joko 1-2 kämppistä, tai oma kämppä, minne pitäisi raahata Suomesta puoli omaisuutta mukaan. Myös se, että asuntolasta on vain n 15 min metromatka Tukholman keskustaan, oli houkuttelevaa.

Asuin asuntolassa ensimmäiset 5kk kun viimeksi olin töissä siellä minne nyt menen, ja se menetteli. Juuri ja juuri (mut kyllä se tän Bermudan asuntolan silti voittaa!). Mutta eilen sain sähköpostin ”uudelta” työkaverilta, joka oli järjestänyt mulle kalustetun yksiön 5 min kävelymatkan päästä bussilta, joka ajaa n 20 min sairaalalle! Eli, onko kaikella tällä joku tarkoitus, vai onko se vain sattumaa?

Viimeiset puolitoista viikkoa olen ollut aika innoissani täältä lähdöstä. ”Been there, done that”. Kun päätin lähteä tuntui päätös oikealta. Ja on se edelleen. Mutta nyt viimeisinä päivinä olen ruvennut miettimään taas kaikkea ihanaa mitä jään kaipaamaan. Saarihan on joka tapauksessa ihana. Täällä jäi todella paljon kokematta, esim ne valaat!

Ystävistä puhumattakaan. Vain 2,5kk aikana olen saanut pari unohtumattoman ihanaa ystävää! Eilen Trish oli pyytänyt mut ja Teresan (ja Teresan kaverin Miken, joka on täällä lomalla) päivälliselle taloon, jossa hän on kolme viikkoa talovahtina.

Pari minuuttia ennen ruokailua mun puhelin soi. Trish sanoi että se on varmaan Craig, kutsu sekin syömään. Ja se oli Craig. Se sano että ”et ole sun huoneessa”. Sanoin että ”en niin, ootko sä mun huoneessa?” Craig sanoi että ei, mutta kysy missä mä oon. Kerroin, ja käskin sen ja Danin tulla syömään (Craig ja Dan on suurin piirtein AINA yhdessä, kuten myös nyt). Ei mennyt kun noin 5 min kun he jo olivat pihassa.

Yllättäen illasta tuli taas todella mahtava ja viiniä tuli juotua muutama pullo!

Jään todellakin kaipaamaan Trishiä ja Teresaa, myös Dania ja Craigiä, mutta eniten tietenkin tyttöjä, tuntuu käsittämättömältä että me ei olla tunnettu edes 3kk, kun tuntuu että me voidaan puhua ihan mistä vain, ja tiedetään lähes kaikki toisistamme. Kai se on niin että vaikeat ajat yhdistää ;-) Dan ja Craig lähti aikaisemmin Craigin skootterilla (Craig ei juonut), Mike meni ”nukkumaan”, ja me tytöt juteltiin ”henkeviä” noin tunnin ajan.

Sitten kävelin (sairaalan lahjoittaman*) taskulampun kanssa (katuvalaistuksellista tietä pitkin) kotiin, ja tuli melkein hiki kun oli neule päällä. Kotona huomasin että klo 23 oli vielä 23 astetta lämmintä, kun parina edellisenä yönä oli ollut vain n 17-18 astetta!

*En muista olenko kertonut, mutta kun oltiin oltu täällä vajaa viikko, me oltiin tuon ”new hire koordinatorin” juttusilla, ja saatiin sairaalan logolla varustetut kassit. Kassista löytyi ”stressipallo”, sekä sairaalan logolla varustetut sateenvarjo ja taskulamppu. Ihan kiva lahja! Vaikka kassi ja pallo ei lähde mukaan Suomeen…

Tänän me käytiin Shavonnen kanssa Bermuda Underwater Exploration Institutissa. Se on vähän niin kuin museo ja tiedekeskus. Se oli ihan mielenkiintoinen, siellä oli Bermudaan liittyvää merenkulun historiaa, aarteita joita on löytynyt uponneista laivoista ja valtava simpukkakokoelma.

Tulevaisuudensuunnitelmia

2009-12-09T13:26:00.003-04:00

Erikoisen näköinen hämähäkki...

Toivottavasti mun unettomat yöt vihdoin loppuu tähän, kun mulla nyt on vihdoin jonkinmoinen tulevaisuudensuunnitelma!

Hain töitä Oslosta, jonkun ihme välittäjän kautta, en olekaan sieltä sitten kuullutkaan mitään pariin viikkoon, sen jälkeen kun lähetin mun CV:n sinne. Hain myös töitä Varbergistä, Ruotsista, jossa työskentelin 10 vuotta sitten reilun vuoden, ja viihdyin hyvin töissä (harvinaista!). Kun otin yhteyttä mun edelliseen työnantajaan Tukholmassa, ja kysyin suosituksia, tarjosi myös hän minulle töitä! Ensin olin ihan että ”no way, sinne en nyt ainakaan halua”.

Mutta samalla alkoi sitten uneton kausi, kun rupesin miettimään mitä oikeastaan haluan. Sen siis jo tiedän että haluan asua lähellä Suomea, mutten luultavasti Suomessa. Englantikin toisaalta kiinnostaa, kielellisesti varsinkin, mutta muistot sieltä töistä 10-12 vuoden takaa eivät ole kovin hyvät. Siis muuten kyllä viihdyin siellä, mutta töissä oli aika paljon samaa silloin, kun täällä nykyään. Toisaalta on siellä varmaan paljon asioita muuttunut positiivisempaan suuntaan vuosikymmenessä. Mutta, täytyy siis suunnitella loma Englantiin ja käydä ihan itse tsekkaamassa, kuinka asian laita on!

Kun sitten rupesin miettimään tulevaisuutta, rupesi Tukholma sittenkin tuntumaan hyvältä ajatukselta. Työskentelin siellä vuoden pari vuotta sitten, olin mukana perustamassa uutta päiväkirurgian osastoa! Tukholmasta on helppo ja lyhyt matka käydä katsomassa siskontyttöä aina silloin tällöin ;-)

Vuosi sitten olin päättänyt että tänä syksynä olisin lähtenyt Ecuadoriin vapaaehtoistyöhön. Sitten päätinkin lähteä Bermudalle, ja asia jäi. Se on silti kummitellut koko ajan mielessä ja lopulta päätin että lähden jonnekin vain 6kk töihin ja sitten syksyllä seikkailemaan Etelä –Amerikkaan!

Joten, otin sitten työn Tukholmassa vastaan, ja aloitan ilmeisesti tammikuun puolessa välissä. Harmi vaan että mun sijaisuus on sen takia että toinen instrumenttihoitaja, jonka kanssa työskentelin viimeksi, lähtee virkavapaalle. Mutta, kyllähän me silti nähdään ja suunnitelmissa on jo risteily Cinderellalla!

Työskentelen Tukholmassa johonkin heinäkuun alkuun tai puoleenväliin asti, sitten lomailen ja elokuun lopussa lähden ensin kahden viikon kielikurssille Chileen.

Toivottavasti pääsen käymään jollain ihanalla viinitilalla samalla, mä ostan lähes vain chileläisiä valkoviinejä =) Vapaaehtoistyötä varten ei tarvitse osata espanjaa ennestään, sen aikana opiskellaan myös espanjaa, mutta tuntuu kivemmalta hallita edes alkeet.

Ecuadorissa vietän kaksi kuukautta. Neljä päivää viikossa on vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoista espanjanopiskelua (osallistun, kyllä!) viikonloppuisin on järjestettyä ohjelmaa ja matkoja. Galapagossaarille olisi kiva päästä! Orpokotiin ei pääse vapaaehtoistyöhön jos on alle kolme kuukautta, lapset kiintyy niin helposti, joten tulen varmaan työskentelemään siellä köyhien lasten tai kehitysvammaisten lasten kanssa. Lasten kanssa haluan joka tapauksessa ehdottomasti työskennellä!

Ecuadorista jatkan matkaa Peruun, jossa osallistun "On the go toursin" matkalle jossa käymme mm Machu Picchulla! Ystäväni on kerran matkustellut yksin Egyptissä tämän järjestön kautta, ja oli todella tyytyväinen.

Ecuadorin, ja viileän ”kevään” jälkeen on vuorossa kaksi viikkoa hellettä Cancunissa, Meksikossa, jossa tapaan kaverin ja perhettä.

Niin, siis eihän tämä ole edelleenkään mikään tulevaisuudensuunnitelma, mutta antoi mulle joka tapauksessa vuoden aikalisän päättää mihin oikeastaan haluan asettua!

St George

2009-12-08T19:55:00.008-04:00

Tänään oli taas uskomattoman upea päivä! Lämmintä oli n 22 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähdin bussilla noin tunnin ajomatkan päähän, eli saaren koilliskärkeen, St Georgesiin.

St Georgesin kaupunki perustettiin vuonna 1612 ja on vanhin, jatkuvasti asutettu, englantilainen uudisasutus Uudessa Maailmassa. Se on ollut UNESCON maailmanperintökohde vuodesta 2000 lähtien. St George oli myös Bermudan pääkaupunki vuoteen 1815 asti.

St Georgen kaupungintalo, joulukoristeissa!

Pankin edessä jalkapuut jonne tappelevat ja juopottelevat miehet joutuivat häpäistäviksi!

Naiset sen sijaan joutuivat tähän "kapistukseen", jolla heitä kastettiin meressä!

Koska nyt on talvi, ja turisteja on vain kourallinen, oli suurin osa pikku puodeista ja museoista kiinni. Talvella ne ovat auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Olin ensin ajatellut mennä huomenna, mutta kun huomiseksi oli luvattu sadekuuroja, päätin mennä tänään.

Dockyardin ja Hamiltonin lisäksi risteilyalukset telakoituvat myös St Georgesiin. Nyt sinne oli juuri tullut purjeveneet North Carolinasta ja Kanadasta.

Broidi hei, millon sä hankit tommosen ;-)

St Georgesissa on valmistumaton kirkko. Kirkkoa alettiin rakentamaan rapistuvan St Peterin kirkon tilalle vuonna 1874. Kirkko ei koskaan valmistunut, koska ensin seurakunta jakaantui ja episkopaalinen (reformed episcopal church) seurakunta rakensi oman kirkon. Seuraavaksi Hamiltonin katedraali paloi vuonna 1884, ja St Georgesin kirkkoa varten tarkoitetut rahat menikin katedraalin korjauksiin. Kaikista vaikeuksista huolimatta kirkko oli lähes valmis vuonna 1894 ja katto lisättiin vuonna 1899. Seurakunta kuitenkin päättikin remontoida St Peterin, ja hylätä uuden kirkon sen lähes valmistuttua! Osa kirkkoa tuhoutui pahoin vuoden 1926 hurrikaanissa.

Koska sää oli mitä ihanin, päätin hakea pizzan ja syödä sen upeassa ja rauhallisessa puistossa. Olin yksin puistossa ja nautin hiljaisuudesta ja lintujen äänistä, kun n 5 min kuluttua tuli joku mies sanomaan että puisto suljetaan. Kello oli vasta 16.10, joten sanoin, että puistohan suljetaan vasta puolelta. Äijä sitten siihen, että hänen työaikansa päättyy puolelta, ja puiston (kaksi porttia) on oltava suljettu siihen mennessä. Laiska idiootti!!! Menin sitten valmistumattoman kirkon pihalle jatkamaan syömistä.

Puistossa oli myös "moon-gate" portti

Ja oli muuten hyvää kasvispitsaa, eikä näkymässäkään ollut vikaa, näkyi se merikin siellä kaukana

Nyt täällä asuntolassa uusi ryhmä opiskelee ja jännittää tuota samaa lääketenttiä kuin me silloin alussa ;-)

Ja kaikki kuvat saa edelleen jättimäisiksi klikkaamalla...

Bob Marley = Bermuda

2009-12-07T19:02:00.006-04:00

Hauskat joulukoristeet on tehty kuivista palmunosista

Mulle tulee tästä lähin aina Bermuda mieleen kun kuulen Bob Marleyn musiikkia. Täällä soi usein reggae musiikki, varsinkin Bob Marley. Töissä lähes jokaisella kirurgilla ja anestesialääkärillä oli ipodit, jotka ne kytkee joka salissa olevaan telakkaan jossa on kaiuttimet, ja varmaan jokaisella oli Bob Marleyn musiikkia ipodissaan.

"Tämän maan tekiänoikeusrajoitteiden takia" en saanut yhtään Bob Marleyn live-esiintymisiä esille Youtubessa, mutta tässä yksi video joka tapauksessa. Enjoy!

Täällä on myös paljon Jamaikalaisia töissä. Meidän osastolla oli n 5-6 Jamaikalaishoitajaa (ja yksi sairaala-apulainen), myös Fidjiläisiä(!) ja Filippiiniläisiä oli suurin piirtein saman verran, muista maista oli sitten 1-3 henkilöä.

Shavonnen lisäksi meidän kerroksessa asuntolassa on nyt pari muutakin Jamaikalaista. Äsken yksi Jamaikalainen leipoi, sai aikaiseksi palohälytyksen, ja seisottiin taas ulkona, passien kera, kymmenisen minuuttia =)

Lauantaina joku mies ammuttiin taas kuoliaaksi täällä. 67000 ihmisen saareksi täällä on aika paljon ampumisia, tämä oli jo kolmas sen aikana kun olen ollut täällä, ja 14 ampuminen tänä vuonna. Tässä juttu tämänpäiväisessä lehdessä.

Huumeet ovat suuri ongelma täällä, ja se on ilmeisesti räjähtänyt käsiin viime vuosina. Tuntuu että poliisi on aika saamaton, täällä silti lähes kaikki tuntee kaikki, joten luulisi ettei olisi kovin vaikeaa löytää syyllisiä. Tai kuten eräs taksikuski sanoi; ”you can run, but you can’t hide”, voit paeta, muttet voi piiloutua, saari on liian pieni ja liian tiheästi asuttu siihen.

Tänään kävin poliisilaitoksella anomassa rikosrekisteriotetta. Kerrankin olen tarpeeksi fiksu ja tajusin anoa sen ennen maasta poistumista (työnhakua ulkomailta varten). Olin siellä n 10-15 min ja sinä aikana kaksi miestä tuli maksamaan takuumaksua (bail) kahdesta eri tyypistä jotka oli putkassa. On taitanut olla poliiseilla kiireinen viikonloppu!

Tappaja?

Mä olen joskus lukenut jostain että vuodessa kuolee kymmeniä ihmisiä siihen, että kookospähkinä putoaa päähän! Lomilla en ole sitä pahemmin ennen ajatellut, mutta täällä se on jostain syystä ollut enemmän mielessä. Välillä jopa kierrän kookospalmut kaukaa =) Äsken kun yritin googlata sitä, niin löysinkin vastaväitteen, jossa sanottiin ettei asiaa ole tutkittu kovin laajasti, ja että tuskin monia kuolee. Kookospähkinä kyllä tippuu korkealta, kookospalmu on keskimäärin 25m korkea ja kookospähkinä painaa n 2 kg, joten se kyllä aiheuttaa kallonmurtumia ja aivotärähdyksiä, mutta harvemmin kuolemia. Eli, eipä sitten tartte niitäkään enää kierrellä. Ja olisipa muuten kyllä aika eksoottinen kuolinsyy ;-)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2009-12-06T16:30:00.005-04:00

Tänään on tasan vuosi siitä kun tapasin mun ihanan siskontytön ensimmäistä kertaa. Tyttö oli silloin seitsemän viikkoa vanha! Olin edellisenä päivänä tullut lomalle Saudeista, ja mun veli, joka myös työskentelee ulkomailla, oli myös käymässä Suomessa. Me oltiin Suomessa samaan aikaan vain yksi kokonainen päivä, lauantai 6.12. Silloin me sitten vietettiin ” joulua”, mummikin oli kylässä, ja meillä oli kinkut ja laatikot, ja vain kuusi puuttui =)

Nyt viikonloppuna en ole kauheasti puuhannut mitään. Olen vähän jo pakkaillut, mutta pääasiassa vain lukenut kirjoja. Mähän toin mukana Stieg Larssonin ”Millennium” trilogian, ja kun lähtöpäätös tuli, en ollut vielä aloittanut yhtäkään kirjoista! Luin ensin loppuun kirjan jota olin lukemassa (Dr Quanta A Ahmed: In the Land of Invisible Women: A Female Doctor's Journey in the Saudi Kingdom
) ja sitten siirryin Millennium-sarjan pariin.

Ensimmäinen kirja, ”Män som hatar kvinnor”, oli aika hyvä, kesti kyllä jonkin aikaa ennen kuin jaksoi keskittyä ihan 100% kun hahmoja oli niin monia ja oli vaikea välillä muistaa kuka nyt oli kuka. Mutta toinen kirja, ”Flickan som lekte med elden”, on todella hyvä ja mukaansatempaava, olen lukenut jo lähes koko kirjan kolmessa päivässä! Toivottavasti kolmas kirja, ”Luftslottet som sprängdes”, on yhtä hyvä.

Ensimmäisen kirjan lukemista hidasti myös se, että katsoin samoihin aikoihin DVDltä ”Tahdon Asia” tv-sarjaa. En ole mikään suomalaisten tv-sarjojen fani, mutta tuo on kyllä ihan huippu-hauska sarja, suosittelen!

Eilen illalla käytiin kaupungilla juhlimassa pitkästä aikaan. Täällä kyllä perjantai on yleinen ”biletyspäivä”, kyllä sen taas huomasi kun ei ollut ihan älyttömästi porukkaa liikkeellä. Teresa, Mike ja minä mentiin ensin Fresco'siin, viinibaariin, jossa perjantaisin on paljon porukkaa, nyt siellä oli meidän lisäksi vain pari muuta. Sieltä jatkettiin Pickled Onioniin, jossa myös syötiin, siellä oli vähän enemmän porukkaa, varsinkin klo 22 aikaan. Sitten me mentiin Opus viinibaariin, mutta eipä sielläkään ollut paljon porukkaa.

Opuksessa yksi pariskunta lähti (oltiin terassilla, eilen oli vielä klo 03 aikaan 23 astetta ulkona!) ja he jättivät puolet heidän aika kalliista kuohuviini pullosta juomatta! On varmaan mukavaa olla rikas ;-)

Sitten jatkettiin matkaa Cafe Cairoon, jossa puolenyön aikaan ei meidän lisäksi ollut kuin kourallinen valkoisia ihmisiä! Pickled Onionissa taas suurin osa oli valkoisia. Dan ja Craigkin tulivat Cairoon, heillä oli ollut osaston pikkujoulut ensin. Danilla oli uskollisesti hakulaite mukana. Dan on saaren ainoa ”Nuclear Technician” (joku isotooppi röntgen homma), ja päivystää periaatteessa aina. Hän saa kyllä elää ihan normaalisti, ja hänen tarvitsee mennä todella harvoin viikonloppuna töihin.

Dan, Mike, Teresa, Craig, minä ja joku tuntematon, joka halusi mukaan kuvaan :-)

Cairossa tulikin sitten tanssittua pari tuntia putkeen, oli ihan kiva ilta. Cairon Romanialainen naistarjoilija, jonka upeita, pitkiä silmäripsiä me aina ihaillaan ja yritetään päättää onko ne oikeat vai feikit, tuli tervehtimään. Me ollaan vissiin syöty siellä niin usein (keskiviikkona viimeksi) että hän jo tuntee meidät =)

Crystal Caves

2009-12-04T20:06:00.005-04:00

Eilen oltiin Kanadalaisen Gwenin kanssa Crystal ja Fantasy Cave’s luolissa. Crystal luolan löysi 13-ja 14-vuotiaat pojat vuonna 1905, kun heidän kriketti pallonsa katosi. Pojat löysivät luolan suun ja heitti sinne kiviä kuullakseen kuinka syvä luola on. Sitten he hakivat kotoa n 40m pitkän narun ja laskeutuivat sen avulla luolaan. Siellä he etsivät palloaan, jota eivät löytäneet, ja uivat 17m syvässä järvessä. He yrittivät myös löytää toisen ulostien, mutta eivät löytäneet, ja joutuivat kiipeämään narua pitkin takaisin ylös.

Luolat olivat todella upeita ja vaikuttavia. Saarella on kuulemma n 200 luolaa. Luolat ovat kalkkikiveä ja ovat täynnä stalaktiitteja (ylhäältä alas) ja stalagmiitteja (alhaalta ylös). Myös veden alla oli stalagmiitteja, koska joskus tuhansia vuosia sitten pohjalla ei ollut vettä. Vesi on hyvin kirkasta se virtaa maanalaista jokea pitkin Atlantista, ja se nousee ja laskee nousuveden mukana. Vedessä ei ole kuitenkaan kaloja tai kasveja. Valitettavasti olin unohtanut ladata kameran, enkä saanut kauheasti otettua kuvia kun akku loppui.

Meidän opas ensimmäisessä luolassa, Crystalissa, oli erittäin hauska ja puhelias mies. Meitä oli onneksi vain me kaksi turistia, joten saatiin yksityinen kierros. Hän kertoi luolien historiasta ja tietoa geologiasta ym. Sitten hän sammutti kaikki valot ja käytti vain taskulamppua ja yritimme kuvitella miten pelottava luola oli kahdelle nuorelle pojalle joilla oli vain öljylamppu mukana. Jotkut muodostelmat näytti krokotiileilta, jotkut käärmeen kasvoilta, veden alla oli Manhattanin silhuetti. Meille näytettiin myös Buddha(joka oli vanhempi kuin Buddha itse ;-) ), hiiri, Roomalaisen sotilaan pää ja muitakin muodostelmia.

Fantasy luola ei ollut yhtä hieno kuin Crystal, mutta erilainen, ja mielenkiintoinen sekin. Luola löydettiin samaan aikaan kuin Crystal, mutta suljettiin 1940 luvulla ja aukaistiin uudelleen yleisölle vasta vuonna 2001.

Alueelta oli kuulemma muutama vuosi sitten löytynyt vielä yksi vielä suurempi luola rakennustöiden yhteydessä ja sen löydöstä tuli kiista että saako sen räjäyttää vai pitääkö se säilyttää. Valitettavasti luolan puolustajat hävisi ja se räjäytetään ja alueelle rakennetaan taloja.

Luolissa oli ihmeen lämmintä, oli odottanut että siellä olisi viileää. Me saatiin myös monta ”luola-pusua”, eli kun vettä tippuu stalaktiitteja pitkin päälle!
Mark Twain (joka kirjoitti mm Tom Sawyerista ja Huckleberry Finnistä), ihastui Bermudaan ja vietti paljon aikaa täällä, ja hän oli myös ensimmäisiä turisteja luolissa. Hän oli myös mukana keräämässä rahaa Bermudan sairaalaa varten! Mark Twain on myös kerran sanonut “You can go to heaven if you want. I'd rather stay in Bermuda” (“Sinä voit mennä taivaaseen jos haluat. Minä pysyn mieluummin Bermudalla”).

Kuva täältä

Kuva täältä

Eilen illalla oltiin myös Trishin kanssa hänen tuttavan Hillaryn luona auttamassa häntä lastenhoidossa. Hänen mies on yleensä torstaisin myöhään töissä, ja silloin Trish käy siellä auttamassa, ja mäkin olen käynyt muutaman kerran. Mä yleensä ”hoidan” 4kk vanhaa Dylania, joka nukahtaa aina mun syliin (ihanaa, aah!) ja Trish viikkaa pyykkiä ja auttaa 21kk vanhan Caran kanssa. Kumpikin lapsi kylvetetään joka ilta, joten siinä on aika paljon hommaa, jos pitää yksin hoitaa molemmat.

Pari päivää sitten meillä oli illalla palohälytys, ja jouduttiin menemään ulos seisomaan. Olinkin jo ihmetellyt kun ei yhtään ole ollut, Englannissa niitä oli varmaan viikoittain. Kävi ilmi että hälytyksen oli aiheuttanut viereisen siiven asukkaista joku, kun oli laittanut ruokaa. he eivät edes tulleet ulos seisomaan. Meitä seisoi noin 10 tyyppiä ulkona, kun huomasimme että yli puolella oli passit mukana, mulla myös =) Englannissa en koskaan kantanut passia mukana palohälytysten sattuessa, mutta kai sitä vanhana tulee viisaammaksi!

Uskomatonta!

2009-12-02T21:15:00.004-04:00

Eri firmat ja Lions Club näköjään tukee leikkausosastoa, joka salin ulkopuolella on näitä plakaatteja.

Tänään tuli yksi näistä mun kavereista, joka aloitti samoihin aikoihin kun minä, koputtelemaan mun ovelle lounasaikaan. Hän kertoi että meidän ”opetushoitaja” (clinical instructor) oli aamulla tullut juttelemaan hänelle, kysymään miten menee jne. Ystävä oli sanonut että ihan ok, mutta että tämä ”preceptorship” on ollut oikea vitsi!

Meillä olis siis pitänyt olla joka salissa ”preceptor”, eli ohjaaja joka ”opettaa” salin tavoille, ja joka sitten arvioi meitä viikon lopussa, ja me arvioidaan tämä ohjaaja. Jotta 3kk koeajan jälkeen saisi palkankorotuksen, pitäisi olla arvioinnit joka salista, ja muutkin paperihommat kunnossa. Mutta on vaikea arvioida ketään, saati sitten antaa kenenkään arvioida sinua, kun vain viettää päivän, korkeintaan kaksi jonkun kanssa. Ystävä oli myös kritisoinut pari muutakin aiheellista asiaa.

Tästä tapaamisesta ei ollut mennyt kauan, kun tämä ”opetushoitaja” ja osastonhoitaja pyysivät ystävän ”puhutteluun”. He olivat sitä mieltä että alusta asti hänen asenteensa oli ollut liian negatiivinen ja että hänellä on liikaa mielipiteitä asioista. He myös sanoivat että he eivät halua kuulla miten asioita tehdään muissa sairaaloissa (uskomatonta, ”ylihoitaja” taas paasasi kuinka hän haluaa että uudet tuo tullessaan parannusehdotuksia!). Ystävä oli ihan hämmästynyt ja kysyi onko heillä mitään esimerkkejä.

Yksi oli kuulemma kun MINÄ olin kerran vienyt anestesialääkärin kanssa potilasta heräämöön, ja kun me tultiin sinne meille kerrottiin että heräämö oli täynnä, ja me jouduttiin menemään takasin saliin. Olivat kuulemma ollut niin kiireisiä, etteivät olleet edes ehtineet ilmoittaa kenellekään asiasta (!!!). Kun me tultiin takasin heräämöstä, näin tämän ystävän ja sanoin ”voitko uskoa, heräämö on täynnä ja me joudutaan menemään takaisin saliin” johon mun ystävä vastasi että ”voin uskoa!”. Silloin huomasin että osastonhoitaja seisoi vieressä. Eli, tätä ne käytti häntä vastaan.

Hän myös kysyi oliko hänen työstään valitettu, mihin hänelle sanottiin että ei, he ovat hyvin tyytyväisiä hänen työntekoon, hän on osaa asiansa ja hoitaa hommat ongelmitta. Hän kysyi että haluatteko siis hänestä eroon, ja he vastasivat että hän saa nyt varoituksen ja asia arvioidaan uudestaan 4 viikon kuluttua, jolloin koeaika päättyy!

Tämä ystävä on siis erittäin kokenut ja taitava hoitaja, joka on tehnyt näitä hommia yli parikymmentä vuotta ja tehnyt myös paljon keikkatöitä, joten hän on tottunut työskentelemään eri paikoissa.

Eli, tämänkin asian valossa vahvistuu mun oma päätös, se todellakin oli oikea. Sairaalan (lähi)johdolla ei ole minkäänlaista halua kuulla kritiikkiä saati parantaa asioita. Tulee mieleen että kysehän on melkein korruptiosta. Ja siitä kärsii potilaat.

Mun ystävä nyt sitten miettii että haluaako hän jäädä tänne, kun kerran häntä ei täällä arvosteta. Ehkä sairaalan pitäisi vaan palkata Jamaikalaisia ja Filippiiniläisiä, he ovat onnekkaita kun ovat päässeet tänne töihin, eivätkä tee mitään vaarantaakseen sitä. Ja hoidon laatu pysyy ennallaan.

Viimeinen työpäivä

2009-12-01T16:12:00.003-04:00

Eilen oli sitten viimeinen työpäivä. Päätös lähteä on kyllä varmasti oikea, sillä jo herättyäni sunnuntaiaamuna alkoi jonkinmoinen ahdistus siitä, että huomenna pitää mennä töihin. Vaikka oli kyse viimeisestä työpäivästä…

Kun menin aamulla töihin, mua pyydettiin menemään aamupäiväksi ”päiväkirurgian osastolle”, koska niillä oli pula henkilökunnasta. Siellä oli sama, mukava, Guyanalainen Erika joka oli mun ”ohjaaja” kun vietin siellä puoli päivää orientaation aikana. Aamu meni kivasti, haastattelin ja valmistelin potilaita leikkaukseen (verenpaine, pulssi, saturaatio ja lämpö mitattiin ennen saliin menoa). Alustava haastattelu oli jo tehty ”pre-admission” klinikalla, joten ei tarvinnut montaa kysymystä esittää. Hämmästyttävää oli se, että kun joillekin potilaille (Leiko) annettiin esilääkkeeksi Diapamia 5mg, oli Diapamit ”huumekaapissa” ja kahden hoitajan piti tarkistaa lääke ja kirjata se lääkkeen seurantakorttiin ja potilaan papereihin!

Kun potilaat saapuivat heräämöstä saivat he kupin teetä tai kahvia, keksin tai pari, ja sitten he saivatkin jo pukeutua. Heille annettiin pikaiset kotihoito-ohjeet ja sitten hoito-apulainen vei potilaan pyörätuolilla ala-aulaan, jonne hoitaja oli potilaan hakijan soittanut. Potilaita ei todellakaan makuuteta kauaa, jotkut oli vaan n 30 min heräämössä ja ehkä n 15-30 min tällä osastolla!

Vaikka työ oli suht ”aivotonta” liukuhihnatyöskentelyä, uskon että olisin varmasti kyseisellä osastolla pystynyt vuoden työskentelemään. Työ itsenäistä, mukavia työkavereita, eikä ollut oikeastaan mitään steriilejä toimenpiteitä, joten ei tarvinnut stressata semmoisesta.

Iltapäivällä olin sitten salissa jossa laitettiin kipupotilaille injektioita selkään (facet block) läpivalaisulaitteen avulla. Siellä oli taas kaiken maailman sählinkiä menossa ja ajattelin taas kertaalleen että lähtöpäätös on oikea. Myös täällä, niin kuin Saudeissa oli, on monta hoitajaa jotka vaan eivät osaa käyttää omia aivoja (koska monessa maassahan sitä ei ”sallita”), tekevät asioita robottimaisesti eivätkä pysty ”ajattelemaan laatikon ulkopuolelle” (okei, toi kuulostaa tyhmältä suomeksi, mutta siis ”to think outside the box”).

Sain myös palkkashekin, ja palkka oli kyllä parempi kuin odotin! Taas meni suuri summa sairaskuluvakuutukseen, kyllä me eurooppalaiset ollaan onnekkaita kun on ”ilmainen” terveydenhuolto. Toisaalta veroihin ei sitten mennytkään paljon mitään. Mutta sitten oli vielä sosiaalimaksuja ja liittomaksu (ja vuokra), joten kyllähän niistäkin silti jonkinmoinen summa kertyi. Yllätyksekseni osastonhoitaja kertoi vielä, juuri kun olin lähdössä, että mulle olisi vielä yksi shekki, viimeisen viikon palkka (!), jonka saisin hakea palkkatoimistosta. Siitä palkasta ei ollut onneksi vähennetty muuta kuin verot ja viimeisen kahden viikon vuokra. Joten en nyt sitten varmaan mennyt, ainakaan kauheasti, miinukselle tämän keikan takia =)

Craig oli läpivalaisemassa niitä selkiä mun salissa ja kysyi miten aion juhlistaa viimeistä työpäivää. Sanoin ettei mulla ole suunnitelmia, joten hän ehdotti että lähdettäis Rosa’s Cantinaan meksikolaiselle. Sanoin että sopii, ja hän sanoi että Dankin voisi varmaan tulla, ja Trish ja Teresa. Lopulta meitä olikin sitten kahdeksan tyyppiä, eli edellä mainitut, sekä Teresan kaveri Mike joka on täällä kolmen viikon lomalla, sekä Liz ja sen kaveri, Kanadalainen Gwen. Ilta oli mukava, ruoka todella hyvää, varsinkin mansikka Margaritat!

Bermuda Aquarium and Zoo

2009-11-29T18:17:00.008-04:00

Eilen käytiin Trishin ja Lizin (australaialainen, n 50v hoitaja, joka tuli leikkuriin 1kk sitten) kanssa Bermudan akvaariossa ja eläintarhassa.

Akvaario osuus oli upea ja valtava, siellä oli monta eri pienempää akvaariota joissa oli todella upeita (ja vähemmän upeita) kaloja. Oli myös valtava koralliriutta akvaario ja toinen iso akvaario jossa oli mm joku todella iso kala sekä hai.

Kalastajan unelmasaalis ;-)

Eläintarhan puoli ei ollut kovin iso, mutta siellä oli mm hylkeitä, flamingoja, ”puukenguruita” ja jättiläismäisiä kilpikonnia. Oli myös osio jossa oli liskoja ja jopa torakoita. Sitä en kyllä käsitä miksi niitä torakoita pitää siellä eläintarhassa pitää näytillä, kun niitä näkee ihan kotonakin ;-) No, turisteille sitten kai!

Alueella oli myös luonnontieteen museo, joka oli mielenkiintoinen. Siellä oli tietoa Bermudan historiasta, turismista, ekologiasta ym.

Täällä on jonkinlaista yritystä kierrätykseen, mutta sairaala ei sitä näytä pahemmin harrastavan. Roskat kerätään päivittäin (sunnuntaista en ole varma), ne jätetään ainakin kaupungissa kadunvarteen ja noukitaan sieltä. Suurin osa roskista poltetaan täällä.

Vessajätteet menee maan alle tankkiin, josta ne sitten päätyy (jonkin prosessin jälkeen?) mereen.

Eilen oli taas aika kylmä, eli illalla joku 17 astetta ja iltapäivällä tuuli aika kovaa. Kun lähdettiin akvaariolle oli aurinkoista ja lämmintä, joten mulla ei ollut pitkähihasta mukana. Mutta, kun myöhemmin syötiin ulkona terassilla, niin mä kyllä palelin lähes koko ajan!

Täällä on satanut lähes joka päivä parin viikon ajan, mutta ne kolme päivää kun kuninkaalliset oli täällä, oli aurinkoista ja lämmintä. Tänäänkin oli n 21 astetta ja aurinkoista. Kävelyllä kävin, mutten ole paljon muuta tehnyt. Huomenna viimeinen työpäivä!

Ankkarokissa elokuussa mun edessä seiso mies jonka T-paidassa luki Bermuda Aquarium and Zoo!

Kiitospäivä

2009-11-27T17:12:00.000-04:00

Kalkkunan leikkausta

Eilen oli Kiitospäivä, eli Thanksgiving, USA:ssa. Myös täällä Bermudalla jotkut paikalliset juhlii sitä (monethan on asunut USA:ssa mm opiskeluaikana), ja tietenkin kaikki amerikkalaiset täällä.

Me oltiin juhlistamassa sitä amerikkalaisten Craigin ja Danin luona. Virallisesti Craig asuu vielä täällä asuntolassa, mutta Danin kämppis muutti maanantaina takaisin Australiaan ja Craig muuttaa nyt viikonloppuna Danin luo.

Niillä on sairaalan kämpäksi todella upea kämppä, valtava keittiö ja olohuone, kummallakin omat kylppärit (ja toisessa poreamme) ja valtavat vaatehuoneet. Siitä kämpästä tuleekin varmaan ”party-central” =)

Craig oli ostanut 10kg kalkkunan, Dan teki paahdettuja kasviksia ja vieraat toivat ruokaa mukana. Oli mm bataatti-sosetta, salaattia, maissileipää, karpalohilloa ja lohkoperunoita. Ruoka oli todella hyvää.

Juhlien piti alkaa klo 19, mutta me tiedettiin etteivät pojat kuitenkaan ole ajoissa valmiita, joten me lähdettiin asuntolasta vasta klo 19.30. Syömään päästiin, hyvin nälkäisinä, vasta klo 21.10 aikaan…

Meitä oli 11 henkilöä, yhdeksästä eri maasta, eli: USA, Kanada, Jamaika, Englanti, Australia, Uusi-Seelanti, Guyana, Etelä Afrikka ja mä Suomesta. Ennen kuin me syötiin, pidettiin me kaikki toisiamme kädestä, ja Dan toivotti kaikki tervetulleeksi, piti pienen ”puheen” ja rukoili. Sitten alkoi herkuttelu. Ruokaa oli ihan älyttömästi ja sitä jäi myös paljon yli. Huomasin että vatsa tuli täyteen ihan liian nopeasti, täytyy ruveta harjoittelemaan joulua varten ;-)

Loppu rupeaa häämöttämään

2009-11-26T17:27:00.003-04:00

Pääkadulla saa samaan kuvaan joulukoristeet ja palmut!

Liput on nyt sitten varattu! Ja kyllä sai tänäänkin stressata tän lähdön takia. Mulle oli siis sanottu että täällä saa olla 21 päivää työn lopettamisen jälkeen. Kun menin sitten ilmoittamaan asiasta asuntolan pomolle, sanoi hän että mun pitää lähteä kämpästä samana päivänä!!!!! Soitin sitten sille ”uusien työntekijöiden koordinaattorille”, ja hän sitten soitti sille asuntolanpomolle ja järjesti niin että saan olla asuntolassa vielä kaksi viikkoa.

Olin jo ehtinyt silti tehdä plan b:n. Trish on talo(ja kissa)vahtina pari viikkoa yhdelle anestesialääkärille, joka on lomalla Uudessa-Seelannissa. Olisin ollut sitten siellä viikon ja lähtenyt täältä jo 7.12. Mutta, nyt lähden täältä sunnuntaina 13.12 (Craigin synttärijuhlia seuraavana aamuna…), vietän yön samassa hotellissa NYC:issä kun menomatkalla (pitäähän jouluinen Manhattan kokea!) ja lennän Suomeen 14.12 illalla, perillä olen siis keskiviikkona 15.12 aamulla. Juuri sopivasti viikkoa ennen joulua, jotta ehtii toipua jet-lagistä ;-)

Niin, ja se, että maanantai 30.11 todellakin on mun viimeinen päivä, kävi ilmi sillä, että eilisen ”salitapahtuman” jälkeen oltiin osastonhoitajan huoneessa käymässä läpi asiaa, ja huomasin yks kaks lapun pöydällä, jossa oli mun nimi ja viimeinen työpäivä. Kun muut lähti huoneesta, kysyin häneltä että ”onko tuo nyt siis mun viimeinen työpäivä”, ja hän sanoi että ”ainiin, unohdin koko asian…” Eli, jos ei oltais oltu siellä huoneessa, en olisi saanut sitäkään varmaan tietää varmuudella kun ties milloin.

Olen myös saanut jo yhden työtarjouksen Ruotsista, mutta katsotaan nyt mihin minä päädyn. Kauan en joka tapauksessa aio Suomessa olla, mutta vähintään tammikuun kolmannelle viikolle asti, sillä olen kaverin luona kissavahtina kaksi viikkoa!

Me Naiset suosittelee :-)

2009-11-25T17:26:00.005-04:00

Olin jo aikaisemmin huomannut että lukijoita oli tullut mun blogiin Me Naiset lehden kautta, mutta unohdin asian, kunnes taas tänään huomasin että parikin lukijaa oli tullut sitä kautta. Päätin sitten käydä niitten nettisivuja katselemassa, löysin blogit kohdan, ja siellä oli mun blogi! Lehti siis suosittelee mun blogia. En tiedä onko joku tuttu lähettänyt sinne linkin vai miten se blogi on sinne päätynyt. Eka olin ihan paniikissa, eihän sinne uskalla enää kirjoittaa mitään ;-)

Mutta, julkisella blogilistallahan se on, joten kyllähän mä tiesin että sitä varmaan monet lukee. On vaan vähän noloa kun tämä leikki loppuu lyhyeen… Mutta kaikille tiedoksi, etten ole koskaan ennen irtisanoutunut näin nopeasti ulkomailla, ja en ole todellakaan tänne julkisesti kaikkia syitä kirjoitellut. Mutta pääpointti on se että työpaikka ei todellakaan ollut semmoinen kuin odotin. Enkä myöskään halua olla osallisena hoitotyössä, joka ei mielestäni aina ole laadultaan kovin korkeaa. Tänäänkin tapahtui jotain, mun salissa, minkä lopputulos ei näytä hyvältä, ja toivon todella että asiaa tutkitaan.

Salien ikkunoista on upeat näköalat. Voisivat vaan pestä ikkunoita vähän useammin...

Kyllä meillä on merinäköala, ei vaan kuvasta näy kauhean tarkasti!

Tänään sain sitten varmuuden siitä, että viimeinen työpäivä on todellakin maanantai 30.11. Olisin kyllä ihan hyvin voinut työskennellä viikon loppuun, mutta ei sitten! Enää kolme työpäivää, jee!!! Huomenna varmistuu että kauanko täällä nyt loppujenlopuksi saa olla töitten loputtua, ja käyn myös juttelemassa asuntolan pomon kanssa, varmistamassa että saan olla vielä asunnossa töitten loputtua. Eli, jos asiat menee niin kuin haluan, lomailen sitten täällä vielä noin kaksi viikkoa, mikäs täällä ollessa kun ei töitä tartte tehdä, ja palaan Suomeen maanantaina 14.12.

Bermuda täyttää tänä vuonna 400 vuotta, ja Kuningatar Elisabeth II on nyt täällä kolmen päivän vierailulla. He lensivät tänne eilen Lontoosta British Airwaysin erikoislennolla ja asuvat kuulemma pääministerin luona. Yksi työkaveri oli aamulla käynyt kaupungilla katsomassa kun Kuningatar ja Prinssi Philip olivat ajanut ohi avonaisilla hevoskärryillä.

Irtisanouduttu, melkein ainakin...

2009-11-23T18:36:00.003-04:00

Bermudan anglikaaninen katerdraali

Tänään meni työpäivä tosi nopeasti. Koko aamun olin mukana leikkauksessa, kirurgi oli mukava ja homma sujui! Sen jälkeen olikin jo ruokatunti. Kun tulin syömästä oli tämän inhottavan plastiikkakirurgin, Dr J:n leikkaus juuri alkamassa. Ei mennyt kauaa kun hän rupesi huutamaan toiselle hoitajalle, ihan mitättömästä jutusta, kyse oli sitä paitsi väärinkäsityksestä. Se sitten valitteli pitkän aikaa, ja sanoi sitten mulle ”tervetuloa Bermudalle”. Sanoin sitten siihen, etten jää, irtisanoudun tänään. Hän sitten harmitteli, sanoi että olen yksi niistä hyvistä hoitajista! Ihmettelen kyllä tuota, koska olen työskennellyt hänen kanssa vain kerran ennen, silloin hänellä oli vain yksi leikkaus. Taisi olla jotain ”aivopeliä” (mindgame), ja tarkoitettu sen hoitajan korville, jolle hän huusi. Mikä idiootti!

Kello 14.30 mulla sitten olikin taas tapaaminen sen ”ylihoitajan” kanssa. Irtisanouduin, ja hän vaikutti mun mielestä vähän liiankin positiiviselta ;-) Muutenkin hän taas puhui ummet ja lammet ihan asiaankuulumattomia juttuja… Hän oli myös siltä mieltä että viimeinen työpäivä olisi ensi maanantai, eli kun viimeinen päivä, palkanlaskun takia.

Sitten kävin ilmoittamassa osastonhoitajalle, hän ei ollut asiasta vielä kuullut. Hän olisi kovin halunnut että olisin katsonut koeajan loppuun (tammikuun puoliväli), sanoin että niin olin suunnitellutkin, mutta ”ylihoitaja” halusi vastauksen tällä viikolla. Hän käski mun silti miettiä asiaa yön yli.

Seuraavaksi mun piti tavata ”new hire coordinator” (uusien työntekijöiden koordinaattori) henkilöstöhallinnossa. Hän halusi tietää yksityiskohtaisesti syyt lähtöön, latelin sitten niitä ja hän kysyi voisinko jutella myös ”quality and risk managementin” (laatu ja riskienhallinta) kanssa näistä ongelmista mitä mun mielestä leikkausosastolla on. Ihan sama, joten sanoin että käy se. Eli se tapahtuu sitten varmaan tällä viikolla joskus.

Kysyin myös mun lähdön aikataulusta ja hän sanoi että ihan höpöä että pitäis muka lopettaa kuun viimeisenä päivänä. Joten luultavasti olen kaksi seuraavaa viikkoa töissä, sitten saan olla täällä vielä viikon jos haluan, eli ehdin vielä täällä vähän turisteeratakin ;-) Eli näillä näkymin palaan Suomeen kolmen viikon kuluttua.
Koordinaattori oli myös sitä mieltä että mun olisi pitänyt katsoa koeajan loppuun, mutta sanoin että kun mut nyt oli vähän niinkuin ”painostettu” tekemään päätös, niin en sitä enää halua muuttaa. Olen jo ollut niin innoissani että pääsen jouluksi kotiin, etten sitä enää peru! Sitä paitsi monet töissäkin tietää että lähden, joten en senkään takia haluaisi enää jatkaa 1.5 kk. Hänkin käski silti vielä miettiä asiaa huomiseen.

Jouluksi kotiin!

2009-11-21T15:02:00.004-04:00

Nyt se on sitten päätetty! Palailen maitojunalla kotiin jouluun mennessä! Nyt kun päätös on tehty, tuntuu se oikealta ja helpotuksen tunne on valtava!

Perjantaina meidän leikkausosaston ”opetushoitaja” tuli juttelemaan mun kanssa. Hän kyseli miten menee ja ajattelin olla rehellinen ja sanoin etten ole varma onko tämä oikea työpaikka minulle. Hän sanoi että on harmi jos lähde, mutta päätös on mun oma. Hän myös sanoi että jonkin verran hoitajia (vuoden, parin aikana ainakin kaksi englantilaista ja yksi amerikkalainen) on lähtenyt 3kk koeajan aikana.

Ei mennyt kauan tuosta juttelusta, kun ”ylihoitajan” (Program manager for the surgical program) sihteeri soitti ja sanoi että mun pitää mennä tapaamaan ”ylihoitajaa” klo 14.30 (eli n 4h myöhemmin). Nopeaa toimintaa… Trish on yrittänyt saada aikaa ”ylihoitajalle” koko viikon, mutta sai ajan vasta ensi tiistaille.

”Ylihoitaja” on reilusti päälle viisikymppinen Bermudalainen joka asui pari vuosikymmentä Englannissa ja on asunut täällä sen jälkeen parikymmentä vuotta. Ensiksi hän jutteli vähän niitä sun näitä, ihan asiaan kuulumattomia juttujakin, ja lopulta palasi asiaan.

Hän sanoi että mulla on ollut osastonhoitajan (irlantilainen, joka on ollut täällä varman parikymmentä vuotta) kanssa väliarvio. ”Ei ole”, sanoin. ”Kyllä on” hän sanoi. ”Olinko itse silloin paikalla” kysyin häneltä. ”Kyllä” hän vastasi. Silloin muistin että reilu viikko sitten osastonhoitaja oli kysynyt voinko käydä hänen huoneessaan ja hän halusi kysyä kuulumisia. En todellakaan tajunnut että se oli ollut väliarvio! Kysyin myöhemmin Trishiltä ja Teresalta, olivatko he tienneet että heidän tapaamisensa osastonhoitajan kanssa oli ollut väliarvio, ja he olivat yhtä ällikällä lyötyjä… Sekin varmaan kertonee jotain tästä paikasta! Joka tapauksessa ”ylihoitaja” oli kadottanut mun arviointikaavakkeen…

”Ylihoitaja” sanoi että on ihan mun oma päätös jos haluan lähteä, mutta että jos on onneton töissä on parempi lähteä, ettei se tartu muihin työntekijöihin. Hän halusi minun ajattelevan asiaa viikonlopun yli ja että ensi viikolla hänen sihteeri soittaa ja antaa mulle ajan ”ylihoitajan” tapaamiselle, ja silloin mun on annettava päätös (ja mä kun olin ajatellut sinnitellä tammikuun puoleenväliin). No, parempi näin.

Sitten hän kyseli syitä miksi haluaisin lähteä. Otin esiin vihkoni, johon olin listannut plussia ja miinuksia, ja kerroin samat syyt, jotka olin myös kertonut ”opetushoitajalle” kun meillä oli tapaaminen reilu viikko sitten. ”Ylihoitaja” selaili joitain mun papereita samaan aikaan, ei edes vaikuttanut kauhean kiinnostuneelta. Esitti kyllä joitain kysymyksiä, sitten hän keskeytti mut ja sanoi että nuo on vain tekosyitä, vaikka siis kaikki oli syitä miksi en viihdy töissä (mm aseptiikka, siisteys, peittely materiaalit, peittelyt, kamojen tuhlaus, kirurgien käyttäytyminen, pukukaappien puute jne. Kerron näistä syistä enemmän myöhemmässä postauksessa). Hän käski minun miettiä viikonlopun yli, mikä on OIKEA syy!!! Jos mulla oli vielä ennen tapaamista pieni epävarmuus siitä, haluanko todellakin lähteä, niin se ainakin hävisi tuon tapaamisen myötä!

Illalla oli yhden amerikkalaisen hoitajan, Andrean, läksiäiset meidän asuntolassa, mutta meidän yläpuolella olevassa kerroksessa. Juttelin siellä monien kanssa, ja monet oli samaa mieltä ettei osastonhoitaja ja ”ylihoitaja” vaikuta kauhean kiinnostuneilta tekemään asioitten muuttamiseksi mitään.

Täällä on vähän sama meininki kuin Saudeissa, halutaan enemmän paikallisia ihmisiä töihin, ja varsinkin korkeisiin toimiin. Periaatteessahan se on ihan hyvä idea, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos joku paikallinen, joka on ainakin näennäisesti yhtä pätevä kuin sinä, haluaa sun työpaikan, menetät sen. Tiedän parikin ihmistä täällä jotka ovat joutuneet vaihtamaan osastoa sen takia. Se myös tarkoittaa sitä että korkeassa toimessa voi olla joku, joka ei kykene/jaksa/viitsi hoitaa asioita parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Bermudalla on karibialainen mentaliteetti, asiat toimivat täällä välillä tuskastuttavan hitaasti. Eilen meinasi mennä hermot kaupassa kun oli vähän kiire (juhlimaan!) ja edellinen asiakas sekä myyjä olivat melkein koomisen hitaita, ihan kuin olisivat olleet huumeissa tai jotain, mitä siis eivät varmaankaan olleet!

Eiliset juhlat olivat taas ihan huippubileet! Puoli iltaa laulettiin taas karaokea, aluksi jotkut lauloi yksin, mutta pian lauluista tuli ryhmälauluja, ja suurin piirtein kaikki lauloi. Töistä oli aika paljon porukkaa, oli kiva nähdä joitakin ihmisiä ensimmäistä kertaa töitten ulkopuolella. Sosiaalielämää ja bileitä jään ehdottomasti kaipaamaan. Mutta, ei kyllä näinkään voi loputtomasti elää, tänäänkin on yhden heräämöhoitajan läksiäiset, hänen kolmantensa (oltiin niissä toisissa joskus kk sitten, siellä missä tanssin salsaa ensimmäistä kertaa!). Elikkä, luultavasti taas todella hauskat juhlat tiedossa.

"Total eclipse of the heart" taisi olla suosituin laulu!

Eilinen ilta oli lämmin, mutta tuulinen. Jossain vaiheessa iltaa seisoin parvekkeella, T-paidassa, ja katselin sairaalaa. Toisaalta on kyllä haikea olo lähteä, saari on niin upea, ilmasto sopivampi ja olen saanut todella mahtavia kavereita.

Kun nyt olen näitä asioita miettinyt niin mietin miksi tällä kertaa en pysty sisulla kärvistelemään, kun se on ennenkin onnistunut. Ensimmäinen vuosi jonka vietin Saudeissa 2001-2002 oli todella vaikea, työ oli huonoin ja rankin mikä mulla koskaan on ollut, mutta päätin olla siellä koko vuoden. Mutta ehkä se on osasyy. Päätin sen jälkeen etten koskaan enää aio olla työpaikassa jossa olen niin onneton. Toinen syy voi myös olla se, että kaipaan siskontyttöäni ihan mielettömästi, haluan ehdottomasti olla enemmän osana hänen elämäänsä. Eli, haluan olla niin lähellä että voin silloin tällöin käydä edes viikonloppuisin käymässä, enkä vaan lomilla kerran, kaksi vuodessa. Olen siis sen suhteen tehnyt jo suunnitelmia, mutta niistä myöhemmin enemmän. Suomeen en joka tapauksessa jää asumaan, se on kyllä lähes varmaa.

"Siellä minne aurinko ei paista..."

2009-11-21T11:35:00.004-04:00

Ei oikein ollut postaukseen sopivaa kuvaa ;-) joten kuva ihanasta sushi ateriasta jonka söin torstaina!

Koko tän viikon olen ollut tähystyssalissa. Siis paksusuolentähystyksissä. No, on meillä ollut muutama vatsalaukuntähystyskin. Tähystyksiä on ollut n 12-14 päivässä. Ja kerrankin on ollut lähes mukava viikko töissä ;-)

Maanantaina meni puoli päivää kun kaikki oli mun mielestä aika ällöttävää. Ennen ei ole onneksi pahemmin tarvinnut olla mukana näissä toimenpiteissä, koska yleensä ne hoidetaan omalla osastollaan (Endoskopiassa). Ja, jos joku tarvitsee nukutuksen, ja toimenpide tehdään leikkausosastolla, tulee endoskopian henkilökunta tekemään toimenpiteen. Loppupäivästä homma ei enää ällöttänyt ja oli oikeastaan mukavaa!

Päivät menee nopeasti, koska toimenpiteet ja vaihdot on niin nopeita, mutta koska ei tarvitse pukeutua steriilisti eikä ole pesuja eikä peittelyjä, ei tarvitse stressata eikä työskennellä niin hiki hatussa. Porukka on ollut pääasiassa mukavaa, lähes kaikki lääkärit myös.

Välinehuolto onneksi pesee nykyään skoopit (”tähystyslaitteet”), vielä pari kuukautta sitten se oli hoitajien hommaa! Me vaan laitetaan pöydät valmiiksi, testataan skoopit ja huuhdellaan ne läpi salissa ennen viereiseen pesuhuoneeseen siirtoa.

Yhden aamupäivän vietin kyllä pesemällä niitä, meidän pitää osasta se koska iltavuorossa yksi hoitaja pesee ne mitä välinehuolto ei ole ehtinyt päivällä pestä (colonoskooppeja on 6, niitä tähystyksiä n 10-12 päivässä). Siinä on aika monta momenttia mitä pitäämuistaa, missä järjestyksessä pestään, mitä letkuja ym pitää milloinkin kiinnittää että tulee pestyä oikein jne. Mutta oli siis mukava aamupäivä, vaikka vähän kiire olikin, mutta sai miettiä omia ja keskittyä vaan yhteen asiaan kerralla!

Täällä vakuutusyhtiö maksaa jokaiselle yli 50-v tähystyksen, ja sen jälkeen tarpeen mukaan 5-20 vuoden välein. Joten täällä on paljon tähystettäviä, suurin osa on juuri noita kontrolleja. Nuo kontrollit on todella nopeita, nopeimmat kestää vaan 8-10 min, mutta aina välillä löytyy jotain ja toimenpide kestää vähän kauemmin.

Eilen yhdelle lääkärille, joka on täällä töissä, tehtiin kontrollitähystys. Musta se oli vähän outoa että hän teetti sen omalla työpaikalla. Lääkärit silti tienaa täällä todella hyvin, ja jos menee omasta tahdosta USA:han toimenpiteeseen, jonka voi suorittaa täällä, korvaa vakuutus siitä silti puolet (jos siis toimenpidettä ei voi tehdä täällä korvaa vakuutus koko homman). Tuskin tämä nopea toimenpide on mitenkään älyttömän kallis. Sitten hän vielä ennen toimenpidettä harmitteli ettei ollut ehtinyt sanoa Andrealle hyvästi, joten Andrea haettiin paikalle hyvästelemään! Myös yksi toinen hoitaja kävi salissa vitsailemassa lääkärille, että hänellä on videokamera ja hän filmaa toimenpiteen. Ei oikein tuntunut todelliselta…

Bermudalaisia taloja

2009-11-17T18:44:00.007-04:00

Käytiin sunnuntai-iltana, kun aurinko vihdoin alkoi paistaa sateisen viikon ja viikonlopun jälkeen, Trishin kanssa kävelyllä. Käveltiin eri reittiä kaupunkiin kuin tavallista. Otin paljon kuvia taloista matkan varrella. Harmi vaan että aurinko oli laskemassa, jotkut kuvat on vähän liian tummia. Mutta tässä nyt kuvapläjäys joka tapauksessa.

Sairaala

Vähän liian sininen talo!

Tiet on paikoin todella kapeita ja joka paikassa ei myöskään ole jalkakäytäviä.

Happy Valley Park, varmaan kiva paikka asua =)

Monien talojen seinissä on lintuja tai kaloja koristeina

Värikkäitä taloja, on kivan näköstä, eikä jokainen talo naapurostossa ole saman näköinen!

Vaaleansininen paloasema! Ja paloautotkin on neon-vihreitä.

Kaupungissa mentiin syömään pizzeriaan, jossa on saaren ainoa kiviuuni. Kokeilin semmoista eksoottista pitsaa kuin kylmäsavulohi! Pizzapohjan päällä oli ohut juustokerros, joka oli ollut uunissa. Sen jälkeen oli päälle laitettu kylmäsavulohisiivuja, punasipulia ja ranskankermaa. Oli kyllä hyvää, mutta ravintola oli aika hinnakas eikä palvelu ollut mitenkään erikoista, joten tuskin sinne palataan.

Rugby finaali

2009-11-15T13:40:00.003-04:00

Päätin sitten eilen lähteä mukaan katsomaan rygbya. Ja juuri kun oltiin Trishin kanssa lähdössä rupesi satamaan kaatamalla. Täällä on kolmenlaista sadetta. On tavallinen ärsyttävä tihkusade ja sitten kaatosade, jolloin sataa niin niin paljon ja niin kovaa että kadut lainehtii, eilenkin pahimmillaan oli n 5cm vettä kadulla! nuo kaksi edellistä sadetta ei täytä vesitankkeja (jälkimmäinen ei täytä koska sade tulee niin kovaa että se vain roiskuu katolta pois), eli toivottavin sade on ”säiliösade”, sopivan iso sade jolloin vesi valuu katolta vesisäiliöihin.

Me sitten jäätiin odottamaan pahimman sateen loppumista ja tihkusateessa lähdettiin kävelemään n 15-20 min päähän stadionille. Sisäänpääsymaksu oli $ 25 ja kahlattiin valtavien vesilätäkköjen läpi sisäpuolelle, jossa tavattiin Teresa. Teresa muutti eilen toiseen sairaalan asuntoon, koska hänelle tulee vieras parin viikon kuluttua ja tänne ei saa tuoda vieraita. Nyt Teresa jakaa 2 makuhuoneen kämpän, kummassakin huoneessa on omat kylppärit, Uusi Seelantilaisen avioparin kanssa, jotka onneksi matkustavat paljon.

Sade oli enää pientä tihkua ja mentiin istumaan. Finaali, Englanti vs Uusi Seelanti oli juuri alkamassa. Aikaisemmin Argentiina oli voittanut Australian pronssimatsissa. Kenttä näytti aika hyvältä, paitsi keskikenttä oli aika mutavellissä.

Ennen pelin alkua Uusi Seelantilainen joukkue, All Blacks, esitti Maorien sotatanssin, Hakan. Wikipediasta tietoa siitä löytyy suomeksi täältä ja englanniksi täältä. All Blacks joukkueen Haka tanssista tietoa englanniksi täällä.

All Blacksien esittämä Haka

Peli oli aika raju, paljon hurjia ”kolareita” ja ”taklauksia”, mutta aika tylsä, ensinnäkin koska en tiedä pahemmin säännöistä mitään, ja toiseksi koska kenttä oli valtava ja välillä pelaajat oli aika kaukana ja lähes koko ajan makasivat kasana pallon päällä ;-) Pelaajia on kerralla 15 kentällä, ja ainakin joillakin oli hammas suojat ja parilla oli jonkinlaiset pääsuojat, mutta muuten suojia ei ollut. Uusi Seelantilaisilla oli mustat vaatteet, Englantilaisilla siniset paidat ja sini-vaaleanpunaiset sortsit sekä vaaleanpunaiset sukat!

Kuvat saa valtaviksi klikkaamalla niitä

Peliä pelattiin kaksi erää, 30 min kumpaakin ja välissä oli yksi n 5 min tauko. Uuden Seelannin joukkue oli ylivoimainen ja voitti luvuin 24-0.

Pelin jälkeen tavattiin Dan ja Craig, jotka olivat ihan litimärkiä sadekuurosta. Alueella oli suuri juomateltta, jonka ”lattia” lainehti lähes kokonaan vedestä. Näin märkää siellä ei ole kuulemma koskaan ennen ollut. Siellä soitti myös bändi. Pian alkoi taas tihkumaan, ja käytiin syömässä. Jaksettiin olla siellä kentällä noin puolitoista tuntia pelin jälkeen, sitten päätettiin että on liian märkää ja lähdettiin kotiin.

Tänään sitten taas sataa, edelleen. No, hyvä syy vihdoin siivota huone ja sitten illalla mennään Trishin, ja ehkä Craigin ja Danin, kanssa Intialaiseen ravintolaan syömään.

Lohta ja tequilaa!

2009-11-14T18:23:00.003-04:00

Eilen kokkasin, tai oikeastaan höyrytin, lohta, perunaa ja vihanneksia neljälle kaverille. Oli vasta toinen kerta kun kokkasin itse, keskiviikkona höyrytin itselleni ”koeannoksen”. Muuten olen syönyt ravintolassa, Craigin tekemää ruokaa (Craig tykkää kokata ja kokkaa meille aika usein, me sitten maksetaan hänelle), salaatteja tai leipää. Olen myös ostanut kaupasta valmista ”kotitekoista” lämmintä ruokaa. Täällä lähes kaikissa ruokakaupoissa saa itse kasata annoksensa, valinnanvaraa on paljon, löytyy salaatteja sekä terveellistä ja vähemmän terveellistä ruokaa. Annos punnitaan kassalla. Enkä muuten ole lihonut, vaan itse asiassa laihtunut =) Ravintolaruoka alkaa jo oikeastaan vähän kyllästyttämään.

Eli, Saudeissa ”tutustuin” kertakäyttöisiin (okei, ei kovin ekologista) höyrytyspusseihin. Todella käteviä. Laitoin yhteen pussiin viipaloidut perunat, pariin pussiin tuoreita vihreitä papuja, parsakaalia ja porkkanoita (porkkanoita jouduin metsästämään oikein olan takaa! Vasta kolmannesta kaupasta löytyi ylikallis porkkanapussi. Raastettua porkkanaa ja pakasteporkkanoita kyllä löytyy, mutta nekin siivuja, ei esim babyporkkanoita. Jopa Saudeissa oli niitä!). Laitoin vihannesten mukaan vähän oliiviöljyä ja suolaa. Lohifileiden päälle laitoin sitruunapippuria.

Kaikki kehui ruokaa todella hyväksi, varsinkin sen terveydellisyyden takia. Silloin kun laitoin vain itselleni, kesti ruoanlaitto n 10 min! Juotiin sitten ruoan kanssa pari pulloa viiniä ja seuraavaksi korkattiin mun tequilapullo, tehtiin Margaritoja sekä shottailtiin tequilaa, ½ dl mitasta, kun ei ollut shottilaseja =) Mulla oli myös mukana pienenpieni (siis 1dl tai vastaava) pullo Turkinpippurivodkaa, se oli kaikille uusi tuttavuus, mutta vain Craig taisi tykätä siitä ;-)

Meidän ex-tempore bileisiin tuli mukaan pari muutakin asuntolasta ja pian Jamaicalainen Shavonne opetti meille, reggaen tahtiin, miten karibialaiset tanssii. Osa liikkeistä on aika provosoivia, eli kuten monet tanssii Cafe Cairossa! Eli todella hauska ilta kaiken kaikkiaan.

Tänään olisi tarkoitus mennä rugbyn finaaliin, jossa Englanti ja Uusi Seelanti pelaa vastakkain(!), Trish ja Teresa haluavat tietysti kovasti tietää kumpaa kannustan. No, Englantialaisia, totta kai! Toisaalta, olen jutellut Uusi Seelantilaisten pelaajien kanssa, ja Englantilaiset eivät edes tulleet tervetuliaisjuhliin… Sen jälkeen on päätösjuhlat, ulkona kentällä, jossa on live musiikkia. Mutta, ulkona on nyt satanut kaatamalla jonkin aikaan, joten saa nähdä viitsinkö lähteä.

Pyhäpäivä

2009-11-11T20:23:00.004-04:00

Eilen oli vähän positiivisempi päivä. Sain vihdoin juteltua meidän ”clinical instructorin”, eli jonkinlaisen opetushoitajan, kanssa. Sanoin suoraan mitä mieltä olin asioista, hän kuunteli ja oli selvästi kiinnostunut mun mielipiteistä hygieniatasosta ym. Musta tuntu ettei mulla ole mitään hävittävää, jos ne haluaa lähettää mut suorapuheisuuden takia kotiin, niin sittenpähän lähettävät.

Nyt olen ajatellut sinnitellä täällä puoli vuotta (näyttää paremmalta CV:ssä) ja suunnittelen jo tulevaa. Suomeen en jää asumaan, mutta lähemmäksi joka tapauksessa.

En viitsinyt kysellä osastonvaihdon mahdollisuudesta, koska jo yksi neljä kuukutta sitten tullut etelä-afrikkalainen on pyytänyt siirtoa heräämöön, ja siinä on ilmeisesti jotain ongelmia. Periaatteessa voi siirtoa anoa vasta vuoden jälkeen. Ja sitä paitsi, jos joudunkin ojasta allikkoon. Onkin sitten hankalampi lähteä jos on jo siirretty toiselle osastolle.

Nyt kun ”honeymoon period” on ohi, niin on tämä aika ahdistavan pieni ja kallis paikka. Saudeissa pystyi sentään käydä shoppailemassa kun ahdisti, ja lomallekkin pääsi parin kuukauden välein! Täällä lomaa on vain n 3 vkoa vuodessa (Saudeissa 8!!!). Eli, nyt kun olen päättänyt lähteä, niin ei edes tee mieli jäädä, vaikka työ yks kaks muuttuisikin paremmaksi. Siskontyttöäkin on kova ikävä, tuntuu ihan käsittämättömältä etten näe häntä vielä lähes puoleen vuoteen.

Saari on kyllä edelleen aivan ihana ja upea ja viikonloput huippuja. En todellakaan kadu tänne lähtemistä, olen saanut mahtavia kavereita, hauskaa on ollut ja mulle on vihdoinkin alkanut selkiytyä mitä oikeasti haluan mun elämältä. Ei siihen mennytkään kun 35 vuotta ;-)

Töiden jälkeen käytiin kaupungilla ja mentiin syömään Cafe Cairoon, joka on mun lempi ruokaravintola täällä. Yleensä tilaan Libanonilaisen kanavartaan, Shish Tawookin. Todella hyvää. Eilen tilattiin myös hummusta, sitä olinkin jo kaivannut. Päivällä siellä siis syödään, ja me käydään siellä usein klo 17-19 välillä, koska silloin ruoka ja juoma on -25%. Täällä päivällisaika on yleensä n 19-22. Illalla paikka muuttuu villiksi yökerhoksi. Myös Pickled Onion, jossa käydään usein iltaa viettämässä, on ruokaravintola klo 22 asti, sen jälkeen siellä on live musiikkia tiistai-lauantai iltaisin.

Shish Tawook couscousin kanssa

Tänään on pyhäpäivä, kaatuneiden muistopäivä, ja ulkona on satanut ja tuullut ihan koko päivän. Ja suurin piirtein kaikki on kotona asuntolassa, vain pari on töissä, ja kaikilla on yhtä tylsää. Voi sanoa että on ollut aika ärsyttävä päivä… Äsken katsottiin elokuva, Enkeleitä ja Demoneita. Kaikki oli vissiin sen nähnyt, onneksi minäkin, koska oli aika ärsyttävää katsoa kun kaikilla oli koko ajan jotain kommentoitavaa…

Täällä kanssa ravaa koko ajan porukkaa, jotka on joskus asunut täällä, muttei enää. Monet tulee tänne viettämään 1h ruokatuntiaan ja toiset pesemään pyykkiä. Päivällä käytävän läpi kulkee työporukkaa, joilla on toimistot tässä rakennuksessa ja ovat menossa sairaalaan. Voisivat todellakin laittaa lukot käytävän oviin!.

Maitojunalla kotiinko?

2009-11-09T17:30:00.002-04:00

Pulkkamäki? Ei, vaan ison hotellin kalkkikivinen sadeveden "puhdistaja" juomavedeksi.

Niin, mä nyt ihan vakavissani mietin että nielenkö ylpeyteni ja lähden täältä joulukuun lopussa. Ensimmäisen 3kk aikana (koeaika) saa lähteä milloin haluaa, muuten on 3kk irtisanomisaika. Saarelta en todellakaan haluaisi lähteä (vaikka maksa varmaan kiittäisi…), mutta en tiedä pystynkö/haluanko työskennellä tolla osastolla. Onneksi ei ihan vielä tarvitse päättää mitään, pari viikkoa voin vielä miettiä. Toinen vaihtoehto on tietenkin kokeilla vielä pari kuukautta, ja vain lähteä, jos edelleen tuntuu siltä ettei täällä työskentely kerta kaikkiaan onnistu. Jotkut on tehnyt sillain, mutta en oikein haluaisi lähteä niin epärehellisesti. Mutta 3kk irtisanomisaika on pitkä, jos on päättänyt lähteä!

Edelleenkään ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta kaikki on edelleen niin epästeriiliä, sekavaa ja hankalaa. Olihan mulla Saudeissakin joku kriisi alussa, eli voihan tämä olla jotain kulttuurishokkiakin, tai koti-ikävää, mutta kyllä mulla on ihan eri fiilikset kuin silloin, ja osittain eri syistäkin.

Tänään myös Trish kertoi kuinka heidän salissa piti ottaa läpivalaisu potilaasta. Hoitajat saa tuoda laitteet saliin, mutta vain röntgen-teknikko saa ottaa kuvan. Ortopedi oli hermostunut teknikon odottamisesta ja oli käskenyt yhden hoitajan ottamaan kuvan. Hän ei ollut ensin suostunut, kuten ei myöskään anestesialääkäri, mutta lopulta hoitaja oli sitten ottanut kuvan. Kun teknikko tuli paikalle ja huomasi että kaksi kuvaa oli otettu, teki hän valituksen jollekkin. Kun osastonhoitaja oli tullut saliin ottamaan asiasta selvää oli ortopedi väittänyt ettei hän ollut käskenyt kenenkään ottaa kuvaa!!! Ihan uskomatonta!

Meillä oli myös tänään tämä maailman lapsellisin plastiikkakirurgi, joka oli onneksi hyvällä tuulella. Mutta kyllä hän silti valitti jokaisesta hitsin asiasta. Ja mulle varotettiin etukäteen että mitä ja miten pitää olla sille AINA valmiina jne, muuten se vetä hirveät pultit. Aah, sitä päivää kun ei enää tarvitse työskennellä kirurgien kanssa ;-)

Täällä on ilmat ruvennut pikkuhiljaa viilenemään. Päivisin on vain n 20c ja aika tuulista. Lähes päivittäin myös sataa jonkin verran. Viime yönä en kuullut pikkusten puusammakoiden sirkutusta, ehkä ne ei sirkuttele näin ”viileällä” ilmalla.
Perjantaina meidän piti mennä suositun ravintolan ”Happy Hour” kauden päättäjäisiin. Ravintola sijaitsee 5-tähden hotellissa lahden toisella puolella, ja happy hour vietetään ravintolan terassilla. Koska perjantaina myrskysi aika lailla oli tilaisuus peruttu. Me sitten mentiin pariin muuhun paikkaan, mutta oli aika tylsää ja mä olin tosi väsynyt, joten olin kotona jo puolen yön aikaan.

Lauantaina käytiin taas lautalla Dockyardilla, lounaalla ja vähän kiertelemässä. Aurinko paisto, mutta tuuli edelleen jonkin verran ja neule oli pidettävä päällä, ensimmäistä kertaa päiväsaikaan! Käytiin myös Rommi kakku tehtaalla, maistamassa rommikakkuja. Oli mm banaanin, kahvin ja kookoksen makusia, mutta mun lemppari oli ihan peruskakku. Rommikakut on maustettu paikallisella Goslingin Black Seal rommilla. Rommi, jota on valmistettu vuodesta 1863, on saanut nimensä, "Musta Sinetti", koska ensimmäisen maailmansodan jälkeen rommi myytiin Brittiläisten uupseerien käytetyistä shamppanjapulloista, ja korkki sinetöitiin mustalla sinettivahalla. Rommi on pohjana kahdelle Bermudalaiselle drinkille, Rum Swizzle ja Dark n' Stormy, sekä sillä maustetaan myös paikallinen kalakeitto.

Rommikakku

Illalla oli pääkadulla, eli Front Streetillä, katujuhlat, vaikka ne oli kyllä itse asiassa parkkipaikalla. Juhlat oli siis Rugby-kilpailun tervetuliaisjuhlat. Drinkit oli halpoja, $5 kappale, eli n €3,50 (yleensä, happy houria lukuun ottamatta, $7-10. Vaikka ruoka on Suomea kalliimpaa, on alkoholi useimmissa ravintoloissa Suomea halvempaa), ja DJ soitti todella hyvää musiikkia! Trish löysikin pian Uuden Seelannin joukkueen ja juteltiin ja hengailtiin niiden kanssa jonkin aikaan. Tuuli oli laantunut ja ilta oli lämmin. Katujuhlista jatkettiin taas matkaa Pickled Onion yökerhoon pikkutunneille asti!

Eilen illalla, kun suurin osa meidän kerroksesta oli keittiössä kokkailemassa tai olohuoneessa netissä tai telkkaria katsomassa meni sulake yks kaks. Kun sitten soitettiin sairaalan huoltomiehelle, sai Craig jankuttaa sen kanssa aika kauan puhelimessa. Huoltomies sanoi ettei kenelläkään ole avainta ”sulakehuoneeseen” on, että pitäis odottaa maanantaihin. No, Craig sanoi että monella oli kokkailut kesken, ja sitä paitsi mites meidän ruoat jääkaapissa? Lopulta huoltomies tuli käymään ja sanoi että oli soittanut päivystävälle sähkömiehelle, joka tulee kotoa… Ja oli kuulemma liikaa kun mikroa ja vedenkeitintä oli käytetty samaan aikaan. Voi pyhä sylvi!!!! Saudeissa oli sama juttu, jos käytti mikroa ja leivänpaahdinta samaan aikaan sulake meni. Mutta se oli onneksi semmonen joka vaan napsautetaan takaisin.

Kimberly Clark sucks - edelleen!

2009-11-05T19:46:00.002-04:00

Rum Swizzle valmistumassa. Neljää eri rommia sekä votkaa, lisäksi applesiinimehua, ananasmehua, "Inkivääriolutta" ja pari muuta "salaista" ainesosaa. Hyvää oli!

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin Saudiblogiin samannimisen jutun Kimberly Clarkin peittelymateriaaleista, ja olen edelleen samaa mieltä. Kyllä on taas Mölnlyckeä ikävä! Täällä siis kanssa käytössä noi Kimberlyn tuotteet, ja mun mielestä niiden laatu ei ole mitään parhainta. Takit repee helposti saumoista tai hiha repee kun yrittää vetää hanskaa käteen (suljetulla tyylillä, hihasta vetäen), sivuliinoissa on vain parin cm paksuinen liimareuna – kaikki falskaa, ei ole hihansuojuksia eikä leikkausteippiä (tai ainakaan niitä ei tilattu Saudeihin eikä tänne, joten se ei välttämättä ole Kimberly Clarkin syy). Myös piirrokset, jotka näyttää miten päin joku liina pitää laittaa ovat välillä ihan outoja, eikä oikein tiedä miten päin se pitää laittaa (no, lääkärit peittelee, joten eipä ole mun murhe…) jne, jne.

Tänään meillä oli polviproteesi, ja siinä aseptiikka oli jo vähän paremmin kohdallaan. Salista kyllä mentiin sisään ja ulos, kuin rautatieasemalla, mutta leikkaavalla lääkärillä oli ”avaruus-kypärä” (assarilla ei), ja jalka pestiin kahta ”pesupuikkoa” käyttäen (jotkut pesee Betadinellä (jodilla) tai Klorhexidinillä, joihin kastetaan yksi (joskus kaksi) taitos joka on pesupihdin päässä, mutta jotkut pesee sienellä, jonka kahvassa on klorhexidiniä ja alkoholia, ja distaalisesta päästä painamalla aine valuu sieniosaan, nämä oli Saudeissa käytössä).

Loppuviikko on ollut vähän parempi töissä, mutta edelleen kyllä niin moni asia ottaa pattiin. Mut toivottavasti sitä kohta sopeutuu eikä enää kiinnitä huomiota jokaiseen pieneen epäkohtaan, ja tottuu tän paikan älyttömiin tapoihin.

Niin, munhan ei pitänyt bloggata ennen viikonloppua, mutta on niin kireinen viikonloppu tiedossa, etten ehkä ehdi kirjoitta ;-) Perjantaina mennään työporukan kanssa yhden suositun hotelliravintolan ”Happy Hour”-päättäjäisiin (talvi tulee =( täällä kyllä edelleen 22-25c päivisin!). Ensi viikolla on ”seniorien” (yli 30v) rugbyn, eli amerikkalaisen jalkapallon, World Rugby Classic-kisa täällä, ja lauantaina on tervetuliaisjuhlat kaupungilla!

Valitusta...

2009-11-03T17:21:00.003-04:00

Paikallinen lintu, näitä täällä on eniten. Kauheasti lintulajeja täällä ei vaikuta olevan.

Täällä ollaan elossa, mutta koska tällä hetkellä ei ole paljon positiivista kirjoitettavaa, en edes viitsi kirjoittaa… Sanotaan nyt vain että esim tänään leikattiin yksi vaivaisenluu ja potilaalla oli kynsilakkaa leikattavassa varpaassa (ja kaikissa muissakin, tietty)! Mielessä käy välillä että en halua osallistua näin huonoon hoitoon, että pitäs ehkä lähteä, mutta toisaalta en todellakaan halua lähteä tältä saarelta! Onhan kohta taas ihana viikonloppu tiedossa =)

Toisaalta nämä väittää ettei niillä ole kauheasti haavainfektioita, joten onko kaikki se stressaaminen mitä me tehdään Suomessa ihan turhaa??? Mutta, seuraako ne täällä infektioita yhtä hyvin kun me Suomessa seurataan, tai ainakin siellä missä olin töissä seurattiin. Kun me Suomessa pestään potilas ennen leikkausta tarkkaan, vähintään kolmeen kertaan, aluetta pienentämällä ja odotetaan että alue kuivuu ennen peittelyä, riittääkö se muka täällä että pestään ensin koko jalka yhdellä taitoksella, vetäen ylös ja alas, sitten kuivataan alue paperilla ennen kuin peitellään?!

Muutenkin on todellakin kehitysmaafiilis täällä sairaalassa, kun kaikki on niin huonolaatuista, halpaa, epäkäyttäjäystävällistä jne. Kyllä täällä onneksi hyviäkin juttuja löytyy, esim saleihin ei tartte raahata torneja tähystysleikkauksia varten, vaan ne roikkuu katosta pendeleissä (joissa myös diatermia), jotka kääntyy kumpaankin suuntaan itsensä ympäri, ja muutenkin liikkuu helposti, ei niin kun mun edellisessä suomalaisessa sairaalassa, jossa ne liikkuu hankalasti ja vain yhteen suuntaan!

Huomenna mennään illalla jonnekin sairaalan järjestämään ”illanviettoon” (klo 20-22) joka on tarkoitettu uusille työntekijöille. Perjantaina lähdetään ”Happy Hour” –kauden päättäjäisiin, turistisesonki on siis virallisesti ohi. Tuskin se meidän perjantaijuhlintaa silti hillitsee, onhan se viikon kohokohta ja ainoa jonka turvin jaksaa kauhean työviikon =)

Mutta jokatapauksessa, seuraava teksti tulee varmaan vasta viikonloppuna…

Halloween

2009-11-01T17:25:00.008-04:00

Perjantaina oli töissä vähän parempi päivä, mutta ehkä sen takia koska olin mukana leikkauksessa (hysterektomia, jossa oli valtava myooma) joka oli tosi hankala, vuoti paljon ja kesti yli 3 tuntia, joten aika kului nopeasti ja tuntui että vihdoin pääsi kunnolla tekemään jotain, ja osasikin jotain!

Saatiin myös Teresan kanssa lähteä tuntia aikaisemmin töistä, koska meidän pankin ensimmäiset palkat maksettiin shekkinä, ja saatiin mennä sitten työaikana pankkiin laitamaan ne tilille, koska pankit sulkee kello 15.30. Huomattiin sitten pankissa että sehän sulkee muina päivinä klo 15.30, mutta perjantaina vasta klo 16.30! Niin, ja onhan se kyllä lauantainakin auki. Mutta osastonhoitaja ei vissiin tiennyt sitä, kun ehdotti että voidaan mennä…

Perjantai-iltana oltiin Halloween juhlissa, Fright Night, joka oli Fort Hamilton linnakkeessa. Juhlat oli ulkona, joten onneksi ei satanut, pari viimeistä vuotta on kuulemma satanut. Oli siellä kyllä telttakatoksiakin.

Meitä lähti Trsih (noita), Teresa (piru), Craig (hippi) ja minä (noita). Daninkin (Ali Baba) piti lähteä, mutta hän sairastui. Ensin Craig kokkasi meille ja parille muulle meidän kerroksesta. Craig on hyvä kokki ja tykkää laittaa ruokaa ja hän kokkailee meille usein, ja me annetaan hänelle sitten rahaa.

Juhlapaikalla oli jo aika paljon porukkaa kun me saavuttiin sinne. Kaikilla oli naamiaisasut, joillakin ihan mielettömän kekseliäät. Pääasiassa suurimmalla osalla tytöistä oli tiukat, paljastavat lyhyet mekot (poliisi, hoitsu, sisäkkö, piru, noita jne), poikien asut oli yleensä kekseliäämpiä ja hauskempia. Parit oli usein pukeutunut samankaltaisiin asuihin, esim vanki ja poliisi. Yksi kaveriporukka oli pukeutunut kolmeksi terroristiksi ja yhdeksi kidnapatuksi.

Ensin haettiin yhdet juomat ja sitten oli vuorossa ”kummitus talo”. Eli linnakkeen kellariin oli tehty tosi pitkä, ihan mieletön ja aika pelottava rata, jota pitkin käveltiin. Siellä oli aika pimeetä, joskus tuskin näki mihin käveli, siellä kuulu kaiken maailman ääniä ja usein joku tuli jostain yllättäen pelottelemaan. Välillä näki vaan jonkun silhuetin, mutta se olikin nukke, ja joskus kuvitteli että joku oli nukke, mutta se olikin oikea ihminen, joka pelästytti yks kaks! Tuli kyllä huudettua ääni melkein käheeksi =) Yhdessä paikassa olin ihan varma että nyt jommalta kummalta puolelta varmasti joku pelästyttää, ja olin olevinaan valmistautunut, mutta yllättäen yläpuolelta tulikin käsi joka tarras päästä kiinni. Arvatkaa vaan säikähdinkö!!!

Paras puku voitti huutoäänestyksessä lentolipun New Yorkiin. Voittaja oli mies joka oli pukeutunut piruksi, mutta mun mielestä voitto olisi kuulunut tälle miehelle, maailman älyttömimmästä ideasta:

Siellä esiintyi myös aika hyvä cover bändi, joka esitti Guns n’ Rosesin biisejä.

Lauantai-iltana päätettiin lähteä kaupungille, Dan voi paremmin ja halusi pukeutua asuunsa, joten Craig ja Dan pukeutui ja lähti Robin Hoodiin jossa oli Halloween pippalot. Teresa oli liian ”väsynyt” eikä jaksanut lähteä, Trishin kanssa ei pukeuduttu asuihin, mutta mentiin Rosa’s Cantinaan syömään meksikolaista ruokaa ja niiden ”Frozen” Mansikka Margariita oli todella herkullinen =)

Sen jälkeen me mentiin pubiin jossa oli trubaduuri joka soitti tosi hyvää musiikkia. siellä ei ollut paljon porukkaa ja me saatiin toivoa mitä lauluja me haluttiin kuulla.

Sieltä jatkettiin matkaa Pickled Onioniin jossa tavattiin pojat, mutta ei me kauan jaksettu ja lähdettiin pian kotiin. Suurin osa ihmisistä oli pukeutunut naamiaisasuihin, mutta monet ihan tavallisissakin vaatteissa.

Tänään mentiin 10 hlön porukalla lounaalle (tai brunssin nimellä se kyllä meni, mutta alkoi klo 12.15) the Reef’s hotelliin. Ruoka oli todella hyvää ja oli vaikka mitä mistä sai valita, oli siis seisova pöytä. Kallista oli, en välttämättä mene toista kertaa, mutta oli kiva käydä ainakin kerran. Hotellilla oli upeat uima-altaat, ja se oli ihan rannalla. Täällä asuvat saa talvella hotellihuoneita puoleen hintaan, eli ehkä menen sinne joku viikonloppu, kun rupeaa asuntolaelämä ahdistamaan liikaa ;-)

Kuukausi!

2009-10-29T19:37:00.004-03:00

Kaikilla koululaisilla on koulupuvut, ja joka koululla on omanlaisensa.

Eilen lähdettiin Trishin ja Teresan kanssa kaupungille suoraan töistä. Meidän piti vain käydä hakemassa mulle verkkosukkahousut ja T&T:lle asusteita Halloween juhlia varten. Siis sitä varten ne mun sukkiksetkin on. Halloween on lauantaina, mutta täällä juhlitaan sitä tosi isosti ja huomenna on siis juhlat vanhassa linnakkeessa.

Matkalla kaupunkiin tajuttiin että oltiin oltu täällä jo kuukausi, tai siis neljä viikkoa! Kuukausi tulee täyteen huomenna. Eli pitihän sitä mennä juhlistamaan yksille drinksuille. Ensin käytiin ostoksilla ja sitten mentiin Fresco’siin.

Oltiin juotu yhdet, kun Craig soitti ja kysy missä me ollaan. Craig ja Dan sanoivat tulevansa kanssa, joten otettiin sitten toiset drinkit. Rum Swizzlet. Täällä ei mitata alkoholia mitalla ja Rum Swizzlet on aika vahvoja, mutta ne ei yleensä maistu rommille. Siihen käytetään yleensä paria eri rommia, joista yksi on paikallinen tumma rommi Gosling. Lisää Rum Swizzlestä englanniksi täällä.

Kun pojat tuli, piti ottaa vielä yhdet drinksut… Sitten meillä olikin jo aika nälkä, ja päätettiin mennä kiinalaiseen ”Chopsticks” ravintolaan syömään. Ruoka oli tosi hyvää!

Dan on nuorekas, lähes viisikymppinen Jenkki, jonka isä on Liettualainen ja äiti Argentiinalainen. Hän on ollut nuorena laivastossa töissä neljä vuotta ja on nyt jonkinlainen röntgenhoitaja, en ole ihan varma mitä tekee, mutta ei ota tavallisia röntgenkuvia. Hän on myös työskennellyt Saudeissa pari vuotta ja puhuu englantia, liettuaa ja espanjaa sujuvasti ja sen lisäksi myös jonkin verran saksaa, arabiaa ja tagalogia (Filippiinien kieli), koska hänellä on ollut filippiiniläinen tyttöystävä. Ja osas hän jonkin verran suomeakin ennestään! Hän sitten jutteli ravintolassa tagalogiksi Filippiiniläisille tarjoilijoille, jotka oli ihan innoissaan siitä.

Tänään oli taas kauhea päivä töissä, en tiedä miten pystyn tottumaan siihen miten huonosti potilaita hoidetaan ja miten vanhaa, vanhanaikaista ja epästeriiliä kaikki on. Meillä oli taas urologiaa ja TURPin jälkeen urologi oli kasvoja myöten ihan litimärkä. Juttelin töitten jälkeen Teresan kanssa ja hänellä on samoja ajatuksia, että paikka on työpaikkana aika kauhea. Mutta että saari on niin ihana ja meillä on niin hauskaa täällä (töitten ulkopuolella) että ehkä sen takia kannattaa kärsiä. Ja niinhän se on. Ja onneksi töissä ollaan vaan 7h päivässä, kun ruokatunti on tunnin.

Tänään meillä oli myös osastokokous töitten jälkeen. Kokoukset on kerran kuussa, mutta niihin ei ole pakko osallistua, koska ne ei ole työaikana. Mutta ajan saa kyllä takaisin, jos osallistuu.

Lisää työjuttuja

2009-10-27T18:16:00.003-03:00

Ruma työpuku

Tänään oli ihan mukava työpäivä! Meillä oli urologiaa, ja urologi, paikallinen eläkeikäinen mies, oli todella mukava ja kohtelias. Kaikki kuulemma tykkää siitä ja yks hoitaja halasikin sitä, kun se tuli saliin =) Mäkin sitten sain mennä puikkoihin pitkästä aikaan, kystoskopiaan ja vasektomiaan, jee ;-) Vasektomiat (miehen sterilisaatio) tehtiin nukutuksessa, Suomessa yleensä paikallispuudutuksessa!

Vaikeaa on se miten likaista kaikki on ja miten huolettomasti kaikki tehdään. Jynssäsin imun tänään, sen nappulat oli niin ällöt, ettei niihin tehnyt mieli koskettaa. Olen nähnyt parin hoitajan pyyhkivän anestesiapiuhoja leikkausten välillä, mutta en ole varma tekeekö sitä kukaan jos ei salissa satu olemaan semmoista hoitajaa joka tekee sen itse. Mä olenkin sitten tässä kaksi päivää jynssännyt niitä piuhoja…

Ja kaikki on niin vanhaa, vanhaa, vanhaa, ja käyttäjäepäystävällistä! Pitäisi pitää tuplahanskoja, mutta ei ole alushanskoja, kuten indikaattorihanskat (täällä vain tavalliset Biogel hanskat käytössä). No, sain vuonna 1999 Englannissa leikkausosaston tilaamaan Biogel indikaattoreita kun olin ortopediassa töissä, ehkä onnistuu täälläkin ;-)

Saarella on toistaiseksi vain tämä yksi urologi, joka jää pian eläkkeelle. Hän on siis mukava, mutta vanhoillinen. Hän ei käytä kameraa tähystyksissä, vaan katsoo suoraan skoopista sisään. TURPissa hänellä on vain muovi essu ja hanskat päällä! Täällä ei ole hienoa pussipeittelysysteemiä jossa on ”siivilä” jonne lastut tippuu eikä vesi mene pussista imuun vaan valuu lattialle, ja urologin jaloille… Kun Suomessa, jossa olin töissä, hoitajaa ei leikkauksen aikana edes tarvita, täällä hoitajan aika menee Elliksin evakuaattorin täyttämiseen ja tyhjentämiseen, kun urologi sillä koko ajan tyhjentää rakkoa. Siivilällä sitten siivilöidään lastut. Olin juuri Suomessa oppinut tykkäämään urologiasta, kun se oli niin siistiä siellä, nyt se on taas niin ällöä. Onneksi urologi on sentään ihana!

Ärsyttävää oli myöskin semmoinen pieni asia ettei huuhteluletku ollut kaksiosainen ”Y” mallinen, vaan aina piti sitä samaa letkua työntää uuteen pussiin. Eikä siinä ollut myöskään hoitajalle sulkijaa.

Kun käytiin urologian vastuuhenkilön kanssa läpi uron kärryn kamoja, löyty sieltä kertakäyttöisiä laajentimia, jotka oli mennyt vanhaksi vuosina 2002-2007!!!

Potilas makaa kokopitkän ”telttakangas” (canvas) alustan päällä, kun hän tulee sängyllä saliin. Alustan alla on vielä lakana. Alusta otetaan potilaan alta, pyytämällä potilas ensin istumaan sängyssä, rullataan kangas alas, potilas käy makuulle, nostaa takapuolta ja kangas vedetään pois. En oikein ymmärrä miksi sen täytyy olla valmiiksi siellä potilaan alla… Se on siis se siirtolakana, jonka avulla potilas siirretään leikkauspöydältä sänkyyn, siirtolevyä apuna käyttäen.

En tiedä mainitsinko jo aikaisemmin ettei meillä ole pukukaappeja. Tai niitä on, mutta avaimia on kuulemma kadonnut eikä ne saa millään ketään avaamaan niitä jne, joten meitä on vaika kuinka monta ilman pukukaappia. Ja pukuhuone on muutenkin aihan minimaalinen. Onneksi on sentään monta eri työvuoroa, joten kaikki ei ole siellä samaan aikaan... Työvuorot on muuten: 7.30-15.30, 8-16, 12-20 ja 15.15-23.15 (putkeen ma-pe, joka yö päivystys).

Positiivisiakin asioita töissä on, tässä joitain, lisää sitten kun muistan. Meidän ei tarvitse kerätä kamoja leikkauksiin! Välinehuoltajat kerää edellisenä päivänä kärryihin, me käydään ne vaan sitten läpi ja lisätään langat, puudutteet ym. Tunnin ruokataukokin on ihan kiva, vaan eipä siitä kylläkään makseta palkkaa. 15 min aamutauko on palkallinen. Hommat vaikuttavat aika helpoilta, eikä niitä ole kauheasti päivässä per sali, paitsi endoskopia-salissa, jossa tehdään n 12-14 gastro/kolonoskopiaa päivässä, ja usein ovat valmiita jo klo 14-15 aikaan! Viikonlopputöitä on kaksi viikonloppua seitsemästä (muistaakseni), mutta kumpanakin viikonloppuna vain yksi päivä työtä ja saman yön päivystys.

Dockyard

2009-10-26T19:45:00.003-03:00

Eilen käytiin Trishin ja Teresan kanssa Royal Naval Dockyardilla. Me mentiin sinne lautalla Hamiltonista (siis pääkaupungista, jonne meiltä n 1,5km kävelymatka). Bussimatka olisi kestänyt lähes tunnin, lauttamatka kesti n 20 min.

Dockyard oli ennen Britannian laivaston tukikohta, mutta laivasto lähti täältä jo vissiin 60-luvulla, ja lahjoitti alueen Bermudalle. Siellä on vielä paljon vanhoja kivirakennuksia, jossa on nykyään pikku (matkamuisto)myymälöitä ja ravintoloita. Sinne tulee myös ne kaikkein suurimmat risteilyalukset, jotka eivät pysty tulemaan Hamiltoniin, kapean väylän takia. Eilenkin siellä oli valtava alus, kaikissa hyteissä näytti olevan omat parvekkeet. Semmoisella mäkin voisin risteillä jossain Karibialla!

Jewel of the Sea alus, 293.2 m pitkä, vertauksen vuoksi; Silja Serenade on 203 m pitkä

Päivä oli ihanan helteinen ja aurinkoinen, lämpötila n 27 astetta, mutta onneksi tuuli myös jonkin verran. Me syötiin ensin lounas Frog and Onion pubin terassilla, ruoka oli todella hyvää. Sitten lähdettiin shoppailemaan. Kaupoissa oli alennusmyynnit, mä löysinkin yhdet kaprit ja varvassandaalit alennuksella, ja ostin myös yhden normaalihintaisen paidan.

Me palattiin lautalla myös takaisin Hamiltoniin. Matkan varrella näkyi joitain todella upeita huviloita. Hamiltonissa käytiin vielä Cairossa yksillä Rum Swizzle drinkeillä, siellä kun on parhaat Rum Swizzlet, ja oli myös Happy Hour meneillään, joten ne oli 25% alennuksella!

Pastellinvärisiä taloja lauttamatkan varrella

Auringon laskettua oli jo melkein vilpoista, kun tuulikin vähän. Viikon, parin kuluttua täytyy varmaan jo ruveta kuljettamaan neuleita mukana kun lähtee illalla ulos =(

Tänään oli ensimmäinen ”oikea” työpäivä! Mä olin gynekologian salissa, jossa oli kaksi gynen hommaa, sitten yksi hammasleikkaus, tahdistimen patterinvaihto, lumbaalipunktio ja lopuksi kolme kipupotilasta, joille laitettiin johtopuudutuksia.

Päivä oli ihan ok, mutta kyllä on taas niin paljon uusia tapoja mitä pitää oppia, ja unohtaa myös paljon mitä on ikinä aseptiikasta oppinut… Onneksi on isot ikkunat josta upea merinäköala, joten voi tuijotella ulos, kun ei voi katsoa miten epä-aseptisesti jotain tehdään… Hammaskirurgia oli kyllä ihan pohjanoteeraus, mutta onneksi se nyt ei kovin steriiliä puuhaa olekaan. Mutta kun hammashoitajalla oli pöydällä monta lääkepulloa, joita sitten käytetään monelle potilaalle, eikä se pullojen väliputsaus kyllä kovin hääppöistä ole!

Tänään on todella kuuma ja kostea päivä, ja lopulta satoikin pari kertaa, kuten arvelinkin että tulisi tapahtumaan, kun ilma tuntui niin kostealta. Viime aikoina ilma ei ole ollut yhtä kosteaa kuin pari viikkoa sitten. Ei onneksi kastuttu kauppamatkalla!

Viikonloppumeininkiä

2009-10-24T14:08:00.005-03:00

Tämän viikonlopun piti olla rauhallinen. Eilen kuitenkin lounaalla saatiin kutsu lähteä illalla ”sushi happy houriin”. Joten, totta kai lähdimme! Ravintola oli tosi hieno ja lahden rannalla. Meitä oli n 14 ja tilattiin valtava tarjotin erilaista sushia. Hyvää oli, nam. Mutta kallista, vaikka happy hour olikin… Sieltä sitten jatkettiin taas kaupunkiin, jossa tapasimme Craigin, Danin, Marissan ja Reggien.

Ensin mentiin Lemon Tree pubiin, joka oli iso terassi ja osa viereistä puistoa. Sisältä, pienestä ”voileipäbaarista”, ostettiin drinkkilippuja ja baarit oli ulkona. Oli ihanaa kun ulkona oli juuri sopivan lämmintä eikä mitään pitkähihaista tarvittu!

Kun baari sulki klo 24, me jatkettiin matkaa Pickled Onioniin ja sieltä päädyttiin taas Cairo yökerhoon, jonne ei kyllä todellakaan voisi mennä ilman että on miespuolisia kavereita mukana. Tuli taas tanssittua loppui ilta. Meno oli taas aika hurjaa, ja usein joku mies tuli tanssimaan aivan selkään kiinni, eikä lopettanut ennen kuin vaihto paikkaa jonkun meidän porukkaan kuuluvan kundin kanssa. Ja kuten edelliselläkin kerralla, yksi meidän porukan kundeista (mutta eri kuin viimeksi) meinasi joutua tappeluun, paikan ulkopuolella tällä kertaa. Syykään ei oikein selvinnyt. Ehkä tuonne ei kannata enää mennä… Kotona oltiinkin sitten vasta klo 4…

Ulkona on taas todella upea ilma, aurinkoista, lämmintä n 25c ja vähän tuulta. Pitäis varmaan raahautua ulos, mut ei oikein jaksa. Teresa Ja Trish menivät rannalle, mutta ehkä mä nyt otan tän päivän rauhallisesti, kun täällä on ollut niin älyttömän hektistä. Huomenna vois sit mennä rannalle. Illalla Trish ja minä mennään lapsenvahdiksi sinne Trishin tutun luokse. Kiva nähdä se ihana 3kk vanha vauva taas! Isosisko taitaa olla jo nukkumassa kun me tullaan sinne.

Perjantaina oli orientaation viimeinen päivä, maanantaina aloitetaan vihdoin leikkurissa. Perjantain mä olin välinehuollossa, oli ihan kiva pakkailla vähän instrumentteja pitkästä aikaan (Ruotsissa kun olin siellä päiväkirurgiassa töissä me pestiin, pakattiin ja steriloitiin kaikki instrumentit itse!).

Heräämössä

2009-10-22T20:28:00.004-03:00

Vain Bermudalla - vaaleanpunainen (metodisti)kirkko

Tänään olin heräämössä. Se oli aikamoista liukuhihnatyöskentelyä. Jokaisella hoitajalla oli kaksi paikkaa valvottavana, paitsi vastuuhoitajalla, jolla oli yksi. Mikään ei ole tietokoneella, joten kaikki kirjataan käsin. Onneksi heräämössäkin oli tutut Datexin monitorit, joten niitä ei tarvinnut harjoitella. Muutenkin paperit oli aika selkeät. Kun potilas tulee ja sen jälkeen 15 min, 30 min ja 1h jälkeen arvioidaan potilaan vointi, kun potilas saa 10 pistettä saa hän periaatteessa lähteä osastolle, mutta vähintään 30 min pitää olla heräämössä, jollei ane-lääkäri toisin määrää.
Pisteytys:
*Tajunta – ”Tajuton” 0p, Heräteltävissä 1p ja orientoitunut aikaan ja paikkaan 2p
*Hengitys – Tarviiko happea, jne; 0-2p
*Verenpaine - ≤ 20mmhg lähtöpaineesta 2p, ≥ 20mmhg lähtöpaineesta 1p ja sit joku muu raja oli 0p
*Raajat – Liikuttaa käskystä 4 raajaa 2p, 2 rajaa 1p, ei yhtään 0p (tätä en kyl oikeastaan tajua, potilaat siis nukutettuja, ei spinaali-puudutettuja)
*Sit oli vielä yks kriteeri, mut sitä en nyt kyllä millään muista, sori.

Näiden lisäksi 15 min välein kirjattiin verenpaine, hengitys, jne ja kaiken maailman muita huomioita. Potilaat heräteltiin tosi nopsaa, eivät saaneet oikeastaan nukkua kuin 10-15 min ja sit ruvetaan pakottaa hereille. Monilla potilailla oli morfiini PCA pumput (potilas voi itse ”ottaa” nappulaa painamalla tarvittaessa lisää lääkettä), esim umpisuoli potilaalla!

Potilaat makasivat kaikki rivissä vierekkäin, eikä heidän välissä käytetty verhoja, vain jos katsottiin sidoksia tai muuta. Vähän outoa, koska saari on kovin pieni, ja kaikki tuntee toisensa.

Anyway, päivä oli kiireinen ja aika mukava, vihdoin sai tehdäkkin jotain, ja tulee olemaan ihan kivaa vaihtelua kun joutuu joskus olemaan heräämössäkin. Sain ottaa aika monta verensokeria, diabetes on tosi yleinen täällä. Mittariin laitetaan oma numero (jokaisella työntekijällä on numero, mun on 11062, Saudeissa se oli ekan kerran 18700 ja nyt viime kerran 94621, noita ei vaan voi unohtaa… Muistan myös edelleen parin muun kirurgin ja hoitajan numeron mun salista viime Saudien keikasta, kun niitä piti päivät pitkät kirjoitella!) ja potilaan sairaalanumero. Sitten skannataan purkin kyljestä sarjanumero ja otetaan näyte. Kun laite laitetaan takaisin lataukseen, siirtää se automaattisesti kaikki tiedot johonkin tietokoneelle. Eli joitain hienouksia näillä on.

Sairaalassa on myös robotti, jonka kautta joku lääkäri USA:sta voi puhua potilaan kanssa, nähdä potilaan, ja jopa kuunnella keuhkoja! Sairaalan yhteistyökumppaneita ovat Johns Hopkins sairaala Baltimoressa, Marylandissa ja Massachusetts General ja Lahey Clinic Massachusettsissa. Sieltä tulee välillä kirurgeja tänne leikkaamaan viikoksi pariksi, ja täältä lähetetään potilaita sinne.

Päiväkirurgia

2009-10-21T19:12:00.004-03:00

Hah, keksin miten saan kuvat tänne! Lataan ensin kuvat ja kopioin vasta sitten tekstin! En kyllä tiedä miks...

Istun nyt mun huoneessa ja odottelen josko, ehkä, joku huoltomies tulisi katsomaan mun huonetta. Kun tulin äsken töistä oli lavuaari ja sen ympäristö täynnä mustia pilkkuja ja lavuaarin ympärillä oli vettä. Eka ihmettelin että mitä se oikein on, mutta Trish päätteli että viemäristä olisi noussut paineella vettä. Yäk. Ihan kun niistä torakoista (tapoin taas eilen yhden) ja hämähäkeistä ei olisi jo ihan tarpeeksi (pään)vaivaa…

Banaanipuu. Täällä kasvaa vaikka mitä, mm avokadoja, meidän pihallakin kuulemma!

Tänään olin aamupäivän ”klinikalla”, jossa potilaat tavataan ennen leikkausta (pre-admission clinic). Siellä hoitaja, anestesialääkäri ja apulaislääkäri (ja tarvittaessa fysioterapeutti) tapaavat potilaan n viikkoa ennen leikkausta ja käyvät läpi sairaudet, lääkitykset ja muut taustatiedot.

Iltapäivän vietin ”päiväkirurgian” osastolla. Yksi hoitaja vastaanottaa potilaat erillisessä vastaanotto-huoneessa. Potilaat tulevat n 1 h ennen leikkausaikaa (LEIKO, leikkaukseen kotoa, potilaat tulevat 2 h ennen, he saavat yleensä rentouttavan esilääkkeen, kipulääkkeitä ei anneta ennen leikkausta). Ennen leikkausta potilaat odottavat joko ”päiväkirurgian” valvontahuoneessa sängyillä, tai nojatuoleilla huoneen ulkopuolella.

Leikkauksen jälkeen kaikki potilaat, myös paikallispuudutetut, menevät ensin tavalliseen heräämöön, josta siirtyvät valvontahuoneeseen. Siellä heiltä otetaan vielä pari verenpainetta ym ja he saavat juotavaa ja keksejä. Hoitaja käy kotihoito-ohjeet läpi (aikalailla samat kuin Suomessa, paitsi potilaita neuvotaan myös olla tekemättä laillisia päätöksiä leikkauspäivänä!) ja poistaa kanyylin (ennen kuin potilas on ollut liikkeellä). Potilas allekirjoittaa kaavakkeen, että hän on saanut kaikki vaatteensa ja tavaransa mukaan mitä oli tullessa. Hoitaja soittaa potilaan hakijalle, hakija odottaa pääaulassa ja hoitaja tai apulainen vie potilaan pyörätuolissa pääovelle, ihan kuten amerikkalaisissa TV-sarjoissakin. Seuraavana päivänä hoitajat soittavat kaikille potilaille kysyäkseen vointia.

Paikka vaikutti ihan kivalta, kuten myös suurin osa henkilökunnasta, eli toinen mahdollinen tuleva työpaikka ;-)

Huoltomiehet kävi kattomassa mun huonetta ja olivat ihan ymmällään. Olivat samaa mieltä et tuli varmaan viemäristä, mut eivät tienneet miksi. Toivottavasti se oli ainoa kerta!

Kuvia

2009-10-20T20:33:00.007-03:00

Nyt näyttää onnistuvan, joten tässä vähän kuvia!

Ensiksi kuvia kämpästä:

Shavonne kokkailee

Trish (piilossa) ja Craig ruokailu/olohuoneessa

Teresa katsoo "I love Lucyä"

Suihkut, joista vain yksi toimii kunnolla ja jonka viemäri vetää...

Vessat

Warwick Beach

Viinakaupassa puoli näyteikkunaa on omistettu Finlandia vodkalle

Mielenkiintoinen päivä!

2009-10-20T20:22:00.002-03:00

Tänään olin päivän haavanhoito-osastolla. Aamulla oletin päivän olevan tylsä. Mutta nyt mietinkin, että jos jään tänne pariksi vuodeksi, että jos hakisikin haavanhoito-osastolle vuoden jälkeen. Silloin saa aikaisintaan vaihtaa osastoa!

Yksi hoitaja oli päivän vuodeosastoilla vaihtamassa sidoksia, kolme hoitajaa vastaanotti poliklinikkapotilaita ja yksi hoitaja oli ylipainekammiossa. Eli samainen kammio, jossa hoidetaan sukeltajantaudin saaneita potilaita. Sukeltajia kammiossa hoidetaan n 5 vuodessa (tänä vuonna on hoidettu 4), mutta haavanhoidon takia kammiossa hoidetaan n 1-3 potilasta päivässä.

”Painekammio on metallista valmistettu sylinterinmuotoinen tila. Suurehko kammio on läpimitaltaan n. 3 m ja pituudeltaan n. 8 m. Siihen liittyy sisäänmeno-aukossa oleva ilmalukko, johon voidaan tarvittaessa kytkeä siirrettävä painekammio.
Kammion seinässä on usein erillinen noin 20 cm läpimittainen lääkeilmalukko, jonka avulla sisään tai sieltä ulos voidaan toimittaa esimerkiksi ruokaa, juomaa tai lääkkeitä paineistusta menettämättä.” Tiedot Wikipediasta.

Kammioon mahtuu 6 istuvaa potilasta kerralla, tai yksi makaava teho-hoitopotilas. Hoitaja on aina mukana kammiossa. Kammio ylipaineistetaan, eli ”sukelletaan”, en kyllä nyt muista että kuinka ”syvälle”. Potilaalle laitetaan tiukka happinaamari, josta potilas saa 100% happea. kun he tulevat ”pintaan”, (joka kestää n 5 min) hengittää hoitaja vuorostaan happea, koska hän on ollut ”syvyyksissä” pari tuntia.

Tämänpäiväinen potilas oli diabeetikko, jolla oli todella paha jalkahaava. Hän saa 15hoitokertaa. Hän saa happea 3x30 min ja välissä on 5 min tauko. Kun potilaan piti saada kipulääkettä kesken hoidon, laitettiin se pienestä luukusta sisään. Potilaan verensokeri mitattiin myös kesken hoidon, koska ylipainehoito laskee verensokeria. Kammiossa on aina omenamehua (ja glukoosiliuoksia) mukana. Jos potilas lakkaa hengittämästä elvyttää hoitaja häntä (hoitajilla pitää olla ACLS, eli ”advanced”, ”täydellisempi” elvytyskoulutus), ja paine nostetaan hitaasti normaaliksi. Mutta, jos potilas tarvitsee täyden elvytyksen, avataan luukku, ja otetaan potilas heti ulos. Sisällä ollut hoitaja joutuu silloin varmuudenvuoksi takaisin kammioon, ja ”sukelluksiin”, jotta hän ei saa sukeltajantautia.

"Sukeltajat, jotka on saanut sukeltajantaudin, ovat kammiossa 5-6 tuntia (aika tylsää hoitajalle…), heidät ”nostetaan” hitaasti pintaan, n 30-60 min eri ”syvyyksissä”.

”Sukeltajantauti (dekompressiotauti) on sairaus, joka ilmenee useimmiten laitesukelluksen yhteydessä. Täsmällisesti ottaen sukeltajantauti on vanha ja poistuva nimitys, joka vielä kummittelee vanhassa kirjallisuudessa. Oikea nimitys on joko dekompressiotauti tai paineilmatauti. Sukellettaessa paineilmalla hengitetystä ilmasta imeytyy kudoksiin typpeä. Sukeltajan noustessa matalampaan veteen, ympäröivä paine heikkenee yleisen kaasujen tilanyhtälön mukaisesti (Boylen laki), myös typen tilavuus kasvaa. Käytännössä typpi alkaa muodostaa tällöin kuplia (vrt. limonadipullon aukaisu), jotka laajetessaan voivat tukkia verisuonia ja jopa rikkoa niitä.

Sukeltajantauti saattaa olla hengenvaarallinen, mutta harvoin johtaa kuolemaan. Taudin oireet alkavat yleensä pian pintaan tulon jälkeen mutta viimeistään kahden vuorokauden kuluttua sukelluksesta. Ensioireisiin kuuluu väsymys ja ihon kihelmöinti. Vakavampiin oireisiin kuuluvat nivelkivut, aistiharhat sekä muut hermoston toiminnan häiriöt, joiden ilmetessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon. Ensiavuksi sopii puhtaan hapen hengittäminen ja liikkumisen välttäminen. Ainoa varsinainen hoitokeino on painekammiohoito, jossa ihminen paineistetaan uudelleen, jolloin typpikuplat pienenevät. Painetta alennetaan hitaasti kohti maan pinnalla vallitsevaa painetta, jolloin typpikuplat ehtivät poistua normaalisti hengitysilman mukana.

Sukeltajantautia ehkäistäkseen laitesukeltajan tulee nousta tietyllä rauhallisella nopeudella ja lisäksi suorittaa ns. välietappeja pintautumisen aikana. Yleinen ohje on, ettei 10 m/min nousunopeus saa ylittyä. Välietapit suunnitellaan erityisesti tähän tarkoitukseen luotua taulukkoa käyttäen.
Sukeltajantautia on tutkittu paljon, mutta edelleenkään ei kaikkia sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä tunneta. Vuosittain muutama sukeltaja saa sukeltajantaudin, vaikka on suorittanut sukelluksen täysin ohjeiden mukaisesti. Tällöin puhutaan ns. "ansaitsemattomasta sukeltajantaudista".

Nykyään keskustellaan paljon niin sanotun PFO:n vaikutuksesta sukeltajantaudin syntyyn. PFO on sydämessä eteiskammioiden välissä oleva reikä. Ruumiinavauksissa tällainen reikä on 17–27 prosentilla vainajista.

Sukeltajantauti vaatii ylipaineisen ilman tai muun sukelluskaasun hengittämistä, vapaasukelluksessa sukeltajantaudin vaaraa ei ole.” Tiedot Wikipediasta.

Poliklinikalla hoidettiin kroonisia haavoja eri vaiheissa, ja vaikka jotkut haavat oli tosi ällöjä, oli hoitajien työ silti aika mielenkiintoista, ja itsenäistä. Olen aika kyllästynyt lääkäreihin. Tai kirurgeihin…
Kävin myös vuodeosastokierrolla olevan haavahoitajan kanssa katsomassa kun hän vaihtoi vakuumi (imu)-sidoksen jalkahaavoihin, niitä mekin sitten laitetaan leikkurissa.

Tänään myös ensin yksi hoitaja kertoi kuinka hämähäkki oli purrut häntä kulmakarvaan, haava oli ollut tosi kipeä, nekroottinen, eikä se meinannut millään parantua. No, sitten tänään tuli myös potilas ensimmäiselle arviokäynnille, jonka haava oli alkanut hämähäkin puremasta. Hyi hitsi! En siis suotta inhoa niitä…

Tässä linkit kuviin (kun ei edelleenkään lataa kuvia...) suurinpiirtein samanlaisesta kammiosta, meidän on vaan aika paljon vanhempi...
Tässä sisältä ja tässä ulkoa

The honeymoon is over...

2009-10-19T19:22:00.002-03:00

Kuherruskuukausi taitaa olla ohi! Ärsytyskynnys on aika korkea tällä hetkellä. Osittain ärsyttää tietysti se että on taas uusi ja kaikki tehdään ihan erin lailla kun mihin on tottunut ja jotkut kohtelee kuin en osaisi mitään. Normaalia, tiedän, mutta ärsyttää! Tänään ärsytti myös sairaalan haju. Yleensä sairaalat tuoksuu (haisee) puhtaalle, pesuaineille etc, tämä haisee ruuankärylle ja kosteudelle.

Ruokala on ihan hirveen käryinen ja hajuinen, ja palvelu tosi hidasta. Sinne en aio enää mennä, pitää ottaa omat eväät mukaan, tai tulla kämpille syömään, ruokatauko on tunnin, mutta palkaton. Kaikki astiat on myös kertakäyttöisiä, kuten myös osastolla, siellä ei ole tilaa omille kupeille, eli joka kerta kuin juot, otat uuden kertis mukin. Ärsyttää kun ei ole pukukaappia ja myös leikkausvaatteet ovat rumia, epäkäytännöllisiä ja haisee. Mutta onneksi saari on edelleen aivan ihana, vaikka tänään onkin satanut lähes koko päivän (ja golfin PGA turnaus alkoi täällä tänään…), kaverit on mukavia, ja Halloweenille on mahtavat pippalot tiedossa ;-)

Tämä postaus on tästä eteenpäin vain työjuttuja, ihan vaan tiedoksi =)

Nyt on sitten taas vietetty päivä leikkaussalissa. Aamupäivällä meillä oli saaren ainoa plastiikkakirurgi, josta olin kuullut jo ennen. Lapsellinen, inhottava ja on saanut ”koviakin” hoitajia itkemään. ”Dr J” on alkujaan USA:sta, mutta asunut täällä jo vuosikausia. Hän oli onneksi todella mukavalla tuulella ja jopa jutteli mulle, yleensä ei huomioi uusia ollenkaan, paitsi jos huutaa niille… Hänellä oli vain yksi leikkaus, iltapäivällä oli sitten silmäkirurgiaa.

Täällä on yleensä aamupäivällä eri kirurgit kuin iltapäivällä. Meillä oli siis iltapäivällä kaihileikkauksia. Kone on sama, Infinity, kuin Suomessa, vihdoin jotain tuttua. Taidan ehkä ruveta tykkäämään kaiheista täällä, kun ei tartte itse kauheella vauhdilla tehdä koko listaa, kun on 2-3 hoitajaa i-puolella. Leikkaukset meni saman kaavan mukaan ja yhtä nopeasti kuin Suomessa. Mutta kirurgi pesi potilaan silmänympäryksen Betadinella (jodi) pesupihtiä käyttäen… Täällä kirurgit pesee ja peittelee kaikki leikkaukset. Hoitajat oli valmistelussa laittanut silmätipat, mutta kirurgi laittoi puudutusgeelin salissa. Kirurgin vihkisormus oli sormessa leikkauksen ajan… Täällä saa pitää vihkisormusta (mutta ei esim pientä kaulakorua), mutta se pitäisi ottaa pois kun on steriili. Täytyy sanoa että aika monen asian suhteen Saudeissa oli puhtaampaa ja ”steriilimpää” kuin täällä!'

Täällä kaikki tekee myös anestesiaa, eli 3kk koeajan jälkeen on jonkunmoisen anestesiakurssin vuoro. Anestesialääkärihän on toki koko ajan salissa, ja kirjaa, joten anestesiahoitaja auttelee sitten i-puolella myös. Anestesiakoneet on muuten Datexin Aisys!

Meidät perehdytetään myös heräämöön, koska siellä nyt on niin huutava pula hoitajista. Niin, täällä siis kirjataan edelleen kaikki käsin. Ja miljoonaan eri paperiin. Time-out on myös täällä käytössä, kuten oli Saudeissakin. (Time-Out, joka on rantautumassa Suomeenkin, tehdään kun potilas on pesty ja peitelty ja kaikki on paikalla. Sanotaan potilaan nimi, ”sairaalanumero”, leikkaus, allergiat ja jos on jotain erikoista).

Eikä kuvia edelleenkään, kohta menee jo hermot tän kans...

Salsa!

2009-10-18T21:41:00.002-03:00

Unohdin kertoa että perjantaina meillä oli työterveyshoitajalla käynti. Sairaalalla on nollatoleranssi huumeille, ja meiltä otettiin virtsanäyte, josta näkyy jos on lähiaikoina käyttänyt huumeita ja hiuksia, josta näkyy viimeisen 3 kk aikana käytetyt huumeet. Tehtiin myös tuberkuloositesti ja otettiin jotain verikokeita. Saan myös jäykkäkouristus ja kurkkumätäruiskeet, koska ne menee umpeen tänä vuonna ja hinkuyskäruiskeen, koska se on lisääntynyt USA:ssa.

Täällä Bermudallakin on rikollisuus lisääntynyt viime aikoina, pääasiassa huumeiden takia. Viime viikolla leikkaussalissa tehtiin laparotomia miehelle, joka oli itse ilmoittautunut poliisille kun oli tullut huonovointiseksi. Hän oli nielaissut 11 pussukkaa huumeita, jotka olivat jäänyt kiinni suolistoon.

Täällä on myös ollut aika monta tappoa viime aikoina. Vaikka saarella asuu paljon miljonäärejä, asuu täällä myös paljon ihmisiä jotka joutuvat tekemään kolmea työtä jotta rahat riittäisivät. Marijuanan hallussapidosta saa $ 1000 sakot. Aseet on kielletty. Jos ryöstää turistin saa siitä kaksinkertaisen rangaistuksen verrattuna jos ryöstää paikallisen ihmisen.

Eilen oltiin tosi kivoissa kotibileissä. Meitä lähti sinne koko meidän asuntolakerros kahta lukuun ottamatta, jotka oli töissä. Mäkin sitten tanssin salsaa ensimmäistä kertaa elämässä. Se oli tosi hauskaa. Eikä ollut kovin vaikeata, koska viejä oli niin hyvä tanssimaan. Kotiin tultiin jo klo 1 aikaan, koska emännällä oli aamuvuoro seuraavana aamuna! Outoa, mutta ihan hyvä, eikä menty kaupungillekaan, joten säästy rahaakin!

Täällä on taas ollut tosi helteinen viikonloppu (n 28c) viime viikon ”vilpoisten” ilmojen jälkeen. Satanut on kyllä joka päivä se kuuro tai pari, ja tänään taas salamoikin jonkin verran.

Tänään oltiin koko iltapäivä ja ilta Trishin tutun Hillaryn luona, joilla on 3kk vauva ja 21kk tyttö. sen mies oli koko päivä töissä, joten mentiin sinne hengailee, auttaa lastenhoidossa ja syömään. Oli ihan kiva ja rento päivä, ja vauvakin nukahti mun harteille!

Ja edelleenkään ei kuvien lataaminen onnistu...

Pubikierroksella ukkosmyrskyssä

2009-10-17T15:10:00.001-03:00

Paljon onnea maailman ihanimmalle siskon(ja kummi)tytölle, joka täytti eilen 1v! Harmi etten voi olla mukana juhlimassa =(

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa leikkaussaleissa. Mä olin salissa jossa oli hammaskirurgiaa. Aamulla leikkasi eri hammaskirurgi kuin iltapäivällä. Kummallakin oli omat hammashoitajat instrumentoimassa. Meitä olikin sitten kolme passaria ja anestesiahoitaja… Salissa oli myös suomalainen anestesialääkäri, joka on ollut saarella vuoden alusta. Sitä ennen hän on ollut 10 v Lähi-idässä töissä.

Hygieniataso on taas täällä, sanotaanko, erilainen ;-) Saleista löytyy kyllä, onneksi, käsidesiä (toisin kun Saudeissa, jossa ei ollut paloriskin vuoksi!), ja sairaala-apulaiset siivoavat aika hyvin leikkausten välillä, mutta kaikki taustat on pölyssä. Ja koska kaikki on vanhaa ja kulunutta, näyttää ne vielä nuhjuisemmalta. Mutta saleissa on ikkunat ja merinäköala, totta kai!

Töitten jälkeen oltiin lähdössä Robin Hood pubiin happy houriin. Juuri ennen lähtöä satoi taas kaatamalla n 5 min, mutta aurinko paistoi taas kun lähdettiin. Robin Hood sijaitsee kaupungin toisella puolella, joten päätettiinkin pysähtyä matkalla Lemon Tree pubin terassille. Siellä oli myös ilmaista pikkupurtavaa, minivoileipiä ja wrapsejä. Sieltä jatkettiin sitten parin drinksun (Rum Swizzle) jälkeen Robin Hoodiin. Siellä ei ollut enää paljon porukkaa, ja pääasiassa paikallisia nuoria, joten lähdimme takasin kaupunkiin.

LV’s vaikutti kivalta, vaikka kalliilta, mutta päätimme ottaa yhdet drinksut terassilla. Siellä oli myös ”ilmaista” purtavaa, paahtopaistista ja sämpylästä sai tehdä itselleen hampurilaisen! Yks kas alkoi salamoida ja pian satoi taas ihan kaatamalla. Kaikki sisälle ja ovikin piti sulkea, sadetta tuli niin paljon. Eli jouduttiin ostamaan toiset drinkit ;-)

Kun sade taas lakkasi, jatkettiin me matkaa Flanagansiin, ja koko ajan salamoi jossain kauempana. Oltais haluttu parvekkeelle, mutta paikallinen tarjoilijamies sanoi että 4 min kuluttua sataa kaatamalla, ette te voi mennä sinne. Siinä sitten kiisteltiin vähän aikaa, mies jopa sanoi vitsillä että jos me mennään parvekkeelle meitä ei päästetä sisään vaikka sataa ;-) No, noin minuutin kuluttua alkoi taas mieletön kaatosade ja me tyydyttiin sitten ikkunapöytään. Nyt alkoi myös ukkostaa ja kerran jyrähti niin kovaa että tuntu että ikkunat helisi, ja koko ravintola huudahti! Pian sade taas lakkasi ja ukkonen meni ohi! Kysyttiin sitten tarjoilijalta että ehditäänkö kävellä kotiin ennen seuraavaa sadetta, hän tutki hetken ajan ikkunasta ulos ja sanoi että ehditään! Ja niin ehdittiinkin!

Tänään täällä on taas helle. Kohta kaupunkiin ja illalla kotipippaloihin!

P.S Jostain syystä tää ei anna ladata mitään kuvia nyt, joten tämä nyt sitten ilman!

Asuntojahdissa

2009-10-15T20:51:00.005-03:00

Tänään tuulee

Olen vissiin jo sopeutunut ilmastoon, koska tänään päivällä oli n 21 astetta ja tuuli jonkin verran ja mulla oli melkein viileä! Nyt illalla taas melkein myrskyää. Pilvet oli todella tummia, mutta toistaiseksi ei ainakaan ole satanut. Toivottavasti viikonlopuksi tulee taas lämmin, olisi kiva päästä vielä ainakin kerran rannalle!

Tänään oltiin katsomassa muistaakseni viidettä asuntoa. Ollaan Teresan ja Trishin kanssa käyty katsomassa viime viikosta kämppiä, koska tämä ei ole mikään maailman ihanin paikka asua. Makuhuone on ihan jees, eikä ihmisissä ole valittamassa, nytkin meitä on 8 tyyppiä olo/ruokailu huoneessa, jotkut netissä (joka toimii vaan täällä, ”lainattu” potilaille tarkoitettu langaton netti…), pari (yrittää) katsoo elokuvaa ja pari syö ja kikattaa. Mutta suihkut ja vessat on kauheet!

Anyway, toivomus olisi saada 3 hengen sairaalan kämppä, mutta niitä ei nyt ole vapaana, mutta ollaan käyty katsomassa sairaalan kämppiä, jotta olisi vähän ideaa minkälaista on tarjolla. Alkuviikosta käytiin tosi kivassa, kahden makkarin ja kahden kylppärin kämpässä. Muut on ollu aika huonoja. Eilen käytiin katsomassa yhtä vapailla markkinoilla olevaa, pääasiassa kalustettu ja aivan ihana, iso kämppä. Alue vaan ei ollut kauhean kiva, ja rannalle oli ”pitkä” matka. Okej, saari on pieni ja lähes joka paikasta voi nähdä meren, kunhan on tarpeeksi korkealla. Sieltäkin oli merinäköala, mutta rannalle oli ainakin 10-15 min kävelymatka, mäkiä ylös ja alas… Tänään käytiin katsomassa vasta remontoitua (mutta hutiloidusti) kämppää, jonka sairaala ehkä ottaa nimiinsä. Sijainti on aivan mahtava, vajaat 3 km sairaalasta ja 5 min kävelymatka rannalta. Eli se riippuu nyt periaatteesta siitä, tuleeko kämppä sairaalan nimiin, jos tulee, me varmaan muutetaan siihen. Se ei ole kalustettu, mutta jos sairaala ottaa sen nimiinsä, he kalustavat sen!

Opiskelu on jatkunut ihan älyttömän tylsänä, onneksi huomenna päästän saleihin. Vaikka mä olen hammaskirurgia salissa… Maanantaina ollaan myös saleissa, sitten loppuviikko ollaan välinehuollossa, heräämössä ja potilasvastaanotossa (tai joku muu vastaava, en ole ihan varma mikä se on). Meillä on tarkoitus myös toimia anestesiahoitajana (anestesialääkäri koko ajan salissa) ja myös silloin tällöin heräämössä, heillä on kauhea pula henkilökunnasta (vink, vink).

Huomenna on onneksi perjantai ja saatiin kuulla pubista jossa on ”happy hour koko yön”. Katsotaan saadaanko yhtä mahtavat bileet aikaiseksi kun viime viikonloppuna ;-)

Kuvia mun huoneesta:

Sataa, sataa ropisee...

2009-10-13T21:10:00.004-03:00

Tänään vaan sataa. Ja kunnolla sataakin. Päivällä oli ihan mieletön myrsky ja uskomaton kaatosade. Syksy on myös täällä! Kai sitä on jo alkanut sopeutua kuumuuteen, kun tämän päivän 22 astetta tuntuu jo vähän viileältä ;-)

Sunnuntaina oltiin sillä mahtavalla kiertoajelulla. Kuski oli todella hyvä ja kertoi mm seuraavanlaista tietoa Bermudasta:

• Täällä on enemmän kirkkoja ja pubeja” per asukas per neliömaili” (per capita per square mile) kuin missään muualla.

Pienen pieni kappeli vuosimmallia 1616

• Täältä löytyy maailman pienin nostosilta, 23 tuumaa, eli 58cm, siitä mahtuu vain purjeveneen purje

• Bermudan ympärillä on paljon (koralli) riuttoja ja kaikki laivat jotka saapuvat tänne saatetaan luotsilla. Pari vuotta sitten yksi risteilyalus ajoi karille. Ennen vanhaan Bermudalaiset seisoivat rannalla lyhtyjen kanssa jotta laivat ajaisivat karille, jotta Bermudalaiset pystyivät ryöstämään heidät. Sanotaan että suurin osa Bermudaan ”vanhasta rahasta” on peräisin merirosvoudesta. Saaren ympärillä on myös kymmeniä hylkyjä jonne voi sukeltaa.

• Maalis-huhtikuussa valaiden ”muuttomatka” kulkee Bermudan ohi, silloin niitä pääsee katsomaan veneillä! Joskus täällä voi myös nähdä delfiinejä.

• Saarella on vain n 5 puutaloa. Puutalot ovat nykyään kielletty, talot pitää rakentaa joko betonista tai Bermudan kivestä.

• Kaikki talot piti maalata pastelliväreillä 1950 luvulle asti. Suurin osa on edelleen pastellivärisiä, mutta myös oransseja, keltaisia ja kirkkaan violetteja näkyy. Sairaala on vaaleansininen!

• Juomavesi kerätään sadevedestä talojen katolta. Talojen katot ovat päällystetty kalkkikivellä ja vesi valuu katolta putkia pitkin talon alle säiliöön. Arvatenkin minä juon pullotettua vettä ;-) Jos vesi loppuu pitää sitä tilata tankkiautolla lisää.

Rakenteilla olevasta talosta näkee kuinka putket menee katolle vettä varten

• Autot sallittiin Bermudalla vasta vuonna 1946, sitä ennen saarella kuljettiin junalla, polkupyörällä tai hevosella ja kärryillä. Junarataa ei ole enää ollut pariin kymmeneen vuoteen. Jokaisessa taloudessa saa olla vain yksi auto, Koska kadut ovat hyvin kapeita, on vanha kupla-volkkari kielletty saarella, koska se on lian leveä!

• John Barnes, eläkkeellä oleva bussikuski tervehtii joka aamu klo 6-9 ihmisiä sairaalan vieressä olevassa liikenneympyrässä sanomalla "huomenta" ja "rakastan sinua". Hänen on sanottu olevan Bermudan onnellisin ihminen ja hänestä on myös tehty patsas liikenneympyrän viereen.

John Barnesin patsas

• Bermudalla ei ole vaarallisia eläimiä, eikä käärmeitä. Ainoa villi eläin on kana. Niitä näkee joka paikassa. Saarella on enää parin alkuperäistä lintua, loput on tuotu tänne. Puluja olen nähnyt vain pari kpl ja lokkejakin vissiin vain yhden! Pikkusammakoita, muurahaisia ja torakoita sen sijaan riittää…

• Rahtilaivat saapuvat maanantaina ja torstaina, eli tiistaina ja lauantaina saa tuoreempaa ruokaa. Keskiviikkona saa ruokakaupoissa 10% alennuksen.

• Saari on pieni ja ”kaikki tuntee kaikki”, joten lauantaisin jotkut tapaavat vaellella sairaalassa ja katsella jos siellä on tuttuja. Voi olla noloa jos on nolon vaivan takia sairaalassa… Myös psykiatrisen sairaalan nimi piti vaihtaa ”Mid-Atlantic Wellness Institutiksi” koska oli liian noloa tulla nähdyksi siellä jos oli vaikka psykologilla tai vastaavalla.

George Somers toi ensimmäiset asukkaat Bermudalle

Enempää en nyt tällä hetkellä muista, laitan lisää kun tulee mieleen.

Kiirettä pitää!

2009-10-11T21:39:00.006-03:00

On ihan uskomatonta miten kiirusta täällä on ja aika menee myös tosi nopsaa! En voi tajuta että koko ajan on jotain tekemistä, menoa jonnekin, eikä se edes haittaa mua! Netissäkään ei ehdi kauheesti olla, varsinkin kun se toimii välillä miten sattuu. Tätä blogia ja facebookia priorisoin, joten sori vaan jos menee päiviä ennenkuin vastaan maileihin.

Rantakuvat Horse Shoe Bay rannalta

Eilen mentiin aivan ihanalle rannalle, Horse Shoe Bay, joka on suosituin ranta, sinne turistit menee yleensä. Vesi oli aika lämmintä. Ja ilma n 27 astetta =)
Rannalta mentiin viereiseen viiden tähden hotelliin syömään ja tapaamaan Trishin perhetuttua Uudesta Seelannista. Hilary on naimisissa Etelä Afrikkalaisen kanssa ja niillä on 2v tyttö ja 2,5kk poika. Me ollaan Trishin kanssa lupauduttu joku kerta lastenvahdiksi. Ei sitten illalla jaksettu mennä enää kaupungille tapaamaan seiloreita, oli vihdoin aikaisen illan aika!

Tänään oltiin 5h bussiretkellä saaren ympäri. Tää on ihan uskomattoman, fantastisen upea saari! Sairaala järjestää sen uusille työntekijöille joka 4 kk. Meillä oli säkää, kun se osu meidän ekan viikon jälkeen. Yritän huomenna ehtiä laittaa kuvia ja kertoa enemmän Bermudasta. Bussikuski oli aivan mahtava, kertoi koko ajan tarinoita ja historiaa Bermudasta. Mä rakastan tätä paikkaa joka päivä enemmän ja enemmän! Valitettavasti en ole vieläkään astunut jalallakaan leikkausosastolle, joten toivottavasti se paikka on ok, koska nyt ainakin tuntuu että voisin olla täällä parikin vuotta!

Tänään mentiin sitten kiertoajelun jälkeen taas kaupungille. Käveltiin sinne ja takaisin ja käytiin parilla drinkillä. Nähtiin myös pari tuttua seiloria, huomenna ne jatkavat matkaa takaisin Eurooppaan. Matkaan he ovat lähteneet heinäkuun lopulla ja käynyt ainakin Kanadassa ja New Yorkissa, nyt Bermudalla ja kotimatkalla käyvät Espanjassa, Ranskassa ja Tanskassa. Kotona he ovat joulukuussa.

Englantilaisten HMS Quorn (isompi) ja hollantilaisten laivat

Äsken syötiin taas Craigin tekemää hyvää ruokaa. Se taisikin olla viimeinen kerta vähään aikaan, sillä huomenna Craig muuttaa täältä. Ensi viikolla alkaa salaattilinja. Ja pitäisi kai vähentää tuota alkoholipuoltakin… Nyt kun me viellä ollaan ”lomalla”, on tultua juotua lähes joka ilta ainakin 1-2 olutta tai drinksua. Vaikka kaikki muu on täällä paljon kalliimpaa, niin alkoholi on ravintoloissa vähän halvempaa kuin Suomessa!

Laivasto tuli kaupunkiin!

2009-10-10T13:09:00.003-03:00

Tanskalaisten ja Virolaisten laivat

Ensinnäkin, läpäisin sittenkin sen 50 kysymyksen lääketentin!!! Rimaa hipoen, mutta joka tapauksessa. Luulin et 84% oikein oli hylätty, mutta se olikin ensimmäinen hyväksytty arvosana! Jee! Piti sitten vain uusia insuliini koe, läpäsin sen ihan ongelmitta, vain yksi virhe!

Torstaina, kun oltiin kaupungilla syömässä, tuli joku laivaston laiva rantaan. Kun käveltiin kotiin, käytiin rannassa kattomassa poikia, mutta jäi vähän epäselväksi että kenen laiva se oli.

Oltiin torstaina sovittu että me kolme, mä, Trish ja Teresa mennään Craigin kanssa syömään ja parille drinkille perjantaina klo 20. No, perjantaina meillä oli koko päivän kaiken maailman harjoituksia; deffa, physical assessment, virtsan stiksausta ym. Hoitaja, joka opetti meile deffan käyttöä, kertoi että sinä iltana olis happy hour kaupungilla klo 17 eteenpäin, eli sinne suurin piirtein heti harjoittelujen jälkeen.

Kun me tultiin kaupungille, me huomattiin että laivoja oli tullut enemmän. Kun käveltiin englantilaisen laivan ohi ne vilkutti meille ja nainen tuli just laivasta. Se kertoi meille että laivat oli NATO harjoituksessa ja laivoja oli Englannista, Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ja Virosta. Myös Norjasta, mutta niitten laiva hajosi ja oli toisella puolella saarta korjattavana. Englantilaisilla olisi laivalla pippalot klo 21, ja kaikki naiset olisi tervetulleita!

Tanskalaisilla on suurin laiva täälläkertaa

Mentiin sitten Flanaganisiin parille drinkille ja juteltiin viereisessä pöydässä olevien britti-seiloreitten kanssa. Myöhemmin Craig liittyi seuraan ja mentiin Thaimaalaiseen ravintolaan syömään älyttömän hyvää ruokaa! Paitsi että tarjoilija kaatoi täysinäisen vesilasin mun syliin…

Brittiläinen seilori

Klo 21 lähdettiin laivasto pippaloihin, porukkaa oli älyttömästi, mies-nainen ratio noin 20:1! Kapteeni soitti kitaralla ihan mielettömän hyvin, Oasiksen ”Wonderwallin” kaikki lauloi täysillä mukana! Juttelin jonkin aikaa parin virolaisen seilorin kanssa. Myöhemmin nähtiin samat brittiseilorit jotka oli Flanagansilla ja ne kierrätti meillä laivalla. Sitten päädyttiin seiloreitten messiin jossa oli baarikaappi ja juotiin parit drinksut. Sieltä jatkettiin matkaa Pickled Onion yökerhoon ja ilta oli aivan mahtava! Eipä siitä sen enempää ;-)

Seiloreitten oma baarikaappi

Eilen täällä oli kuulemma käynyt joku Suomalainen yläkerrasta etsimässä mua. Asuntola on siis kaksi kerroksinen, mutta kerrokset eivät ole oikeastaan missään tekemisissä toistensa kanssa, vaikka oman kerroksen porukan kanssa tehdään vaikka mitä yhdessä! Täytyy kohta käydä siellä ylhäällä. Mielenkiintoista sinällään että orientaation aikana monet ”opettajat” sano ettei täällä ole ennen ollut suomalaista. On kuulemma suomalainen anestesialääkärikin. Ja myös suomalainen hoitaja vauva-teholta oli soittanut mulle eilen…

Kohta lähdetään rannalle, ekaa kertaa. Ja illalla vissiin tapaamaan taas seiloreita… Elämä täällä on ihan liian kiireistä – ja hauskaa!!!!

Ja kuinka sitten taas kävikään...

2009-10-08T21:15:00.003-03:00

"Päivän drinkki", alkoholiton paikallinen inkivääriolut

Läpäisin puolet tenteistä, ehkä siitäkin voi iloita… 50 kysymyksen lääkeosiosta jäin pisteen vaille läpäisyä (grrrrrr), sen uusin maanantaina. Lääkelaskut meni 100% oikein, verensiirto-osion läpäisin mutta insuliini ja diabetes osion uusin huomenna. Sen kyllä läpäisen, en olut oikeistaan lukenut siihen yhtään, nyt aion kohta lukea paperit pari kertaa läpi. Uskon myös läpäiseväni lääketentin maanantaina, koska tiedän nyt mitä pitää opiskella! Teresa läpäisi kaikki, Trish ja Shavonne (meidän ”opettaja”!!) joutuu kumpikin uusimaan yhden osion.

Shavonne opettaa meille lääkelaskuja

Muuten oli taas tylsä päivä, suurin osa luennoista ei koskenut meitä leikkuri-ihmisiä. Lounaalla me käytiin Bermuda Botanic Gardenissa, eli kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli ihanaa ja upeat näkymät merelle. Ostettiin voileivät kahvilasta ja syötiin ulkona.

Näkymä lounaalla!

Koulun jälkeen lähdettiin taas kaupungille. Meidän kurssin järjestäjä oli menossa samalla kaupunkiin ja päästiin hänen avoauton kyydillä! Käytiin sosiaalitoimistossa rekisteröitymässä henkilönumeroa (social security number) varten ja sitten parin kaupan jälkeen syömään. Ensi viikolla ruvetaan kokkailemaan itse. Ehkä.

Ainiin, korjaus eiliseen, meni puurot ja vellit sekaisin. Craig on se mukavampi röntgenhoitaja joka teki meille ruokaa, Greg vähemmän mukava. Just so you know ;-)

Kasvitieteellisen puutarhan kahvila

Viimehetken opiskelua

2009-10-07T21:10:00.002-03:00

Eilen oli vähän hauskempi päivä orientaatiossa. Ensin joku PR osastolta näytti hauskan filmin, jossa soi taustalla ”Let’s get this party started” biisi ja henkilökunta eri osastoilla tanssi. Vanhat ja nuoret. jopa sairaalan pomo =) PR nainen oli kyllä siellä enemmän kertomassa miten käyttäydytään jos media haluaa haastatella jne, mutta tuo oli kiva aloitus!

Päivän päätteeksi meillä oli ” diversity” (monimuotoisuus) luento, eli käsiteltiin kulttuureja. 80% sairaalan henkilökunnasta on ulkomaalaisia. Meidän yleisessä sairaalaorientaatiossa oli paljon Bermudalaisia ja Jamaicalaisia, me kolme ”länsimaista” hoitajaa, pari Jenkkiä ja pari muualta Karibialta. Tällä ”luennolla” meidän piti kertoa; nimi, mistä tulee ja mikä on erikoista omassa kulttuurissa. No, mä kerroin että kaikilla on saunat ja saunotaan alasti jne. Siinä riitti monella ihmettelemistä!

Meidän Jamaicalainen hoitajakaveri, Shivonne, kertoi orientaation jälkeen että muut Bermudalaiset ja Karibialaiset naiset olivat kysyneet siltä että puhutaanko me todellakin hänelle ja ollaanko me kivoja jne. Niitten mielestä oli jotenkin ihmeellistä että me hengattiin Shivonnen kanssa…

Eilen sain myös kutsun henkilöstöhallintoon; ihmetteli miksi mun todistus on erinäköinen kuin muiden. Mulla on vanha, 4 sivuinen paperi jossa tavallinen leima, ja kaikilla ulkomaalaisilla on sellaiset diploomit, jotka pannaan seinälle, ja joissa on sinetti-leima. No, selitin, että tämä se on, muunlaista ei ole. Oli kuulemma ongelmia rekisteröinnin /maahantuloviranomaisten kanssa. Kysyin, saanko työskennellä, sanoivat kyllä, mutta voi olla että 3 kk kuluttua työlupaa ei uusita, tilapäinen menee silloin umpeen. Jaahas. No, tänään käytiin Bermudan sairaanhoitaja-rekisteröinti viranomaisen luona, joka sijaitsee sairaalassa, ja sain paperin, jonka mukaan olen rekisteröitynyt seuraavat 2v. Joten, en ymmärrä missä ongelma on, vai onko sitä edes?

Eilinen drinkki, Dark n' Stormy, rommia ja inkivääriolutta!

Illalla me kolme mentiin taas kaupungille, syötiin Cairo ravintolassa, jossa oltiin viime lauantaina tanssimassa. Ruoka oli todella hyvää! Risteilyalus oli vielä satamassa, joten se häiritsi meidän näkyvyyttä. Syömästä päätettiin mennä johonkin pubiin vielä yhdelle, ollaanhan me vielä ”lomalla” ;-) Eipä tullut taas opiskeltua lääketenttiin...Illalla löysin myös makkarista ensimmäisen torakan, se sai kyytiä mun uudella suihkeella!

Trish ja Teresa Cairossa

Tänään alkoi sairaanhoitaja orientaatio, jossa me ollaan nelistään. Päivä oli pitkä ja luennot oli tylsiä. Saatiin myös tietää että huomenna on meidän lääketentti, joten tänä iltana ollaan sitten opiskeltu. Shivonne osaa suurin piirtein kaikki lääkkeet ja on auttanut meitä paljon! Me kutsutaan sitä ”opettajaksi” ja se opetti meille lääkelaskujakin. Tai siis palautti muistiin miten niitä laskettiin. Muutkin asuntolassa ovat olleet avuliaita ja kannustavia. Greg, Floridalainen röntgenhoitaja, tekee meille parhaillaan ”chicken Parmigianaa” illalliseksi =) Me kolme ei kyllä uskota että kukaan meistä läpäisee huomenna… Piti jokatapauksessa pitää lyhyt bloginkirjoitustauko!

Greg on mukava, mutta täällä on myös Craig, toinen Floridalainen röntgenhoitaja, joka on kummallinen ja ärsyttävä. Hän on hetero, mutta ei pidä naisista! Ei puhu koskaan meille, omii telkkarin koko ajan ja kattoo rugbyä. Onneksi se muuttaa lauantaina pois!

Orientaatio alkoi

2009-10-06T22:41:00.003-03:00

Drinksut ensimmäisen orientaatiopäivän kunniaksi...

Eilen oli taas harmaa ja sateinen päivä, lokakuu on kuulemma sateisin kuukausi. Eilen alkoi myös meidän orientaatio. Ensin kahden päivän yleinen sairaala-orientaatio ja sitten viikon orientaatio meille neljälle hoitajalle, eli mun lisäksi Trish Uudesta Seelannista, Teresa Englannista ja Shavonne Jamaicalta.

Päivän kiinnostavinta antia oli ”hurrikaani-luento”. Lokakuu on vielä hurrikaanisesonkia. Ensiksi kerrottiin kahdesta suurimmasta hurrikaanista jotka olivat osuneet Bermudaan viime aikoina, eli ”Emily” vuonna 1987 ja ”Fabian” vuonna 2003, jolloin 4 ihmistä kuoli ja osa ihmisistä oli ilman sähköä jopa 6 viikkoa. Sitten käytiin läpi miten hurrikaaniin pitää varautua kotona ja mitä sairaalassa tapahtuu. Kotona pitää hurrikaanikauden alussa (eli kesäkuu - lokakuu on hurrikaanisesonki) valmistaa ”hurrikaanisetti”, jossa on taskulamppu, pattereita, radio, VETTÄ, kynttilöitä, kuivamuonaa, ensiapupakkaus ja ilmastointiteippiä, jolla voi teipata ”x:ät” ikkunaan, jotta lasit ei mene rikki paineesta.

Sairaalassa osastoille tuodaan myös ”hurrikaanisetit” 8 tuntia ennen odotettua hurrikaanin alkua. Setit sisältävät myös radiot, taskulamput ym, mutta ei ruokaa eikä vettä. Työntekijöitten lähiperhe saavat tulla sairaalaan, jotta henkilökunnan ei tarvitse murehtia perheestään. Henkilökunta jaetaan kahteen ryhmään, kummatkin tekevät 12h vuoroa, vuoronperään. Sairaalassa olevat perheenjäsenet auttavat tekemällä leipiä, kaitsevat lapsia ja petaavat esim sänkyjä. Hurrikaanit ovat täällä ihmisiä yhdistäviä, naapurit kokoontuvat yleensä yhteen ja jos sähköt menevät, he grillaavat kaiken pilaantuvan lihan ym pakkasesta =)

Muuten päivä oli aika tylsähkö, oli paljon asiaa eläkkeistä, vakuutuksista, liitoista ym. Koulutuksen jälkeen me lähdettiin Trishin ja Teresan kanssa kaupungille. Siellä oli ensimmäinen, valtava, risteilyalus meidän aikana. Nähtiin myös hevosia kärryineen, niitä ei ole muina kertoina näkynyt, eli olivat siellä risteilyaluksen takia. Mentiin sitten irkku pubin terassille, syömään ja juotiin siniset drinkit, jotka oli tehty paikallisesta kookosrommista ja ananasmehusta. En tiedä mistä sininen väri tuli, ehkä Curacao likööristä.

Sunnuntai

2009-10-04T18:10:00.004-03:00

4.10.09 Sunnuntai

Tässä tulee nyt vielä neljäs postaus samaan putkeen.

Tänään oli tarkoitus lähteä ekaa kertaa rannalle, mutta suurin osa päivää on ollut aika harmaata ja sateista. Nyt aurinko taas paistaa, mutta tunnin kuluttua alkaa jo hämärtymään, joten ensi viikolla sitten. Opiskelin sitten vihdoin pari tuntia niitä lääkejuttuja…

Täällä on toistaiseksi tunne että olis lomalla (niin Saudeissakin oli alussa…), mutta niin täällä kuulemma on aina. Työ ei kuulemma ole kovin rankkaa, yleensä henkilökuntaa on ihan tarpeeksi, tai oikeastaan liikaakin. Työviikko on lyhyt ulkomaiseksi, taukoineen 40-h työviikko, eli 8 tunnin päiviä.

Eilen lähettiin puolen päivän uusi-seelantilaisen Trishin kanssa kaupungille. Taas oltiin ihan hiestä märkiä siinä vaiheessa kun päästiin sinne. Käytiin pankissa avaamassa tilit (jep, lauantaina!) ja sitten kirjastossa netissä. Yhtään risteilyalusta en muuten ole vielä nähnyt, nyt alkaa olemaan off-season, ehkä niitä ei sitten kovin paljon enää tule ennen ensi kesää. Sitten mentiin irlantilaiseen pubiin parvekkeelle (josta näkymät merelle), luonaalle ja oluelle, hyvää (ja kallista…) oli!

Illalla oltiin sitten yhden täältä pois muuttaneen Filippiiniläisen Reggien synttäri bileissä. Hän asuu n 5 min taksimatkan päässä (taksi on suomea vähän halvempi!), kahden muun filpparin kanssa talon alakerrassa, yläkerrassa asuu vuokranantaja. Meitä lähti 8 tyyppiä meidän kerroksesta. Vuokranantaja-nainen, viisikymppinen Bermudalainen oli myös osan aikaa pippaloissa. Tarjolla oli paljon todella hyvää filippiiniläistä ruokaa ja väkeä oli paljon, eniten filippiiniläisiä ja karibialaisia, yhteensä ihmisiä noin paristakymmenestä maasta. Filippiiniläiseen tyyliin laulettiin myös karaokea. Kaikilla filippiiniläisillä on karaoke laite, jopa kaikkein köyhimmilläkin, ja ne osaa ja uskaltaa laulaa. Erittäin hyvä esitys oli myös meidän Jamaicalasien Shivonnen ja St Vincentiläisen Godfreyn yhteinen laulu; Bob Marleyn ”No woman no cry”!

Puolen yön aikaan lähdettiin taksilla kaupunkiin. Mentiin Cairo nimiseen yökerhoon, joka sijaitsee ”Front-streetillä”, eli pääkadulla, joka kulkee rannan vieressä. Yökerholla oli myös iso parveke, josta näkyi merelle. Siellä myös maistoin kertaa drinkkiä, Rum Swizzleä. Se on sekoitus 80% rommia, ananas- ja appelsiinimehua ja joitain muita ainesosia. Todella hyvää, mutta salakavalaa! Tanssittiin seuraavat pari tuntia putkeen. Pääasiassa musiikki oli aika ”mustaa”, mutta myös joitain tuttuja hittejä oli joukossa. Meno tanssilattialla oli ihan älytöntä. Olen moista nähnyt vain jossain MTV:ssä (siis musakanavalla). Meno oli siis aika k-18! Meitä oli onneksi reilun 10 tyypin porukka, joista puolet miehiä. Aika ajoin joku tuntematon mies tuli jonkun naisen taakse tanssimaan, tai siis oikeastaan hinkkaamaan itseään ihan kiinni, mutta sillon me vaihdettiin nopsaa paikkaa jonkun kundin kanssa ja ”hinkkaaja” siirty =)

Kun yökerho suljettiin kello 3 aikaan, oli ulkopuolella paljon poliiseja. Ihan hyvä, sillä parikin tappelua meinasi yökerhossa syntyä.

Asuntolaelämää...

2009-10-04T17:54:00.004-03:00

3.10.09 Lauantai

Mulla on ollut vaikeuksia päästä nettiin, joten nyt tuli sitten kolme postausta kerralla! Sairaalassa on ilmainen langaton netti, ja nyt olen vihdoin saanut salasanan sille. Kävin jo eilen kaupungillakin kysymässä nettiliittymästä, se olis maksanut suurin piirtein $90 kuussa, joten en sitten ottanut… Omassa huoneessa en pääse nettiin, signaali on liian heikko, täytyy istua olohuoneessa.

Tämä asuntolaelämä ei kyllä sovi mulle. Ihan kivoja ihmisiä täällä asuu, mutta inhottavaa kun vessa esim käytävän toisessa päässä. Ja tänäänkin oli pöntön lauteella märkiä läikkiä… Keittiössä on kaikki astiat ruuanlaittoon, mutta ne on aika huonossa kunnossa. Jääkaapit on täynnä, sinne ei paljon mahdu tavaraa, plus sekin on ihan käytävän toisessa päässä. Tuntuu ettei voi mennä edes laittamaan aamupalaa ennen kuin on käynyt suihkussa ja pukeutunut… No, ehkä tähän tottuu, kunhan tutustuu kaikkiin paremmin.

Tuolla piiiiiiiiiiiitkän käytävän päässä on vessat, kylppäri, keittiö ja olohuone

Suihkut on myös tosi heikkoja eikä viemärit vedä kunnolla. Sairaala on ihan vieressä ja kaupunkikin tosi lähellä, niin ja vuokra ”halpa”; $600 kuussa, mutta ei ole mun mielestä sen väärti että välttämättäasuisin tässä koko 6kk, jonka saa asua. Mut sa nyt nähdä.

Olin siis Suomessa ajatellut että asun tässä joku 4-5kk ja sitten hankin oman kämpän vapailta markkinoilta. No, kun mulla oli se tapaaminen sen asuntolan pomon kanssa, se ei todellakaan suositellut oman hankkimista. Kalliin vuokran lisäksi tulee vielä vesi ja sähkölaskut päälle, jotka kesällä on tosi kalliita ja jos vesi loppuu (vesi kerätään talon katoille säiliöihin sadevedestä) on se kallista ja hankalaa tilata lisää. Asunnot on usein kalustamattomia eikä lähellä ole välttämättä edes itsepalvelupesulaa. Sairaalalla on paljon kahden hengen jaettuja asuntoja, jonka hintaan kuuluu vesi ja sähkö, kaikki kalusteet, taloissa on yhteiset pyykinpesuhuoneet ja sairaalan tuki ongelmatilanteissa. Joten, olen nyt sitten kallistunut tälle kannalle, Voihan sitä sitten muuttaa sieltä pois, jos tuntuu ettei siitä tule mitään. Sitä saa kuulemma käydä katsomassa kaikkia vapaita huoneita ja tavata sen toisen asukkaan ennen kuin päättää minne muuttaa.

Se mikä myös vähän ihmetyttää on että meitä on ainakin kolme jotka aloittavat leikkurissa. Osasto on pieni, vain 6 salia, joten vähän mietityttää että onko siellä pula henkilökunnasta vai onko vain sattumalta monta lähtenyt samoihin aikoihin ja uusia on ollut vaikea saada tilalle. Ne kaksi muuta ovat viisikymppinen nainen Uudesta-Seelannista (14h aikaero, huhhuh!) ja toinen nelikymppinen nainen Englannista. Muita meidän kerroksessa asuvia on kaksi filippiiniläistä miestä, kaksi amerikkalaista miestä, yks mies St Vincentistä, yks Jamaicalainen nainen, yks etelä-afrikkalainen nainen ja yks intialais-britti nainen ja sitten pari muuta tummaa naista, joita en tunne. Eli erittäin kansainvälistä.

Eilen illalla, kun luin kirjaa sängyssä, huomasin yks kaks kauheesti muurahaisia jotka käveli edes takas seinällä. Kun menin tutkimaan tilannetta huomasin vaatekaapin oven välissä jonkun kuoleen ötökän (torakka???) jonka kimpussa ne kaikki oli. En ole vielä ostanut tuholaistorjunta-ainetta (tänään aion todellakin ostaa!), joten otin ne rohkeasti (!) nenäliinaan ja laitoin pussiin jonka suljin ja laitoin roskispussiin jonka myös suljin. Kun murkkuja tuli lisää tapoin nekin nenäliinoilla, kunnes vain pari kävi silloin tällöin, mutta kun eivät mitään enää löytäneet niin n 1h kuluttua niitä lakkasi tulemasta. Huhhuh!

Tämmösen sit ostin

Eilen tapasin henkilöstöhallinnosta jonkun, jonka kanssa käytiin läpi mm vakuutus asioita. Kaikki joutuu ottamaan yksityisen vakuutuksen ja käytiin läpi mitä siihen haluaa, kaikki ekstra maksaa tietenkin ekstraa. Mun vakuutus kattaa lääkärissä käynnit (piti ottaa ekstrana, perus kattoi vaan lääkkeet, mutta käynnit olis pitänyt maksaa itse), matkavakuutus, tarvittavat lennot ulkomaille (USA tai Kanada) jos sairautta ei voi hoitaa täällä ja asuminen ja hoito ulkomailla ja lisänä vielä ”silmähoidon”, eli saan takaisin $ 300 vuodessa piilolinssiostoksista, kun se vakuutus oli n $130 vuodessa, joten pientä säästöä tulee. Hammashoitoa en ottanut, enkä myöskään sitä että saan sairaalassa yksityisen tai max kahden hengen huoneen. Siihen kuului myös automaattinen henkivakuutus, jonka sairaalamaksaa, ja jonka edunsaajiksi laitoin veljen ja siskon (ettäs tiedätte!).

Maanantaina alkaa sitten orientaatio, ensin kahden päivän sairaala-orientaatio kaikille uusille ja sitten 1,5 viikon sairaanhoitajien orientaatio, Ja ei, en ole vieläkään opiskellut niitä lääkejuttuja… Orientaatiossa on pukukoodi (!!), ei saa käyttää farkkuja, lenkkareita, narutoppeja eikä napa-paitoja =)

Ihmiset täällä on hyvin ystävällisiä, tuntemattomat ihmiset tervehtivät usein jos kohtaa kadulla, ja varsinkin sairaala-alueella. Myös kaupoissa ja ravintoloissa tervehditään amerikan malliin. Saari on todellakin sekoitus amerikkalaisuutta ja englantilaisuutta. Kaupoissa suurin osa ruokia on amerikkalaista ja tuo ystävällisyys on myös kovin amerikkalaista. Mutta sitten tuo kaikki konservatiivisuus (mm pukukoodit) on taas brittiläistä.

Bermudalla!

2009-10-04T17:08:00.008-03:00

1.10.09 Torstai

Lennon piti kestää 2h 20 min, mutta kesti vähän alle 2h. Taas täytettiin koneessa maahantulokaavakkeet ja pian jo laskeuduttiin. Tulin viimeisenä ulos koneesta ja ulkona iski vastaan kuuma ja kostea ilma ja näin jo heti ekat palmut! Taustalla kuului reggaen tyylistä musiikkia, terminaalissa oli kahden miehen yhtye joka soitti ja lauloi ja toivotti minut tervetuulleeksi Bermudalle kun katoin heitä ja hymyilin!
Sitten jonotettiin aika pitkään ”immigrationiin”. Mä luulin et tullivirkailijat kattois mun laukut läpi, koska monen muun laukkuja kaiveltiin. Mutta ne halusivat vain että näytän niille mun elektroniikan (ei suoristusrautaa eikä muistitikkua). Sitten ne kirjoitti lapulle läppärin, kameran, ipodin ja kännykän sarjanumerot, joten niistä mun ei tartte koskaan maksaa tullimaksua. Eli, ne tavarat mitä tarvii, kun muuttaa maahan saa tuoda ilman veroja, mutta kaikista mitä tästä lähtien (tai itseasiassa 3kk kuluttua) tuon, joudun maksamaan n 22% veroa (älytöntä!).

Kun tulin ovien ulkopuolelle oli siellä vain yksi mies, jolla oli kyltti jossa luki mun nimi ja tervetuloa Bermudalle! Hän vei mut asunnolle, matka kesti n 30 min. Harmi vaan että oli ihan pimeää eikä nähnyt mitään. Sain myös tervetuliais-korin, jossa oli muki (kertakäyttölusikka (!!!), teetä, pieni pyyhe, Marie keksejä, pähkinäsekoitus, vettä ja hammasharja ja tahnaa.

Kun tultiin asuntolalle kuului ulkona ihme sirkutusta. Kysyin onko se joku lintu, mutta ei, ääni lähtee pienistä sammakoista, jotka ovat puissa. Meteli on aika kova, alkaa n 6 aikaan illalla, juuri ennen kuin alkaa hämärtymään. Kuulostaa välillä kuin olisi satoja tuulikelloja, vähän niin kuin lintujen viserryksen ja cicadan sirityksen risteytykseltä!

Huone on käytävällä, jossa on 14 huonetta ja me jaetaan 3 vessaa ja 4 suihkua. Onneksi joka huoneessa on lavuaari ja joissain myös jääkaappi. Olen jonotuslistalla jääkaappia varten, niitä ei ole joka huoneeseen, mutta aina kun joku lähtee saa joku toinen sen jääkaapin. Muuten huone menettelee, ei ole kyllä Saudien veroinen, mutta ei yhtä kauhea kuin Englannissa, ehkä yhtä huono kuin Tukholmassa (mutta siellä ei ollut huoneissa lavuaaria, mutta ei myöskään tarvinnut pelätä torakoita…En ole kyllä yhtään vielä nähnyt, muurahaisia kyllä vaikka kuinka paljon, siis sisällä!) Ilmastointi löytyy ja sitä on käytetty! Käytävällä on myös pesuhuone, jossa maksullinen pesukone ja kuivuri, keittiö ja TV-huone.

Kun yritin avata mun toisen matkalaukun lukkoa se jumittui. Olin ostanut pienet munalukot koodeilla, ajattelin että ne on turvallisempia kuin lukot joiden avaimen voi hävittää. No, kun taistelin lukon kanssa, se meni uudestaan lukkoon ja jollain muulla koodilla, jota en tiennyt. Yritin summan mutikassa avata joillain koodeilla, mutta kai sen oikean koodin osuminen olisi ollut verrattavissa lottovoittoon… No, mulla oli seuraavana päivänä tapaaminen asuntolan pomon kanssa, joten kysyin olisiko sillä semmoista isoa pihtiä (bolt cutter, pultin katkaisija (??), tai mikä lie suomeksi) ja se sai semmoisen järjestettyä helposti. Olen myös joutunut käyttämään moista kerran englannissa ja kerran ruotsissa, silloin kadotettujen tai unohdettujen avaimien takia…

Olen jutellut parin filippiiniläisen (yllätys…), yhden englantilaisen ja parin karibialaisen kanssa. Täällä on ehkä yks suomalainen, Pirjo, joka olis tullut n 1 kk sitten. Täytyy yrittää ottaa selvää. Olis kai keskos-teholla töissä. Asuntolan pomo väittää ettei se ainakaan asu täällä asuntolassa.

Kävelin sitten kaupungille tänään. Todella tropiikkia, palmuja, vihreää, Hibiscuksia ym. Matkaa oli n 1,5km, ja olin ihan hiestä märkä kun pääsin sinne, vastaantulevat ei ollut ;-) Lämpötila oli n 27 astetta mun mittarin mukaan, ja hyvin kosteaa. Kiertelin vähän, sitten kävin lounaalla, ja lopulta ruokakaupassa. Aika hyvät valikoimat ruokaa on, näkkileipääkin löytyi. Vähän kalliilta kyllä tuntu lasku, täytyy vähän verrata suomen hintoihin. Hinnat on kuulemma noin kaksinkertaisia USA:n hintoihin verrattuina. Ravintolalasku sen sijaan oli ihan suomen hinnoissa, tuoppikin $7, eli n 5 euroa.

Tie kaupungille, asuntolan ulkopuolella

En ollut kävellyt pitkälle kaupasta kun alkoi sataa. Kaatamalla. Siis TODELLA saavista kaatamalla. Menin palmun alle suojaan, mutta mitä se auttoi, olin ihan litimärkä, alusvaatteita myöten. Sade kesti n 10 min, sitten kahlasin kotiin lainehtivilla kaduilla. Onneksi oli varvassandaalit, osa matkaa oli ylämäkeä ja vettä tuli kunnon jokena mäkeä alas!

Ihan kivalta toistaiseksi vaikuttaa. Kaupungilla rahoja ei tule tuhlattua, sieltä löytyy joitain kivoja pieniä kauppoja, mutta suurin piirtein ainoat ketjukaupat joita näin (tai tunnistin) on Body Shop ja French Connection. JA KFC löytyy, mutta ei Mäkkäreitä eikä muita pikaruokaketjuja. Kalliita pikku putiikkeja on paljon ja yksi turistikauppa on nimeltään Riihiluoma’s, perustettu vuonna 1937!

Ja kuvat saa taas, tuttuun tapaan, klikkaamalla jättisuuriksi...

Matkalla Bermudalle

2009-10-04T12:35:00.005-03:00

1.10.09 Torstai

Lentomatka menin ihan kivasti. Kone oli uusi, tosi freesi, ja kaikilla oli omat pikku telkkariruudut, juuri niin kuin pitkillä lennoilla pitäisi olla! En saanut istua yksin, viereen tuli venäläinen, vanhempi nainen joka puhui van venäjää ja ranskaa. Eikä todellakaan osannut käyttää omaa viihdejärjestelmää, jouduin aika ajoin auttaa häntä. Kuten myös maahantulolappujen täytössä. Helppoa, kun ei osaa kuin pari sanaa ranskaa ja venäjää ;-)

Grönlanti!

No, mä en myös edes avannut mun upouutta lääkekirjaa koko lentomatkalla, itse asiassa en ehtinyt edes lukea Ilta-sanomia loppuun, kaikki aika meni sen pikku telkkariruudun kanssa. Katoin kaksi elokuvaa, ”the Hangover” (hauska, suosittelen) ja joku vähemmän hyvä jonka nimeä en muista, mutta komedia sekin. Sitten katsoin myös 3 jaksoa ”Bones” sarjaa ja yhden jakson ”Extreme Home makeoversia” ja pelasin vähän pelejä. Päivälento ja oma viihdejärjestelmä, eikä piiiiiitkä lentomatka ollutkaan kovin hankala. Lennän ehdottomasti Finskillä myös ensi kerralla!
Ensimmäistä kertaa laskeuduin Kennedyn kentälle päiväsaikaan. Tai no, en kyllä muista oliko silloin 17 v siten päivä vai ilta, mutta kahtena edellisenä kertana oli pimeää. Nyt näkyi Long Island ihan selvästi ja otin jopa valokuvia joistain hulppeista ranta asunnoista. Myös Manhattanin pilvenpiirtäjät näkyi horisontissa kun oltiin laskeuduttu!

Empire State building

Jono ”immigrationiin” meni aika nopeasti, sitten kuvattiin ja otettiin molemmista käsista KAIKKI sormenjäljet (digitaalisesti), vain DNA puuttuu ;-) Sitten vastasin kysymyksiin (kauanko olet maassa, mitä teet Bermudalla, miksi menet sinne töihin jne) ja sain leiman passiin ja hain laukut. Vasta jälkikäteen musitin että olin valehdellut USAn viranomaisille. Mullahan oli mukana Napapiiriltä ostettu poro-pate’, mutta vastasin kysymyksiin ettei ole muuta syötävää kuin suklaa ja karkit. Ja lihaahan EI saa Jenkkeihin viedä. Onneks en jääny kiinni…Kentällä oli myös pieni koira, jonka kyljessä luki ”protecting our agriculture”, eli se haisteli juuri lihoja. Yks suomalainen joutu avaamaan laukkunsa kun koira sitä haisteli, mut ei sieltä löytynyt mitään.

Sitten vein kaksi isoa laukkua ja läppärin säilytykseen (laukut painoi 23.5 ja 24.3 kg, ei tarvinnut maksaa kummallakaan lennolla ylipainomaksuja, vaikka toinen laukuista oli jopa ylisuuri!), maksoi yhteensä $44, mutta eipähän tarvinnut raahata mukana. Sitten lähdin ”ilmajunalle” (kuskiton, kahden vaunun ”airtrain”), jolla piti mennä ”Station C:lle”, josta olisi ilmainen kuljetus hotellille. No, junassa ei toiminut kuulutukset ja ”Station C:n” nimi olikin ”Federal Circle”, joka oli ensimmäinen pysäkki ja jonka ohi ajoin. Mutta erittäin ystävällisen naisen avulla (jolta en edes pyytänyt apua, katoin vain karttaa) kävin päätepysäkillä ja tulin samalla junalla takasin ja löysin hotellikuljetuksen.

Hotelli, Best Western Kennedy Airport, jota aion tässä nyt mainostaa, oli n 10 min ajomatkan päässä. Hotelli oli saanut Tripadvisorissa erittäin positiivisia ja erittäin negatiivisia arvioita käyttäjiltä. Mun kokemus oli pelkästään positiivinen! Check in oli mukava ja nopea ja sain parit pikaruokamenut mukaan josta olisi voinut tilata ilmaisella kuljetuksella ruokaa hotellille. No, koska kello oli n 18 paikallista aikaa, ja mulle siis klo 1 yöllä, tyydyin ostamaan hotellin automaatista vettä ja minpussin Doritoksen ”Cool Ranch” sipsejä, joita olen kauan kaivannut! Huone oli pieni mutta siisti, sänky oli 140cm ja telkkari iso. Katoin elokuvan ”What happens in Vegas”, koska se juuri alkoi ja olin nähnyt aikasemmin ja tiesin että on hyvä (ja koska olin sinä päivänä kattonut telkkari VAIN vaivaiset 8 tuntia…). No ei, yritin siis pitää itseäni hereillä, mutta kun elokuva loppu kello 20 oli pakko käydä unten mailla.

Onnistun nukkumaan klo 5 asti, jolloin lähetin kateutta aiheuttavia tekstareita suomeen ;-) ja katoin uutisia telkkarista. Suihkun jälkeen menin huoneen hintaan kuuluvalle aamupalalle klo 6.30. Oli muffinsseja, pancakeseja (jotka olis pitäny ite paistaa), munakasta, makkaraa, puuroa, muroja ja jopa tummaa paahtoleipää jne.
Aamupalan jälkeen otin samaisen ilmaisen kuljetuksen takaisin ”Station C:lle”, sitten ilmajunalla Jamaican asemalle ja sieltä otin hetken mietittyä halvemman vaihtoehdon, eli metron Manhattanille. Ei hyvä idea; ruuhka-aika, huono ilma ja metro tupaten täynnä. No, matka maksoi vain $8, mutta kesti 40 min, yhteensä hotellilta n 1,5h. Jäin pois 8 avenuen ja 42st kulmassa ja kävelin Times Squaren kautta Macy’s tavaratalolle (ilman karttaa!). Koska käsimatkatavaralaukku painoi ilman läppäriäkin ihan tarpeeksi, päätin että jätän kassin Macy’sin säilytykseen ja käyn shoppailen Macy’sissä ja ympäristössä ne 4h jota mulla oli käytettävissä. No, Macy’s aukesi vasta klo 10, joten jouduin odottelemaan 40 min, kävin parissa kaupassa ja istun puistonpenkillä (ulkona n 16 astetta) ja kattelin ihmisiä ja NYCin menoa! Että mä rakastan sitä kaupunkia! Jo Tukholmassa menee hermot kun siellä on liikaa ihmisiä, mutta NYCissä vaan ei mene!

New Yorks finest!

Paljon olisin halunnut ostaa, mutta koska laukut oli jo ennestään yli täynnä, tyydyin Hilfigerin T-paitaan (yli puoleen hintaan alennuksella), valkoisiin crocseihin (joita jouduin vähän etsiä, eipä taida enää olla muodissa), ja meikkeihin (Cliniquen puuteri ja meikkivoide), joista pulitin yhteensä n 10 euroa vähemmän kuin esim laivalla tai Helsinki-Vantaalla!

Sitten hampurilaisaterian (siis oikeassa ravintolassa) ja oluen jälkeen taas kentälle. Vahingosta viisastuneena otin metron sijasta Penn Stationilta Long Island Rail Roadin junan, joka kesti n 20 min Jamaican asemalle, se oli myös hyvin ilmastoitu ja paikkojakin riitti jokaiselle. Koska ei ollut ruuhka-aika, maksoi lippu $10, ruuhka-aikana vissiin $13.

Jouluosasto oli tottakai jo avattu Macy'ssä, olihan jo syyskuu ;-)

Lähtöselvitys piti tehdä itse koneella, mutta jouduin kutsumaan henkilökunnan paikalle, koska kone käski. Se ei ollut helppoa, oli vaan yks mies ja kaikki tarvitsivat apua. Onneksi ohi kulki henkilökuntaan kuuluva, joka auttoi. Hänen piti tarkistaa mun työlupa. No problem, sain mun ”boarding passin”, vein laukut ja menin turvatarkastuksen läpi. Sitten oli vielä 2,5h koneen lähtöön. Terminaalissa ei ollut melkein mitään kauppoja, joten ostin Starbucksista jääkahvin ja hedelmäsalaatin ja lueskelin Bermuda opasta!

Eli, summa summarum, suosittelen hyvää ja halpaa lentokenttähotellia jos joutuu yöpymään yön New Yorkissa ja tulee hyvin myöhään tai joutuu lähtemään aamulla aikaisin. Sinänsä hotelli ei sovi jos viettää monta päivää Manhattanilla, matkoihin menee todella paljon aikaa.

Vihdoin netissa!

2009-10-03T13:57:00.003-03:00

Taalla ollaan ja kaikki hyvin. On vain ongelmia paasta nettiin. Olen nyt kirjastossa, jossa en pysty siirtamaan mun blogikirjoituksia tikulta koneelle, joten yritan maanantaina loytaa jonkun nettikahvilan jossa se ehka onnistusi. Asuntolassa on langaton netti, mutta en toistaiseksi ole saanut sita toimimaan. Taytyy kysella jos joku tietaisi miten se toimii.

Taalla on tosi upeata, palmuja, vehreaa, tropiikkia. Lampoa noin 27 astetta ja hyvin kosteaa. Lahes joka paiva on satanut vahan.

Kaupunki on pieni, kavelymatkan paassa sairaalasta. Kauppoja ei ole kauheesti, paljon kalliita pienia putiikkeja, joten ne shoppailurahat ainakin saastyy taalla.

Kamppa on aika ankea, joten yritan muuttaa pois n 2 kk kuluttua, enisn taytyy vahan asettua aloille.Tanaan olen menossa jonkun entisen asukin juhliin, yksi St Vincentilainen (Karibialla) Godfrey (!) kutsui minut. Taalla on todella kansainvalista. Olen nyt kaupungilla vanhemman Uusi Seelantiulaisen naisen kanssa, joka tulee kanssa leikkuriin toihin!

Olen siis kirjoittanut kolme postausta jotka on mun muistitikulla, kuvien kera, yritan saada ne maanantaina nettiin. Siihen asti; heippa ja alkaa palelko liikaa ;-)

Huomenna!

2009-09-28T14:36:00.002-03:00

Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittää! Kello on 22.46 ja kohta pitäis varmaan mennä koisimaan. Vaan Eipä taida uni helposti tänäkään yönä tulla, kun ei ole tahtonut parina viime yönäkään. Sitten olen myös heräillyt vähän väliä ja nähnyt ihan ihmeellisiä unia. Joten kai se sitä jännitystä on ;-)

Laukut on nyt vihdoin pakattu. Viime hetken muutoksia piti vielä tehdä, pakko oli luopua joistain vaatteista, kirjoista ym joita olin ajatellut mukaan ottaa. Laukut saa painaa 23 kg kappale, mutta kumpikin painaa n 23,5-24 kg. Koskaan en ole vielä joutunut ylipaino maksuja maksamaan, joten ehkä sitten tällä kertaa…

Tänä aamuna tein jo lähtöselvityksen netissä. Mulle oli varausta tehtäessä määräytynyt jo paikka koneessa, jonka olisi voinut vaihtaa lähtöselvitystä tehdessä. Paikka oli kuitenkin hyvä, sen olisin itsekin valinnut, viimeinen rivi ja ikkunapaikka. Siinä on 2 penkkiä vierekkäin ja toistaiseksi se viereinen oli tyhjä. Toivottavasti myös jää tyhjäksi! Kentällä tarttee sitten vain tulostaa automaatista laukkujen tarrat ja jonottaa matkalaukkujen jättöön, jokan on paljon lyhyempi ja nopeampi jono kuin ne lähtöselvitysjonot.

Sitten onkin edessä 8h 40 min lento New Yorkiin, Kennedyn kentälle. Tänään hankittu sairaanhoitajan lääkeopas (A nurses survival guide to drugs in practice) on mukana käsimatkatavaroissa, perillä kun odottaa sitten 50 kysymyksen ja laskun lääketentti, kirjaa voin sitten koneessa lueskella…

NYCissä olen perillä klo 16.50 paikallista aikaa, eli klo 23.50 Suomen aikaa. Kentällä jätän matkalaukut säilytykseen ja otan hotellin ilmaisen bussin. yövyn kentän lähellä hotellissa ja aamulla lähden sitten Manhattanille. Täytyy ostaa valkoiset Crocsit. Pitää kuulemma olla valkoiset työkengät (yäkkkkkkkk) enkä halua ostaa kalliita Crocseja Suomesta (varsinkin jos käy ilmi ettei kukaan sittenkään pidä valkoisia kenkiä…), kun ne saa Jenkeistä yli puolet halvemmalla!

Klo viiden aikaan illalla on sitten lento Bermudalle. Lento kestää 2h 20 min ja olen perillä klo 20.45 paikallista aikaa. Aikaero Suomeen on 6h. Kentällä pitäisi jonkun olla vastassa ja viedä minut sairaalan asuntolaan, jossa saa asua ensimmäiset 6 kk.

Läksiäisiä ja pakkausharjoituksia

2009-09-21T13:55:00.007-03:00

Päivät menee ihan mieletöntä vauhtia, ja koko ajan on niin paljon tekemistä ettei Bermudaa ehdi paljon miettiä eikä jännittää!

Lauantaina vietettiin perheen kesken pienimuotoisia läksiäisiä ja illalla oli vielä edessä lähtö baariin Helsinkiin. Nyt on kyllä kaiken maailman baarittelu (varsinkin Suomessa!) kiintiö kyllä ihan täynnä, ihan tarpeeksi on nyt parin viikonlopun aikana saanut juhlia!

Kovin jään ikävöimään ihanaa 11 kk vanhaa siskon(+kummi)tyttöä. Häneltä sain läksiäislahjaksi (heidän perheen tuttavan maalaaman) kivan puutarjottimen. Tarjotin on onneksi kevyt, joten se tulee ehdottomasti mukaan Bermudalle!

Tänään tein sitten jonkin moisen harjoitus pakkauksen. Ja juu, voin toistaiseksi unohtaa aika monta asiaa joita olin aikonut mukaan ottaa… Asunhan ensimmäiset 4-6kk sairaalan asuntolassa, jolloin en edes paljon omia tarvikkeita tarvitse, mutta sitten kun hankin sen oman kämpän, niin sitten olis tarvetta tyynylle, peitolle etc. Mutta täytyy semmoisetkin sitten TAAS ostaa paikan päältä. No, ostan jotkut halpikset ja tulenhan kesällä lomalle Suomeen, joten sitten voin viedä taas paljon kamaa mukanani. Ja tarvitsenhan varapeittoa ja tyynyjä kaikille kavereille jotka lupailivat tulla käymään =)

Toinen Muumiprkki taitaa jäädä kotiin odottamaan, mutta mukit ja kulho tulevat ehdottomasti mukaan

Mukaan luettavaksi lähtee Stieg Larsonin trilogia, ruotsiksi-tottakai!

Väliaikainen työlupakin saapui DHL:llä torstaina ja sain vielä energiajuomankin kaupan päälle =) Sukunimi on edelleen kirjoitettu väärin; toisen ja kolmannen kirjaimen väliin on laitettu ”z”. Olen siitä jo muutaman kerran huomauttanut. Kun nyt taas siitä kommentoin sanoivat että tuskin on ongelma,saarelta ei kuulemma löydy toista saman sukunimistä kuin minä =) Saudejen jälkeen tulee vaan aika vainoharhaiseksi kun KAIKKI oli niin hankalaa, mitään virheitä ei saanut olla missään papereissa eikä hakemuksissa!

Tilapäinen työlupa

Kiireinen viikko ja ensi viikonloppu tiedossa. Pitää vissiin ruveta tekemään ihan listaa että mitä kaikkea ja milloin pitää tehdä. Ja tän piti olla lomaa…

Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi. Täytyykin tutkia asetuksia jos ne sais vähän pienemmäksi kun ne klikkaa, nyt on aika suuria...

Työlupa!!!

2009-09-12T06:48:00.003-03:00

Nopea postaus, koska haluan vain kertoa että sain tilapäisen työluvan (temporary work permit) ja lähden tiistaina 29.9. Lennän Finnairilla New Yorkiin, jossa vietän yön, ja seuraavana iltana jatkan matkaa Bermudalle, jonne saavun klo 20.45! Koko lysti, siis vaan lennot, maksaa n 780 euroa, josta NYCin lento 650 euroa. Mutta, nevermind, nyt ei tartte enää stressata, voi suunnitella asioita vähän paremmin!

Eilen meillä oli todella mukavaa Julien kanssa. Tavattiin Saudeista tuttu suomi-amerikka pariskunta, käytiin syömässä ylikalliissa mutta upeassa (ja ruoka todella hyvää) Lappi ravintolassa, käytiin Ice Barissa (Tukholman on PALJON parempi!) ja päätettiin ilta Molly Malonesissa jossa soitti aivan mahtava Irkku bändi! Kotona oltiin klo 4 ja tänä aamuna ei ollut kovin mukavaa... Kohta lähdetään kaupungille, Cantina Westiin syömään ja sitten laivalle, 22h risteilylle. Väsyttää vaan jo aivan kamalasti... No, huomenna sitten nukutaan, laivakin saapu satamaan vasta klo 16.30.

Stressiä...

2009-09-09T07:25:00.001-03:00

Kuva täältä

Nyt ärsyttää. Lähtöön olisi 3 viikkoa ja lippu olisi ollut kiva jo varata pari viikkoa sitten, kun sen olisi saanut halvemmalla. Nyt HKI-NYC lippu maksaa n 700 euroa… Välitystoimisto stressaa että mun pitäs varata lippu, mutta joustava lippu, jonka lähtöpäivän voi vaihtaa, maksaa nyt n 1200-1300 euroa. Voi olla että tuo on se hinta jonka joka tapauksessa joutuisin maksamaan jos ostan lipun vain viikkoa ennen, mutta en kyllä ole tässä vaiheessa maksamaan tuota summaa lipusta!

Sitten sain myös tänään mailin välitystoimistosta jossa kyseltiin että olinko lähettänyt rikosrekisteriotteet alkuperäisinä vai kopioina, kun olisivat ilmeisesti halunneet alkuperäiset. No, Suomenhan oli alkuperäinen, koska se on vain 3 kk voimassa, mutta Ruotsin ja Englannin, jotka olivat kalliimpia ja hankalampia hankkia, olivat notaarilla todistettuja kopioita. Että saa nyt nähdä että pitääkö ne alkuperäisetkin lähettää sinne, siihen menee taas aikaa. Menee taas tiukalle… Orientaatio on vain kerran kuukaudessa, joten lähtö siirtynee kuukaudella, jos en ehdi saada työlupaa ajoissa. Jotkut lokakuulaiset olivat kuulemma saaneet tällä viikolla työlupansa. Saudeihin lähtöä varten ei ollut tälläistä stressiä, vaikka matkaliput saatiinkin vissiin 2 päivää ennen tai jotain vastaavaa, kun niitä ei tarvinnut itse maksaa, niin samapa se!

No, onneksi Julie tulee huomenna ja sitten ei tartte viikkoon miettiä ja stressata tätä Bermuda asiaa! Tai no, huomenna, pitää sit varmaan postittaa ne alkuperäiset todistukset ja sit varmaan ostaa se 1200 euron joustava lentolippu, koska välitystoimisto varmaan pakottaa mut monen päivän painostamisen jälkeen ;-)

Syksy

2009-09-06T05:53:00.004-03:00

Upea pihlaja kuvattu tänään syksyisellä ja tihkusateisella lenkillä

Syksy on saapunut. Tuntuu että jo parissa päivässä on puitten lehdet alkanut kellastumaan. Periaatteessa tykkään syksystä, pimenevät illat ovat kivoja kynttilän valossa ja alkukesän jälkeen syksy on kyllä kaunein vuodenaika. Pihlajat ovat upeita ja onhan silloin myös rapujuhlien aika! Mutta, syksyn jälkeen tulee aina PIIIIIIIIIIIITKÄ talvi, josta en tykkää sitten yhtään. Joulu ja (lähes) joka syksyinen etelänmatka ovat ainoita valopilkkuja.

Lumesta en pidä. Tai no, joulu saisi olla valkoinen. Eli talvi (ja lumi) vois alkaa joulukuun alussa ja kevät alkaa tammikuun puolessa välissä. Se riittäisi mulle! Jos joulu ei olisi talvella enkä olisi pystynyt käydä matkalla loka-marraskuussa, olisi kyllä syyskuun ja toukokuun välinen aika todella masentava. No, nyt ei voi ajatella joulua, koska seuraavan joulun vietän yksikseni ties missä… Mutta, miksi kaikki pyhäpäivät on joulukuun alusta juhannukseen, miksei pimeälle, synkälle syksylle ole riittänyt mitään?

Amerikkalaisilla on sentään syksyllä Thanksgiving, Kiitospäivä, ja Halloweenkin (joka ei ole juhlapyhä, mutta silti), ja amerikkalaisilla on myös Labour Day, eli ”vappu” tänä viikonloppuna, eli pitkä viikonloppu. No, amerikkalaisten lomat on usein vain 2 viikkoa vuodessa ja joulupyhätkin vain päivän, että sinänsä ei kannata kadehtia heidän pyhiään. Mutta silti, heidän syksy ei ole niin synkkä! Britanniassakin on elokuun viimeisenä viikonloppuna pitkä viikonloppuvapaa.

Mummin kanssa ollaan käyty silakkamarkkinoilla monena syksynä!

Mutta, tämä syksy ei ole niin masentava, koska pääsen pois juuri oikeaan aikaan! Tälläkin hetkellä Bermudalla on vielä 30 astetta, joten eiköhän siellä lokakuussa ole vielä vähintään 20 astetta, jee! Tämä on siis juuri oikea aika lähteä.
Syyskuu on vielä kaunista aikaa ja vietin ihanan pitkän 6 viikon kesäloman, jonka aikana ajoimme myös autolla Suomen halki ja vietettiin viikko Kuusamossa (jossa sää oli myös kohdallaan). Matkan kohokohtia oli kolme yötä eri mökeillä, joissa saunoimme monta tuntia ja uimme järvissä, aah! Kyllä Suomen kesä on silti maailman ihanin kesä, sitä jään kyllä kaipailemaan. Suunnitelmissa on kyllä tulla ensi kesänä 2 viikon lomalle Suomeen.

Perjantaina loppui mun työt Suomessa ja nyt hoidan sitten kaikkia rästiasioita ja mietin mitä otan mukaan Bermudalle. Onneksi sinne saa ottaa 2 x 23 kg:n matkalaukkua, ensimmäistä kertaa saa ottaa vähän enemmän kamaa mukaan kun lähtee ulkomaille töihin. Mutta, eihän tuo silti riitä mihinkään…
Torstaina tulee yksi englantilainen ystävä Saudeista käymään viikoksi. Hänen kanssaan tein tammikuussa unohtumattoman lomamatkan upeaan Jordaniaan! Hänen kanssaan pääsen vielä käymään Tallinnassa, Suomenlinnassa ja tehdä vielä joitain suomi-juttuja ennen lähtöä, perfect!

Perjantaina sain mailin välitystoimistosta, kysyivät olenko jo tilannut lentolipun. No, en ole, kun käskettiin odottaa työluvan saamista. Kysyin siis, että onko se jo varmistunut. En ole vielä saanut vastausta, mutta ehkä pääsen jo maanantaina varaamaan lentolippua! Olin ajatellut lentää Finnairilla suoraan NYC:iin, mutta sen lipun hinta on nyt 660€ ja tulisi aika kiire viimeiseen Bermudan koneeseen, joten olin ajatellut ehkä yöpyä yhden yön mun lempikaupungissa, eli New Yorkissa. No, ehkä joudun sittenkin lentämään Lontoon kautta, American Airlinesillä maksaa vain 450€ ja AA:lla pääsisin vielä jatkamaan Bermudalle, joka olisi hyvä jos Lontoon kone on myöhässä, niin korvaavat sitten jos myöhästyn, kun on sama lentoyhtiö. Siinä jäisi myös enemmän vaihtoaikaa. Lontoosta olisi myös suora lento Bermudalle, mutta se on paljon kalliimpi kun ensin NYC:iin ja sieltä Bermudalle.

Tietoa Bermudasta

2009-08-30T12:32:00.000-03:00

Bermuda on Britannian merentakainen alue, jolla on sisäinen itsehallinto. Bermuda sijaitsee Atlantin valtamerellä. Bermudan pinta-ala on 58,8 km² ja se koostuu n 138 saaresta. Asukasluku on noin 67 800 (vuoden 2009 arvio). Bermudan virallinen kieli on englanti ja pääkaupunki on Hamilton. Virallinen valuutta, Bermudan dollari, vastaa arvoltaan Yhdysvaltain dollaria.
Suurin piirtein 55% väestöstä on mustia ja n 20% väestöstä on ulkomaalaisia. Ulkomaalaiset ovat pääosin Britanniasta, Kanadasta, USA:sta ja Karibialta.

Bermuda löydettiin 1500-luvun alussa, luultavasti vuonna 1503. Siitä on kehittynyt yksi maailman tärkeimmistä merellä sijaitsevista talouskeskuksista. Bermudaa pidetään usein veroparatiisina. YK:n siirtomaavallan purkamista (dekolonisaatiota) tarkasteleva komissio luokittelee Bermudan yhdeksi kuudestatoista vuoden 1945 jälkeisestä ei-itsehallinnollisesta alueesta.

Bermuda sijaitsee Atlantilla, ei Karibialla. Kartalla siis ylhäällä oikealla. Kuvan saa vähän suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Bermuda sijaitsee Atlantin valtamerellä noin tuhat kilometriä Pohjois-Carolinan Cape Hatterasista itäkaakkoon ja 1100 kilometriä Martha's Vineyardista kaakkoon. Bermudalla on 103 kilometriä rantaviivaa. Se sijaitsee samoilla leveyspiireillä kuin Yhdysvaltojen eteläosat, mutta sillä on merellinen ilmasto: lauhkeammat talvet mutta viileämmät kesät. Lämpötila ei yleensä laske alle 10°C:en eikä nouse yli 30 asteen.
Hurrikaanit aiheuttavat toisinaan tuhoa Bermudalla. Hurrikaani Fabian vuonna 2003 oli tuhoisin. Sitä ennen tuhoja tekivät vuoden 1987 hurrikaani Emily, hurrikaani Arlene (1963) ja vuoden 1948 ja 1926 nimeämättömät hurrikaanit.
(Tiedot Wikipediasta)

Bermudan lippu

Hurrikaani Billin takia annettiin Bermudalle hurrikaanivaroitus reilu viikko sitten, mutta se meni onneksi saaren ohi. Hurrikaanisesonki alkaa virallisesti Atlantilla 1.6 ja päättyy 30.11. Eli kausi on vielä meneillään kun sinne lähden. Toivottavasti sinnepäin ei enää tänä vuonna silti tule muita hurrikaaneja. Onhan se varmaan aikamoinen kokemus, mutta kokemus jonka mieluummin koen kun olen vähän asettunut aloilleni!

Kohti Bermudaa

2009-08-30T10:34:00.000-03:00

Tässä fiilistelynä Beach Boysien "Kokomo", jonka kertosäkeistössä mainitaan Bermuda.

Matka alkaa lähestyä! Jos saan työluvan ajoissa (ei pitäis olla mitään ongelmaa), niin lähden n 4,5 viikon kuluttua. Toivottavasti saan sen jo ensi viikolla. Niin, tai en kyllä tiedä minkälainen se on, kai se on joku paperi joka saapuu postissa. No, jää nähtäväksi.

Eli, olen siis lähdössä Bermudalle töihin. Kirjoitan tätä blogia pääasiassa ystäville ja sukulaisille, mutta tervetuloa vaan kaikki muutkin lukijat. Hurahdin blogeihin kun olin vuoden töissä Saudi Arabiassa, josta palasin helmikuun lopulla. Kirjoitin itse blogia sieltä ja seurasin monia muita, tuttujen ja tuntemattomien, blogeja. Puoli vuotta olen siis ollut ilman blogia, ja olen kyllä kaivannut tätä kirjoittamista. Mutta eipä ole kauheesti ollut kirjoitettavaa täältä Suomesta…

Tässä vähän taustatietoa minusta: olen 35v sairaanhoitaja pääkaupunkiseudulta ja olen työskennellyt Suomen lisäksi myös ulkomailla (Englanti 2.5v, Ruotsi 2 x 1v ja Saudit 2 x 1v). Olen myös viettänyt au-pair vuoden USA:ssa kun olin 18v ja kesän au-pairina Saksassa. Saksaa en kyllä oikeastaan enää osaa…harmi. Opiskeluaikoina olin myös joitain lomia Tukholmassa vanhainkodissa töissä. Muutenkin olen matkustellut paljon, aina pitää olla joku matka suunnitteilla, mutta paras tapa tutustua toiseen kulttuuriin on asua siellä. Mutta se siitä!

Idean lähteä Bermudalle töihin sain Uusi-seelantilaiselta työkaverilta Saudeissa. Olin aika kyllästynyt muuttamaan koko ajan ja olin päättänyt asettua aloilleni. Päätin lähteä vielä kerran Saudeihin töihin tienaamaan käsirahaa asuntoa varten. Parin kuukauden kuluttua Saudeihin tulon jälkeen juttelin tämän työkaverin kanssa, joka kertoi että oli ollut kahden vaiheilla tullako Saudeihin vai mennäkö Bermudalle töihin. Kiinnostuin Bermudasta jonkin verran ja sain välitystoimiston yhteystiedot, mutta vaikka Bermuda vaikuttikin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta, olin silti päättänyt asettua Suomeen. No, jonkin ajan kuluttua, ja Suomen (talvella) loman jälkeen, päätin etten olekaan valmis asettumaan aloilleni. En kyllä tiennyt mitä halusin, mietin reppuselkämatkailua Aasiaan ja Australiaan (no ei silti ihan mun juttu, asun mieluummin 4 tähden hotellissa kuin hostellissa…), sitten mietin karmaa ja ajattelin lähteä Equadoriin vapaaehtoistöihin orpokotiin pariksi kuukaudeksi (tästä olin jo 90% varma), kunnes muistin taas Bermudan ja asiaa vähän tutkittua päätinkin olla itsekäs ja unohtaa vapaaehtoistyön ja hakea Bermudalle töihin.

Saari on pieni, Bermudan pinta-ala on vain 58,8 km² ja asukasluku on noin 67 800. Saarella on vain yksi sairaala ja kuulemma halukkaita työntekijöitä on paljon, jonotus listalle asti. Välitystoimisto käski laittaa jo heti helmikuussa alustavan hakemuksen, johon laitoin että halusin aikaisintaan matkustaa syyskuun puolen välin jälkeen. Halusin viettää ihanan kesän Suomessa! Yllätys oli suuri kun 7.3. tuli puhelu Bermudalta, jossa kysyttiin että sopiiko jos he soittavat tunnin kuluttua ja haastattelevat minua. Haastattelu oli ”conference-call”, eli puhelimen päässä oli 3-4 henkilöä, ainakin sairaalan rekrytointipäällikkö tai vastaava ja leikkausosaston pomo. Haastattelu jännitti hieman, mutta oli kyllä rennompaa olla puhelimessa kun ”face-to-face”. Kysyivät pari tiukkaa kysymystä ja haastattelun jälkeen jäi fiilis että en varmaan saa paikkaa, olivat sitä mieltä että koska olen ollut niin monta vuotta päiväkirurgian osastolla töissä, etten ehkä pärjäisi heidän leikkausosastolla (!!!!). Selittelin kyllä että olen silti tehnyt kaikkia heidän erikoisalojaan joskus, puhun hyvää englantia ja olen tottunut työskentelemään ulkomailla… He myös luulivat että voisin aloittaa jo kesäkuussa. ”Jaahas, mitäs sitten keksin” ajattelin haastattelun jälkeen. Haenko siis taas Englantiin töihin, vaiko Norjaan tällä kertaa, olin jo päättänyt joka tapauksessa että haluan ulkomaille töihin… Illalla sainkin sitten sähköpostin jossa onniteltiin työpaikan saannista. En ollut edes vielä lähettänyt heille kunnon hakemusta… Tuntui kyllä silloin aika utooppiselta koko homma, oli niin kaukana tulevaisuudessa. Nyt jo odottelen matkaa, vähän jännittyneenä, mutta enemmän innoissani.

Paperisota oli sitten aikamoinen, melkein jopa vähän enemmän kuin Saudeja varten. Piti olla jopa ystäviltä ”character referenssejä”, eli millainen ihminen olen, mutta mitään negatiivista niihin ei saanut kirjoittaa (!). Kiitos vaan teille kaikille jotka mulle ihanat suositukset kirjoititte <3 Tarvitsin myös neljä eri suositusta nykyiseltä (Saudit) ja entisiltä työnantajilta. Kävin maaliskuussa Ruotsissa ja sain myös sieltä suositukset. Sitten oli myös lääkärintarkastus työlupaa varten ja miljoona paperia rekisteröintiä varten. Samaan aikaan aloitin uuden, aika haastavan työn, uudella osastolla Suomessa, joten oli kyllä aika stressaavaa aikaa.

Rahaa on palanut pääasiassa lääkärintarkistuksiin, notaarilla käynteihin ja eri todistuksiin (virkatodistus, rikosrekisteriotteisiin Suomesta ja ulkomailta ja TEO:n, vai mikä se nykyään on, todistukseen, että saan harjoittaa ammattiani Suomessa). Matkan joudun myös maksamaan itse, enkä ole vielä voinut varata lippua, koska lähtöpäivä ei ole vielä selvä. Saan kyllä 3kk koeajan jälkeen ja 18 kk työnteon jälkeen bonukset, jotka peittävät näitä kustannuksia.

Sopimus on siis 3 vuotta, mutta sen saa irtisanoa halutessaan 3kk irtisanomisajalla. Saa nyt nähdä miten siellä viihtyy, mutta suunnitelmissa olisi kyllä olla ainakin 2 vuotta.

Palkka on paljon parempi kuin Suomessa (missä nyt ei olis…), verot 4.25% ja sairaskuluvakuutus pitää maksaa itse. Vuokrat on erittäin kalliita, koska saari on pieni ja asunnoista on pulaa. Vaikka lähes puolet palkasta menisi vuokraan, jää mulle silti reilusti enemmän käteen kuin Suomessa. Eläminen on kallista, mutta luulen että hinnat ovat verrattu halpaan USA:an ja voi olla että ne ovat ihan normaaleja kalliiseen Suomeen verrattuna. =) Ensimmäiset 6 kk saan asua sairaalan asuntolassa, sitten on löydettävä oma vuokrakämppä. Ja aion hankkia oman, vaikka hieman kalliimpaa onkin, en todellakaan aio jakaa asuntoa kenenkään kanssa!